Yrjö Kukkapuro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yrjö Kukkapuro
Yrjö Kukkapuro vuonna 1964 suunnittelemassa jugend-näyttelyä Ateneumiin.
Yrjö Kukkapuro vuonna 1964 suunnittelemassa jugend-näyttelyä Ateneumiin.
Henkilötiedot
Syntynyt6. huhtikuuta 1933 (ikä 91)
Viipurin maalaiskunta

Yrjö Kukkapuro (s. 6. huhtikuuta 1933 Viipurin maalaiskunta) on suomalainen sisustusarkkitehti ja muotoilija.[1] Kukkapuro on suunnitellut lähinnä huonekaluja, joista tunnetuimpia ovat Karuselli-tuoli ja Ateljee-sohvaryhmä[2].

Kukkapuro opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina 1954–1957 ja valmistui sisustusarkkitehdiksi 1958[3]. Hän toimi Taideteollisen korkeakoulun professorina vuosina 1974–1980, joista koulun rehtorina vuodet 1978–1980[2].

Kukkapuron läpimurto oli lasikuituvahvisteisesta polyesteristä valmistettu nahkaverhoiltu Karuselli-tuoli (1964). Vaikka suomalainen muotoilu joutui 1960-lopulta alkaen kilpailemaan hyvälaatuisten tuontitavaroiden kanssa, Kukkapuro säilytti innovatiivisen ja ergonomiaan pohjautuvan työotteensa. 1980-luvulla hän herätti huomiota Experiment-huonekalusarjalla ja iloisen värikkäillä kalusteilla. Myöhemmin Kukkapuro toimi Avarten pääsuunnittelijana. [4]

Kukkapuron suunnittelemia esineitä on esillä pysyvässä näyttelyssä muun muassa New Yorkin Museum of Modern Artissa ja Lontoon Victoria and Albert Museumissa.[4]

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kukkapuron Karuselli-nojatuoli vuodelta 1965.

Taideteollinen korkeakoulu promovoi 2001 Kukkapuron kunniatohtoriksi.[8]

Kukkapuro on nimetty kunniaprofessoriksi muun muassa Wuxin ja Nanjingin yliopistoissa 1999.[3]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrjö Kukkapuron puoliso vuodesta 1956 oli taidegraafikko Irmeli Kukkapuro (o.s. Salminen, 1934–2022[9]).[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kuka kukin on 2007. Otava 2006.
  2. ↑ a b c Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 338. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  3. ↑ a b “Niin kauan kuin pystyssä pysyn ja järki toimii, niin enköhän mä työskentele”, sanoo Yrjö Kukkapuro, 87 vuotta Yle Uutiset. 9.8.2020. Viitattu 25.6.2022.
  4. ↑ a b Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria 5: Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 150. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0
  5. ↑ Kukkapuro, Yrjö hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  6. ↑ Current Honorary Royal Designers for Industry The RSA. Viitattu 20.2.2023. (englanniksi)
  7. ↑ Ministeri Terho myönsi Suomi-palkinnot
  8. ↑ Kunniatohtorit Taideteollinen korkeakoulu. Viitattu 18.6.2014.
  9. ↑ Irmeli Kukkapuron kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 31.7.2022, s. B 26

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aav, Marianne – Kukkapuro-Enbom, Isa – Viljanen, Eeva: Yrjö Kukkapuro: Huonekalusuunnittelija. Näyttely Designmuseossa 18.1.2008–6.4.2008. Helsinki: Designmuseo, 2008. ISBN 978-952-9878-55-0
  • Amberg, Anna-Lisa: ”Kukkapuro, Yrjö (1933–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 490–491. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0 Teoksen verkkoversio.
  • Kukkapuro-Enbom, Isa: Sininen ovi : Yrjö Kukkapuro : elämä & teot. Helsinki: Dodo Oy, 2023. ISBN 978-952-68424-2-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yrjö_Kukkapuro&oldid=22065752”