Elli Tompuri

Elli Tompuri 1910-luvun alussa.

Elin Hulda Maria (Elli) Tompuri (20. tammikuuta 1880 Vehkalahti – 4. helmikuuta 1962 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, ohjaaja, teatterinjohtaja, lausuja, tanssija ja kirjailija.

Elämäkerta

Tompurin vanhemmat olivat maanviljelijä Jooseppi Tompuri ja Anna Maria Meltari. Ruotsinkielistä Lärovärket för gossar och flickor i Helsingfors koulua käynyt Elli Tompuri pääsi ylioppilaaksi 1898. Opiskeltuaan jonkin aikaa Helsingin yliopistossa Tompuri pääsi vuonna 1900 näyttelijäharjoittelijaksi silloiseen Suomalaiseen teatteriin (tuleva Kansallisteatteri).

Tompuri opiskeli näyttämötaidetta Pariisissa ja Wienissä, ja hänen läpimurtoroolinsa oli vuonna 1905 Oscar Wilden Salomena Suomen Kansallisteatterissa. Tompurin tunnettuja rooleja olivat muun muassa Minna Canthin Anna-Liisa ja Sylvi sekä Henrik Ibsenin Nukkekodin Nora.

Vuonna 1919 Tompuri perusti lyhytaikaiseksi jääneen Vapaan Näyttämön. 1930-luvulla hän tuli tunnetuksi ”punaisena diivana” joka esitti Saksassa silloin kiellettyjen kirjailijoiden teoksia Kaunis Saksa – Poltettua runoutta –nimisessä runoillassaan 1934 ja johti Työnlausujat-lausuntakuoroa. Tompuri joutui tällöin silloisen Etsivän Keskuspoliisin tarkkailtavaksi.

1940- ja 1950-luvulla Tompuri kirjoitti teatteriuraansa käsittelevät muistelmansa.

Tompuri palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1961.

Elli Tompuri oli naimisissa 1910–1919 pankinjohtaja Lauri af Heurlinin kanssa. Lauri af Heurlinin ja Tompurin poikia olivat kansanedustaja Kaarlo af Heurlin ja kansantaloustieteen professori Lauri af Heurlin.

Teoksia

• Minun tieni..., Porvoo: WSOY, 1942 – 3. p. WSOY, 1945
• Tieni jatkuu, Porvoo: WSOY, 1942
• Mihin päättyvi tie?, Porvoo: WSOY, 1944
• Mikä ihminen on - ?, Porvoo: WSOY, 1946
• Voices from Finland: an anthology of Finlands verse and prose in English, Finnish and Swedish, edited by Elli Tompuri. Helsinki: Sanoma, 1947
• Naamio ja ihminen: Rachel: Bernhardt: Duse, Porvoo: WSOY, 1948
• Sammumattomia tähtiä: Ellen Terry – Henry Irving, Porvoo: WSOY, 1950
• Etu- ja taka- ja syrjähyppyjä: muistelmia Arkadiasta Kansalliseen. Porvoo: WSOY, 1952
• Keisarin kaupungista Rooman tielle, Porvoo: WSOY, 1954
• Myrskylinnun tie: Elli Tompurin muistelemaa, lyhentäen toim. Ritva Heikkilä ja Marianna Laurson. Porvoo; WSOY, 1980 - (Profiili-sarja.). ISBN 951-0-10156-7

Galleria

• 
  Tompuri n. 1900–1906
• 
  Albert Edelfeltin piirustus Tompurista vuodelta 1904
• 
  Magnus Enckellin hahmotelma näytelmästä Salome, jota Tompuri tähditti (1906)
• 
  Tompuri vuonna 1918
• 
  Tompurin lausuntailta Helsingin yliopistolla, 1930
• 
  Tompuri lehtikuvassa 1959

Lähteet

• TOMPURI Elin (Elli) Hulda Maria. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elli Tompuri Wikimedia Commonsissa

• Nina-Katariina Tienhaara, Kun esitystaiteesta tulee poliittista – Elli Tompurista ja valkovenäläisestä underground-kollektiivista, Opinnäyte, Turun AMK 2011
• Helka Mäkinen, Elli Tompuri – Uusi nainen ja punainen diiva, väitöskirja.
• Finlandia-katsaus 24 Elonet., kohdasta 2:17 alkaen
• Ylen Elävä arkisto: Elli Tompuri lähikuvassa 1960.
• Amerikassa näyttelijät hyviä - näytelmät huonoja (Elli Tompurin haastattelu), Helsingin Sanomat, 19.08.1939, nro 221, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot