Juha Mannerkorpi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Juha Toimi Tapani Mannerkorpi (28. kesäkuuta 1915 Ashtabula, Ohio, Yhdysvallat – 15. syyskuuta 1980 Helsinki)[1][2] oli suomalainen kirjailija ja suomentaja. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1958, Eino Leinon palkinto 1961 ja Aleksis Kiven palkinto 1962.

Elämänvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mannerkorven vanhemmat olivat kirkkoherra Kalle Heikki Mannerkorpi ja Taimi Lahja Tapaninen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1936 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1945 Helsingin yliopistosta.

Mannerkorpi oli naimisissa 1943–1963 filosofian maisteri Anni Matilda Huuskosen (k. 1963) kanssa ja vuodesta 1966 filosofian kandidaatti Leena Maijatta Hovilan kanssa. Ranskankielisen kirjallisuuden suomentaja Jukka Mannerkorpi (1944–2012) oli Juha Mannerkorven poika hänen ensimmäisestä avioliitostaan.[1] Juha Mannerkorpi kuoli syöpään Helsingissä syyskuussa 1980. Hänet on haudattu Honkanummen hautausmaalle.[3] Hautajaisissa urkuri Lauri Esko soitti kantaesityksenä Kalevi Ahon Mannerkorven muistoksi säveltämän urkuteoksen In memoriam Honkanummen kappelin pienillä uruilla.[4]

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mannerkorven tuotantoon kuuluu runoutta, novelleja, romaaneja, näytelmiä ja radiokuunnelmia. Hän käänsi suomen kielelle muun muassa Jean-Paul Sartren, Albert Camus'n ja Samuel Beckettin tuotantoa. Lyriikassa hänen tunnetuin teoksensa lienee Kylväjä lähti kylvämään (1954).[5]

Mannerkorven esikoisteos, runokokoelma Lyhtypolku ilmestyi vuonna 1946. Hänen tuotantonsa tunnetuimmat osat ovat hänen proosateoksensa. Mannerkorpi kirjoitti kaksi novellikokoelmaa, Niin ja toisin (1950) ja Sirkkeli (1956), joista erityisesti Sirkkeli sisältää hänen kestävimpiä lyhytproosatekstejään. Novelleihin voi rinnastaa hänen “luulevaisen sydämen yksinpuheluksi” nimittämänsä monologi Avain (1955), joka on yksinäisen miehen elämäntilanteen kuvaus, jossa on rinnakkain sekä traagisia että hirtehishumoristisia aineksia. Novelleihin rinnastuvat myös muutamat suppeat romaanit, kuten Vene lähdössä (1961). Siinä kuvataan henkilöitä, jotka seuraavat oikuttelevan perämoottorin lähtöhankaluuksia. [5]

Kalevi Aho on säveltänyt Mannerkorven teksteihin monologioopperan Avain (1977–1978, kantaesitys 1979) ja oopperan Ennen kuin me kaikki olemme hukkuneet (1995/99, kantaesitys 2001).

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runokokoelmia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lyhtypolku (Otava 1946)
  • Ehtoollinen lasikellossa (Otava 1947)
  • Kylväjä lähti kylvämään (Otava 1954)
  • Runot 1945–1954, sisältää kokoelmat Lyhtypolku (1946), Ehtoollinen lasikellossa (1947), Kylväjä lähti kylvämään (1954) (Otava 1962)
  • Kylväjä lähti kylvämään ja muita runoja (Otavan kirjallinen äänilevy 24, 1962, lukijana Yrjö Jyrinkoski)
  • Mielipiteet (Otava 1971)

Novellikokoelmia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Niin ja toisin : novelleja, lastuja, hämähäkkejä (Helsinki 1950)
  • Sirkkeli (Otava 1956)

Romaaneja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jyrsijät (Otava 1958)
  • Vene lähdössä (Otava 1961)
  • Jälkikuva (Otava 1965)
  • Matkalippuja kaikkiin juniin (Otava 1967)
  • Sudenkorento : Erään Pakaraisen esittävät seikkailut (Otava 1970)
  • Päivänsinet : muuan loppukesä, merkintöjä (Otava 1979)

Näytelmiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pirunnyrkki (Otava 1952)
  • Kirje (Otava 1952)
  • Avain (Otava 1955)
  • Naamio (1960)

Radiokuunnelmia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Perämoottori (1960, Vene lähdössä -teoksen kuunnelmaversio)
  • Viilut; musiikki-improvisaatiot Christian Schwindt ja Tapani Tamminen; ohjaus Risto Aaltonen. (Yleisradio 1966, Otavan kirjallinen äänilevy 46, 1969)
  • Valkoinen magia (1968)
  • Ennen kuin me kaikki olemme hukkuneet (1969, näyttämöversio, monologi 1971, tv-näytelmä 1972)
  • Kuikka käskee lähtemään (1971)
  • Isot lapset leikkii (Yleisradio 1979)

Suomennoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • André Malraux: Sielujen kapina (Tammi 1947)
  • Jean-Paul Sartre: Inho (Tammi 1947)
  • Emile Zola: Ansa (Tammi 1947)
  • Albert Camus: Rutto (Otava 1948)
  • Samuel Beckett: Millaista on (Otava 1962)
  • Samuel Beckett: Voi miten ihana päivä : kaksinäytöksinen näytelmä (Otava 1967)

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Kuka kukin on 1978 (Projekt Runeberg)
  2. ↑ a b Kirjasampo.fi : Juha Mannerkorpi
  3. ↑ Saviniemi, Kari: Sairauksista jalostettu kirjallisuus Kansan Uutiset. Viitattu 6.1.2024.
  4. ↑ Lehtola, Jan: Kalevi Aho – Ludus solemnis – music for and with organ. BIS Records, BIS-1966
  5. ↑ a b Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 1, s. 9746, art. Mannerkorpi, Juha. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-05124-5

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juha_Mannerkorpi&oldid=22162595”