Johan Bargum
Johan Eric Ragnar Bargum (s. 13. toukokuuta 1943 Helsinki)[1] on suomalainen ruotsinkielinen kirjailija. Hän on kirjoittanut romaaneja, novellikokoelmia ja näytelmiä.
Bargum oli Lilla Teaternin johtaja vuosina 2000–2001 ja teatterin hallituksen puheenjohtaja 2001–2003.[2]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bargumin äiti oli kirjailija Viveca Hollmerus[1] ja isä kauppaneuvos Eric Bargum.[3] Kauppaneuvos Magnus Bargum on hänen veljensä.[4] Bargumin puoliso vuodesta 1977 on Eva Marianne Paersch. Näyttelijä Anja Bargum ja toimittaja, tutkija Katja Bargum ovat heidän tyttäriään.[5]
Bargum valmistui ylioppilaaksi vuonna 1962 ja humanististen tieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1969.[6] Bargumin esikoisteos, novellikokoelma Svartvitt, julkaistiin vuonna 1965.[1] Bargum on kirjoittanut näytelmiä yksin ja yhdessä Bengt Ahlforsin kanssa. Tunnetuin niistä lienee aidsista kertova Onko Kongossa tiikereitä? (1986).[2] Myös hänen proosatekstissään on paljon dialogia.[7] Vuonna 2006 ilmestynyt Ensilumi on Bargumin ensimmäinen lastenkirja. Sen on kuvittanut Kristiina Louhi.
Vuonna 1988 Onko Kongossa tiikereitä? sai Suomen Näytelmäkirjailijaliiton myöntämän Lea-palkinnon vuoden parhaana näytelmäteoksena. Vuonna 2009 Fröken, champange! oli ehdolla Lea-palkinnolle.[8]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Novellikokoelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Svartvitt. Helsingfors: Söderström, 1965.
- Kotieläimiä. (Husdjur, 1986) Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6498-0
- Matkoja. (Resor, 1988) Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Tammi, 1988. ISBN 951-30-7175-8
- Charlie boy. (Charlie Boy, 1995) Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Tammi, 1995. ISBN 951-31-0631-4
- Jäähyväisiä. (Avsked, 2003) Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2876-8
- Ikämiehiä. (Äldre män) Suomentanut Outi Menna. Helsinki: Teos Förlaget, 2022. ISBN 978-952-363-309-4
Romaanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Femte advent. Helsingfors, Stockholm: Söderström & Co, Bonnier, 1967.
- Kolme, kaksi, yksi. (Tre två ett, 1968) Suomentanut Ulf Erik Qvickström. Helsinki: Tammi, 1969.
- Suomalainen ruletti. (Finsk rulett, 1971) Suomentanut Ulf Erik Qvickström. Helsinki: Tammi, 1972. ISBN 951-30-2297-8
- Pimeä huone. (Mörkrum, 1977) Suomentanut Timo Hämäläinen. Helsinki: Tammi, 1978. ISBN 951-30-4333-9
- Yksityisetsivä. (Den privata detektiven, 1980) Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Tammi, 1980. ISBN 951-30-5209-5
- Isin tyttö. (Pappas flicka, 1982) Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Tammi, 1982. ISBN 951-30-5658-9
- Kesäpoika. (Sommarpojken, 1984) Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Tammi, 1984. ISBN 951-30-6074-8
- Musta salkku. (Den svarta portföljen, 1991) Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Tammi, 1991. ISBN 951-30-9804-4
- Syyskesä. (Sensommar, 1993) Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0230-0
- Ensilumi. ((Den första snön, 2006). Kuvitus: Kristiina Louhi) Suomentanut Marja Kyrö. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-3796-0
- Syyspurjehdus. ((Seglats i september, 2011). Kuvitus: Helena Kajander) Suomentanut Marja Kyrö. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6597-0
Näytelmät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Som smort, 1970
- Bygga bastu, 1971
- Virke och verkan, 1972
- Veronica, 1976
- Finns det tigrar i Kongo?, 1987 (Bengt Ahlforsin kanssa)
- Maries barn, 1990 (Bengt Ahlforsin kanssa)
- Kalla mig inte Sessan, 1996
- Den första snön, 1996
- Smussel, 2000
- Fröken, champagne!, 2009
Kuunnelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Startkapitalet, 1993
- Ericson, Ericson, 1997
Lähde[1]
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Svenska litteratursällskapet i Finlandin kirjallisuuspalkinto 1966, 1969, 1987 ja 2004
- kirjallisuuden valtionpalkinto 1969, 1971, 1977 ja 1987
- valtion 15-vuotinen taiteilija-apuraha 1982
- Ruotsin radion romaanipalkinto 1987
- Näytelmäkirjailijaliiton Lea-palkinto 1988
- Pro Finlandia -mitalin 1998[9]
- Längmanska kulturfonden i Sverigen palkinto 2005
- Tollanderin palkinto 2007
Lähde[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 66. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ a b Mäkelä, Olli: Johan Bargum Näytelmät.fi. Viitattu 7.9.2015.
- ↑ Eric Bargum Biografiasampo. Viitattu 2.10.2022.
- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 74. Viitattu 6.9.2023.
- ↑ Kuka kukin on 2011, s. 76. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8
- ↑ Söderling, Trygve: ”Bargum, Johan”, Biografiskt lexikon för Finland. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland. URN:NBN:fi:sls-5605-1416928958211 Bargum, Johan. (ruotsiksi)
- ↑ Johan Bargum compuline.fi. Arkistoitu 4.11.2017. Viitattu 25.8.2011.
- ↑ Onko Kongossa tiikereitä? finlandabroad.fi. 12.1.2010. Viitattu 31.3.2023.
- ↑ Bargum, Johan Kirjasampo.fi. Viitattu 14.10.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maria Loikkanen: Ensilumi. Onnimanni 2/2007.