Christer Kihlman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Christer Kihlman
Henkilötiedot
Syntynyt14. kesäkuuta 1930
Helsinki
Kuollut8. maaliskuuta 2021 (90 vuotta)
Helsinki
Kirjailija
Tuotannon kieliruotsi
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Christer Alfred Kihlman (14. kesäkuuta 1930 Helsinki[1] – 8. maaliskuuta 2021 Helsinki[2]) oli suomenruotsalainen kirjailija ja vasemmistolainen kulttuurikriitikko.[3][4]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihlmanin tavoitteena oli lapsesta lähtien kirjailijan ura. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa muutaman vuoden kirjallisuutta ja historiaa. Avioiduttuaan hän muutti Porvoon Kulloohon, jossa valmistui esikoisromaani. Myöhemmin perhe rakensi talon Espooseen mutta muutti vuonna 1993 Porvoon Runoilijakotiin, joka on arvostuksen osoituksena suomenruotsalaisille kirjailijoille tarjottu vierasasunto.[3][5]

Kihlman oli avoimesti biseksuaali.[6] Hänen puolisonsa oli yli 50 vuotta Selinda Kihlman, jonka isä oli taiteilija Torger Enckell. Heillä on kaksi lasta. Selinda Kihlman kuoli 2007.[5]

Kihlman työskenteli kulttuurilehti Arenan päätoimittajana 1951–1954, Nya Pressenin avustajana 1952–1960 ja Nya Arguksen toimittajana 1961–1982. Hän oli taiteilijaprofessori 1975–1980. Hän oli SDP:n jäsen.[3]

Kihlman debytoi lyyrikkona 1951 mutta siirtyi proosaan vuonna 1960 ilmestyneellä romaanillaan Se upp Salige! (suom. Varo, autuas). Romaani sijoittuu kuvitteelliseen, sisäänlämpiävään ja nurkkakuntaiseen Lexån pikkukaupunkiin, jonka esikuvana on Kihlmanin kotikaupunki Porvoo.[7] Den blå modern (suom. Sininen äiti) aloitti romaanisarjan, jossa Kihlman tarkastelee vaikeita perhesiteitä. Sarja huipentui palkittuihin romaaneihin Dyre prins (suom. Kallis prinssi) ja Gerdt Bladhs undergång (suom. Gerdt Bladhin tuho).

Kihlmanin avoin kirje niille, jotka vaivautuvat lukemaan julkaistiin 24.8.1966 Hufvudstadsbladetissa. Siinä hän ilmoitti taloudellisista syistä lopettavansa kirjoittamisen. Kirje synnytti vilkkaan keskustelun. Jo seuraavana päivänä julkaistiin 32 kulttuurihenkilön allekirjoittama julkilausuma, jossa vaadittiin yhteiskuntaa tunnustamaan kirjailijat ammattityöntekijöiksi.[8]

Kirjassaan Människan som skalv (suom. Ihminen joka järkkyi) Kihlman esittäytyy ”tunnustusproosan” kirjoittajana, vaikkakaan hän ei itse pitänyt tunnustuskirjailijaksi luonnehtimisesta: ”Ei minulla ole mitään tunnustettavaa, en ole tehnyt syntiä”. Kirjassa hän kertoi alkoholismistaan ja miessuhteistaan aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli Suomen rikoslaissa vankeusrangaistuksen uhalla kielletty ja luokiteltu sairaudeksi.[3][9]

1980-lähtien Kihlman julkaisi uusia teoksia aiempaa harvemmin. Hän osallistui kuitenkin ajoittain yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hänen mukaansa kolme suomenruotsalaispolvea vihasi häntä hänen suomenruotsalaisuuteen ja sen porvarillisuuteen kohdistamansa kritiikin vuoksi.[3]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rummen vid havet (runokokoelma), Söderström, 1951
  • Munkmonolog (runokokoelma), Söderström, 1953
  • Se upp Salige!, Söderström, 1960, Varo autuas! suom. Kristiina Kivivuori, Otava, 1961
  • Den blå modern, Söderström, 1963. Sininen äiti suom. Esa Adrian, Tammi, 1965
  • Madeleine, Söderström, 1965 (Madeleine, suom. Pentti Saarikoski. Tammi, 1966)
  • Inblandningar, utmaningar (artikkelikokoelma), S. & Co, 1969 (Mistä minä tiedän. (Suomentanut Risto Hannula) Helsinki: Tammi, 1969. )
  • Människan som skalv, S. & Co, 1971, Ihminen joka järkkyi suom. Pentti Saaritsa, Tammi, 1971
  • Dyre prins, Söderström, 1975, Kallis prinssi suom. Pentti Saaritsa, Tammi, 1975 ISBN 951-30-3463-1
  • Alla mina söner, Söderström, 1980 Kaikki minun lapseni suom. Pentti Saaritsa, Tammi, 1980 ISBN 951-30-5227-3
  • Livsdrömmen rena: bok om maktlöshet, Söderström, 1982 (Puhtaita elämän unelmat : kirja voimattomuudesta, suom. Pentti Saaritsa. Tammi, 1983 ISBN 951-30-5670-8
  • De nakna och de saliga (piirrokset: Henrik Tikkanen), Söderström, 1983 (Alastomat ja autuaat, suom. Pentti Saaritsa. WSOY, 1982) ISBN 951-0-11463-4
  • De stora borgerliga romantikerna : två texter av Christer Kihlman ; radiobearb.: Christer Liljelund. Yleisradio, 1983
  • På drift i förlustens landskap, Söderström, 1986 (Tuuliajolla tappion maisemissa: monologi, suom. Pentti Saaritsa. Tammi, 1986 ISBN 951-30-6355-0
  • Gerdt Bladhs undergång, 1987 (Gerdt Bladhin tuho, suom. Oili Suominen. Tammi, 1987 ISBN 951-30-6690-8
  • Henkikulta : kolminäytöksinen näytelmä, suom. Pentti Saaritsa Pohjoinen, 1987 ISBN 951-749-069-0
  • Svaret är nej!, Podium Distribution, 2000 ISBN 978-918-919617-9
  • Om hopplöshetens möjligheter (yhdessä Mårten Westön kanssa), Söderström, 2000. Epätoivon toivo ja muita keskusteluja; suom. Pentti Saaritsa. Tammi, 2000 ISBN 951-31-1929-7

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kuka kukin on 2005. Helsinki: Otava, 2004.
  2. ↑ Niemi, Onni: Kirjailija Christer Kihlman on kuollut. Helsingin Sanomat 8.3.2021.
  3. ↑ a b c d e Hietanen, Ilona: Tunnustuskirjailija vastoin tahtoaan. (80-vuotishaastattelu.) Helsingin Sanomat 14.6.2010, s. C 4.
  4. ↑ Strömberg, Jari: Kirjailija Christer Kihlman on kuollut YLE Uutiset. 6.3.2021. Viitattu 8.3.2021.
  5. ↑ a b Muistokirjoitus. Selinda Kihlman. (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF) (ruotsiksi)
  6. ↑ Christer Kihlman kirjoitti miessuhteistaan sekä ryhmäseksistä vaimonsa ja rakastajansa kanssa Ilta-Sanomat 17.12.2018 Viitattu 22.9.2020
  7. ↑ Korsström, Tuva: Från Lexå till Glitterscenen, s. 16–19. Schildts & Söderströms, 2013. (ruotsiksi)
  8. ↑ Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 69-70. Otava, 1966.
  9. ↑ Författaren Christer Kihlman död svenska.yle.fi. Viitattu 9.3.2021. (ruotsi)
  10. ↑ a b Kiitos kirjasta Libro ry. Arkistoitu 12.1.2019. Viitattu 12.01.2019.
  11. ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat 1945–2015 Ritarikuntien kanslia. Viitattu 19.05.2016.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Carlson, Mikko: Paikantuneita haluja. Seksuaalisuus ja tila Christer Kihlmanin tuotannossa. (Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja, 114) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2014. ISSN 1457-6899 ISBN 978-951-39-5632-5
  • Kalemaa, Kalevi: ”Kihlman, Christer (1930–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 136–137. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Christer_Kihlman&oldid=22562101”