Heikki Alitalo
Heikki Harras Alitalo (28. maaliskuuta 1923 Helsinki[1] – 29. marraskuuta 2007 Helsinki[2]) oli suomalainen taidemaalari.
Alitalon vanhemmat olivat Ragnar Harald Alitalo ja Siviä Maria Peltonen ja puoliso vuodesta 1946 Kerttu Orvokki Kärkkäinen.[1] Alitalon ura taiteilijana alkoi Karjalankannaksella Syvärillä, jossa hän soti 18-vuotiaana vapaaehtoisena. Hän kävi kirjekurssin ja teki ensimmäiset taiteelliset työnsä taistelujen lomassa.[2] Vuosina 1944–1945 Alitalo kävi Taideteollista keskuskoulua[1], jonka jälkeen hän opiskeli Helsingin työväenopistossa. Siellä syntyi 1949 Alitalon ja hänen opettajansa Åke Mattaksen ystävyys ja toveruus. He tekivät yhdessä 1952 opintomatkan Ranskaan ja Espanjaan tutustuen siellä ekspressionistien töihin.[2]
Alitalo toimi 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa taiteilijayhdistys Kiilan sihteerinä ja 1960-luvulla Kansan Uutisten taidearvostelijana.[2] Hän toimi pitkään Suomen taideakatemian hallituksessa ja oli Taide-lehden päätoimittajana kahteen otteeseen 1970-luvulla. Alitalo oli innokas ammattiyhdistysihminen. Hänen mielestään ay-toiminta ja taidepolitiikka olivat välineitä, joilla taiteilija voi vaikuttaa alansa kehitykseen.
Alitalolle myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1974 ja valtion ylimääräinen taiteilijaeläke vuodesta 1985 alkaen[3]. Kuvataiteen valtionpalkinnon hän sai 1988[1]. Alitalo oli Suomen Taiteilijaseuran kunniajäsen vuodesta 1983.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Irja Hämäläinen, Risto Rantala, Hannakatri Hollmén (toim.): Kuka kukin on. Who's who in Finland. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1994, s. 49-50. (Alitalo, Heikki) Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12833-7
- ↑ a b c d Jylhä, Kari: Muistot: Heikki Alitalo HS.fi. 6.12.2007. Viitattu 17.9.2016.
- ↑ 82 ylimääräistä taiteilijaeläkettä. Helsingin Sanomat, 2.8.1985, s. 20. Näköislehti (maksullinen).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heikki Alitalo Kansallisgallerian kokoelmissa
