Pro Finlandia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee mitalia. Adressia käsittelee artikkeli Pro Finlandia (adressi)
Oskar Pihlin suunnittelema Pro Finlandia -mitali.

Pro Finlandia (suom. Suomen puolesta) on kirjailijoille ja taiteilijoille vuodesta 1945 lähtien myönnetty Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkki.[1] Kunniamerkin myöntää ritarikunnan suurmestarina toimiva tasavallan presidentti. Pro Finlandia perustettiin asetuksella 10. joulukuuta 1943. Mitalin suunnitteli hopeaseppä Oskar Pihl.[2] Ensimmäiset palkitut olivat ulkomaalaisia taiteilijoita, joita haluttiin palkita Suomen auttamisesta.[3] Ensimmäinen suomalaiselle myönnetty Pro Finlandia -mitali myönnettiin näyttelijä ja ohjaaja Mia Backmanille 21. helmikuuta 1945.[4] Palkittujen vuosittainen määrä ja heidän edustamansa taiteenalat ovat vaihdelleet eri presidenttikausilla.[3]

Pro Finlandia -mitali on vuosien 1944–2024 aikana annettu 40 ulkomaalaiselle henkilölle.[5]

Vuonna 1975 Hannu Salama ei ottanut "periaatteellisista syistä" vastaan hänelle myönnettyä Pro Finlandia -mitalia.[6] Kieltäytyneet ovat myöskin Erik Gustaf Furuhjelm (1956) ja Ritva Arvelo (1973),[3] joskin kaikkien kolmen nimet esiintyvät ritarikuntien ylläpitämissä palkinnon saajien luetteloissa.[4]

8. tammikuuta 1998 kirjailija Leena Krohn ja taidegraafikko Marjatta Hanhijoki ilmoittivat palauttavansa edellisenä itsenäisyyspäivänä saamansa Pro Finlandia -mitalit vastalauseeksi sille, että presidentti Martti Ahtisaari oli myöntänyt Indonesian hallituksen metsäministerille Djamaludin Suryohadikusumolle Suomen leijonan ritarikunnan komentajamerkin.[7]

Suomalaisten kunniamerkkien keskinäisessä järjestyksessä Pro Finlandia -mitali sijoittuu Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien I luokan ritarimerkkien väliin. Osa merkittävistä kirjailijoista ja taiteilijoista ei ole koskaan saanut Pro Finlandiaa, koska heidät on palkittu sitä korkeammalla kunniamerkillä. Tällaisia ovat muun muassa Jean Sibelius, Frans Emil Sillanpää, Wäinö Aaltonen, Yrjö Kilpinen, V. A. Koskenniemi, Martti Haavio ja Alvar Aalto.[3]

Pro Finlandia -mitalin saajat vuodesta 1945

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[4]

1945

1946

1947

1948

1949

1950

1951

1952

1953

1954

1955

1956

1957

1958

1959

1960

1961

1962

1963

1964

1965

1966

1967

1968

1969

1970

1971

1972

1973

1974

1975

1976

1977

1978

1979

1980

1981

Ei myönnetty (sen sijaan helmikuussa 1982).

1982

1983

1984

1985

1986

1987

1988

1989

1990

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007 [9]

2008[10]

2009[11]

2010[12]

2011[13]

2012[14]

2013[15]

2014[16]

2015[17]

2016[18]

2017[19]

2018[20]

2019[21]

2020[22]

2021[23]

2022[24]

2023[25]

2024[26]

  1. Asetus Suomen Leijonan ritarikunnan ohjesäännön muuttamisesta (983/1943) 10.12.1943. Helsinki: Finlex. Viitattu 13.12.2016.
  2. Forsbacka, Jonas: Joachim Thibblin får Pro Finlandia-medaljen. Hufvudstadsbladet, 3.12.2022, s. 32. Artikkelin verkkoversio.
  3. a b c d Kinnunen, Matti: Pro Finlandia -mitalilla palkittu 708 taiteilijaa. Helsingin Sanomat, 6.12.1997, s. E 18. Artikkelin verkkoversio.
  4. a b c Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä Ritarikunnat. 9.10.2020. Viitattu 7.6.2024.
  5. Ulkomaalaiset Pro Finlandia -mitalin saajat 1944 – Suomen valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnat. Ritarikunnat. Viitattu 19.12.2024.
  6. Oikaisu. Helsingin Sanomat, 15.12.1991, s. B 5. Artikkelin verkkoversio.
  7. Leena Krohn ja Marjatta Hanhijoki: Pro Finlandia-mitalin palauttaminen.
  8. Granbacka, Camilla: Taide ja tunteet: Sigrid Schaumanin elämä, s. 202. (Sigrid Schauman: Med palett och penna, 2018.) Suomentanut Liisa Kasvio. Helsinki: Parvs, 2019. ISBN 978-952-7226-26-1.
  9. Katri Helena ja Pirkko Saisio saivat Pro Finlandian
  10. Pro Finlandia -mitali Hectorille ja kymmenelle muulle taiteilijalle Yle Uutiset. 2.12.2008. Viitattu 8.12.2014.
  11. Pro Finlandia -mitali 13 kulttuurivaikuttajalle Helsingin Sanomat. 1.12.2009. Viitattu 5.2.2014.
  12. Eeva Tikalle ja Sakari Oramolle Pro Finlandia -mitalit, viitattu 30.11.2010
  13. Pro Finlandia -mitali 13 taiteilijalle, viitattu 1.12.2011
  14. Sofi Oksaselle Pro Finlandia
  15. Pro Finlandia Kari Hotakaiselle, Iiro Rantalalle ja J. Karjalaiselle yle.fi. 3.12.2013. Yle. Viitattu 3.12.2013.
  16. Pro Finlandia -mitali kymmenelle taiteilijalle Ilkka.fi. 3.12.2014. Viitattu 3.12.2014.
  17. Heikkilä, Markus: Jukka Puotila ja Reijo Taipale saavat Pro Finlandia -mitalit Helsingin Sanomat. 2.12.2015. Viitattu 2.12.2015.
  18. Pro Finlandia -mitali Kuutti Lavoselle Taiteilija. 1.12.2016. Suomen Taiteilijaseura ry. Viitattu 13.12.2016.
  19. Dahl, Päivi: Kunniamerkkien saajat julki: Suomen Leijonan suurristi Bengt Holmströmille, Pro Finlandia Juha Hurmeelle – katso listasta kaikki kunniamerkin saajat Yle Uutiset. 1.12.2017. Viitattu 1.12.2017.
  20. Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitali 6.12.2018 annetut kunniamerkit. 6.12.2018. Ritarikuntien kanslia. Viitattu 6.12.2018.
  21. 6.12.2019 annetut kunniamerkit Ritarikuntien kanslia. Viitattu 15.12.2019.
  22. Pro Finlandia -mitali muun muassa Ulla Tapaniselle, Aulikki Oksaselle ja Tuomas Kyrölle Helsingin Sanomat. 2.12.2020. Viitattu 21.12.2020.
  23. Koppinen, Mari & Takala, Anna: Johanna Rusanen-Kartano, Hannu-Pekka Björkman ja Teemu Keskisarja saavat Pro Finlandia -mitalit Helsingin Sanomat. 1.12.2021. Viitattu 6.12.2021.
  24. 06.12.2022 Itsenäisyyspäivä – Självständighetsdagen 06.12.2022 - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 30.11.2022. Viitattu 1.12.2022.
  25. Pro Finlandia -mitaleita taiteilijoille ja kirjailijoille 2023 Ritarikuntien kanslia. Viitattu 2.12.2023.
  26. Määritä nimeke! ritarikunnat.fi.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]