Marja-Leena Mikkola
Marja-Leena Mikkola (o.s. Pirinen, vuodesta 1963 oik. Salmi;[1] s. 18. maaliskuuta 1939 Salo) on suomalainen prosaisti ja runoilija.[2]
Mikkola suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1963.[3] Hän on työskennellyt muun muassa Helsingin yliopiston kirjastossa ja Suomen Kirjailijaliiton toimistonhoitajana.[3] Kirjailijanuransa hän aloitti novellikokoelmalla Naisia (1962). Hän oli 1960- ja 1970-luvun vaihteen tunnetuimpia vasemmistoradikaaleja kirjailijoita ja taistolaisen kulttuuriliikkeen näkyvimpiä henkilöitä.
Mikkola teki 1960-luvun lopulla paljon kabareetekstejä ja -lauluja. Hänen kokonaan tai osittain kirjoittamistaan kabareista tunnetuimpiin kuuluvat Orvokki, Laulu tuhannesta yksiöstä ja Sirkus Eurooppa. Hän on kirjoittanut puuvillateollisuudessa työskentelevistä naisista dokumenttiraportin Raskas puuvilla (1971). Mikkolan teos Menetetty lapsuus on tarina 17 venäläisestä, jotka joutuivat viettämään lapsuutensa tai nuoruuteensa Suomen Itä-Karjalan miehityshallinnon 1941–1944 ylläpitämillä venäläisperäiselle väestölle tarkoitetuilla keskitysleireillä.
Mikkola on käsikirjoittanut Mikko Niskasen elokuvat Käpy selän alla (1966) ja Lapualaismorsian (1967) sekä kirjoittanut dialogin Erkko Kivikosken esikoiselokuvaan Kesällä kello 5 (1963). Hän on suomentanut Anna Ahmatovan, Osip Mandelštamin, Boris Pasternakin, Sylvia Plathin, Dylan Thomasin ja William Shakespearen runoja sekä muun muassa italialaista proosaa. — Mikkolalle myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 2001.[2]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisia. Helsinki: Otava, 1962.
- Tyttö kuin kitara. Helsinki: Otava, 1964.
- Makean leivän päivät. (Nimellä Maria Heikinhärkä) Helsinki: Otava, 1965.
- Etsikko. Helsinki: Otava, 1967.
- Liisa ja Veikko ihmemaassa. Helsinki: Otava, 1969.
- Otto Wille Kuusinen – suomalainen internationalisti. 1971.
- Raskas puuvilla: Raportti puuvillatehtaan naistyöntekijöistä. Helsinki: Otava, 1971.
- Lääkärin rouva. Helsinki: Otava, 1972. ISBN 951-1-00204-X
- Amalia, karhu: Satu lapsille ja aikuisille. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02140-0
- Anni Manninen. (Kuvitus: Kaarina Kaila) Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-1-04606-3
- Suistomaalla: Kaksi novellia. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-1-04623-3
- Lumijoutsen. (Kuvitus: Kaarina Kaila) Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04929-1
- Lauluja. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05467-8
- Venäläiset naiset: Valikoima novelleja. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05251-9
- Maailman virrassa. Helsinki: Otava, 1981. ISBN 951-1-06368-5
- Kultakissa. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07647-7
- Jälkeen kello kymmenen. (Kuvitus: Kaarina Kaila) Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-08046-6
- Heltymys. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09233-2
- Kristallijärvi. Petroskoi: Karjala, 1986.
- Ketun luona kuussa. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-09308-8
- Ovi toiseen maailmaan. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10584-1
- Malinka Kuuntytär. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-10651-1
- Omaisten kesken. Helsinki: Tammi, 1995. ISBN 951-31-0654-3
- Mykkä tytär. Helsinki: Tammi, 2001. ISBN 951-31-2195-X
- Menetetty lapsuus: Suomalaismiehittäjien vankeudessa 1941–44. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2881-4
- ”Mitä sanottavaa minulla on pahasta 70-luvusta?”, 1970-luku suomalaisessa kirjallisuudessa. (Toimittanut K. Hypén) Helsinki: Avain, 2011. ISBN 978-951-692-791-9
- Helmenkantaja. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28182-5
- Raskasta ja keveää: Lauluja aikuisille ja lapsille 1965–2015. Partuuna 2017. ISBN 978-952-68533-5-2
Palkintoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kalevi Jäntin ja J. H. Erkon palkinnot 1963 esikoisteoksesta Naisia.
- Jussi-patsas 1966 elokuvakäsikirjoituksesta Käpy selän alla.
- Eino Leinon palkinto 1967.
- Tietokirjallisuuden valtionpalkinto 1972 dokumenttiteoksesta Raskas puuvilla.
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1973 novellikokoelmasta Lääkärin rouva.
- Lastenkirjallisuuden valtionpalkinto 1978 lastenromaanista Anni Manninen ja 1985 lastenromaanista Jälkeen kello kymmenen.
- Nuorisokirjailijoiden palkinto 1988 sadusta Ketun luona kuussa.
- Suomi-palkinto 1999.
- Venäjän federaation tunnustusmitali 2008 venäläisen runouden suomentamisesta.
- Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 2016[4]
- Pro Finlandia -kunniamerkki 2017[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tarkka, Pekka: Suomalaisia nykykirjailijoita, s. 97. (2. täydennetty painos) Helsinki: Tammi, 1968.
- ↑ a b Kalemaa, Kalevi: ”Mikkola, Marja-Leena (1939–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 708–709. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Marja-Leena Mikkola (Arkistoitu sivu, tallennettu 12.6.2010.) Tammi. Viitattu 30.8.2018.
- ↑ Kirjailijaliiton palkinnot Marja-Leena Mikkolalle, Tuija Lehtiselle ja Kai Niemiselle Suomen Kirjailijaliitto. 27.9.2016. Viitattu 13.10.2017.
- ↑ Presidentti palkitsi Pirkka-Pekka Peteliuksen Pro Finlandialla Iltalehti. Viitattu 1.12.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Marja-Leena Mikkolan haastattelu vuodelta 1968. Ylen elävä arkisto.
- Marja-Leena Mikkolan haastattelu vuodelta 1969. Ylen elävä arkisto.
- Mäkeläinen, Niina: Menneisyys on äänekäs Kiiltomato.net. 15.2.2002. (Arvio teoksesta Mykkä tytär.)
- Alanko, Aki: Kirjailija antaa äänen suomalaisten keskitysleirien vangeille Kiiltomato.net. 27.4.2007. (Arvio teoksesta Menetetty lapsuus.)
- Dahl, Rita: Täyttä kirjailijanelämää. (Marja-Leena Mikkolan 70-vuotispäivähaastattelu.) Tiedonantaja, 13.3.2009, nro 10/2009, s. 8–9. Artikkelin verkkoversio.
- Mikkola, Marja-Leena hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
