Martti Aiha

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Martti Aiha
Martti Aiha, Rumba 1992, Salmisaari Helsinki.
Martti Aiha, Rumba 1992, Salmisaari Helsinki.
Henkilötiedot
Syntynyt23. joulukuuta 1952
Pudasjärvi
Kuollut5. toukokuuta 2023 (70 vuotta)
Porvoo
Kansalaisuus suomalainen
Taiteilija
Ala kuvanveistäjä
Taidesuuntaus postmodernismi
Palkinnot

Dukaattipalkinto 1982, Pro Finlandia 1992, Prinssi Eugenin mitali 2013

Aiheesta muualla

Hannu Martti Matias Aiha (23. joulukuuta 1952 Pudasjärvi – 5. toukokuuta 2023 Porvoo[1][2][3]) oli suomalainen kuvanveistäjä.[4] Aiha teki monia julkisia teoksia, joissa on usein kalligrafisia muotoja.

Aihan tunnetuimpia teoksia on liekkimäinen Rumba Helsingin Salmisaaressa. Alumiinista tehty teos on 15 metriä korkea.[5] Hän teki muitakin suurikokoisia veistoksia kuten Futura – Tuntematon, betoniveistos Oulussa linja-autoaseman edustalla.[6] Materiaaleina Aiha käytti myös pleksilasia, puuta, vaneria ja readymade-esineitä.[7]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiha muutti perheensä mukana Pudasjärveltä Ruotsiin vuonna 1964. Hän valmistui mekaanikko-konepiirtäjäksi Halmstadin ammattikoulusta vuonna 1969.[8] Aiha opiskeli Helsingin Taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina 1970–1972 ja Suomen Taideakatemian koulussa vuodet 1972–1976.[7] Valmistumisensa jälkeen hän toimi opettajana Lahden taideoppilaitoksessa vuoteen 1984 saakka sekä Lahden taidekoulun opettajana lukukaudella 1978–1979.[8]

1970- ja 1980-luvuilla Aiha teki muun muassa omakuvallisia miesfiguureja kipsistä sekä avointa tilaa hyödyntäviä bamburakennelmia. 1980- ja 1990-luvuilla hänen töilleen oli tyypillistä liekkimäisyys ja ornamentaalisuus. 1990-luvulla Aiha alkoi myös maalata ja vuosikymmenen lopulla tehdä pronssiveistoksia. 2000-luvun alussa hän teki esimerkiksi puusta sorvattuja värikkäitä rakennelmia, joissa on yhtymäkohtia dadaismiin ja surrealismiin. Aiha on maininnut yhdeksi lempitaiteilijoistaan Max Ernstin.[9]

Vuonna 1982 Aiha sai Suomen Taideyhdistyksen dukaattipalkinnon ja vuonna 1992 Pro Finlandian.[7] Aihan Rumba-teos valittiin yhdessä arkkitehti Vesa-Pekka Tuomisen suunnitteleman asuinrakennuksen muodostaman aukion kanssa vuoden 1994 ympäristötaideteokseksi.[10] Vuonna 2013 Aihalle myönnettiin Prinssi Eugenin mitali[11] ja 2021 valtion ylimääräinen taiteilijaeläke.[12] Aihan töitä on muun muassa nykytaiteen museo Kiasmassa, Helsingin taidemuseossa, Amos Andersonin taidemuseossa ja Sara Hildénin taidemuseossa.[7]

Ennen kuolemaansa Aiha asui ja työskenteli Fiskarsissa.[2][7]

Kuvia julkista taideteoksista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Girl, 1977, Muhos.
    Girl, 1977, Muhos.
  • Futura – Tuntematon, 1986–2023, Oulu.
    Futura – Tuntematon, 1986–2023, Oulu.
  • Futura II, 1989, Kuopio.
    Futura II, 1989, Kuopio.
  • Rumba, 1992, Helsinki.
    Rumba, 1992, Helsinki.
  • Mediator, 1995, Oulu.
    Mediator, 1995, Oulu.
  • 24 pistettä, 1992, Kerava.
    24 pistettä, 1992, Kerava.
  • Meridiem, 2008, Kotka.
    Meridiem, 2008, Kotka.
  • Kenkä-Kekarainen, 2009, Oulu.
    Kenkä-Kekarainen, 2009, Oulu.
  • Länsilinkki, 2011, Helsinki.
    Länsilinkki, 2011, Helsinki.
  • Sivullinen, 1999, Viitasaari.
    Sivullinen, 1999, Viitasaari.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Martti Aiha, 1952–2023 Kohta. Viitattu 9.5.2023.
  2. ↑ a b Kuvanveistäjä Martti Aiha on kuollut Yle Uutiset. 9.5.2023. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 9.5.2023.
  3. ↑ https://www.hs.fi/muistot/art-2000009572393.html
  4. ↑ Kuka kukin on 2011, s. 36–37. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8
  5. ↑ Julkiset veistokset: Rumba Helsingin taidemuseo. Arkistoitu 1.11.2015. Viitattu 11.5.2023.
  6. ↑ Futura – Tuntematon Oulun taidemuseo. Viitattu 22.5.2014.
  7. ↑ a b c d e Martti Aihan CV Internet archive / Galleria Heino. Arkistoitu 22.5.2014. Viitattu 22.5.2014 / 17.9.2022.
  8. ↑ a b Taiteilija: Martti Aiha Taiteilijoiden Kalevala. Kalevalaseura. Viitattu 17.8.2015.
  9. ↑ Martti Aiha Suomen Taideyhdistys. Viitattu 17.8.2015.
  10. ↑ Hybinette-Bergknut, Leena (toim.); Lehtinen, Jukka & Laine, Helena: Vuosikirja 1996, s. 25. Malmö, Ruotsi: Bertmarks Förlag, 1995. ISBN 951-35-5845-2
  11. ↑ Kuvanveistäjä Martti Aiha sai ruotsalaistunnustuksen TS.fi. 5.11.2013. Viitattu 22.5.2014.
  12. ↑ Taiteilijaeläkkeitä ansioituneille taiteilijoille 8.3.2021. Taiteen edistämiskeskus. Arkistoitu 9.3.2021. Viitattu 21.3.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Martti_Aiha&oldid=22478273”