Hilkka Helinä

Hilkka Helinä
Hilkka Helinä vuonna 1952.
Henkilötiedot
Koko nimi	Hilkka Helinä Halttunen (o.s. Itkonen)
Syntynyt	12. syyskuuta 1916 Viipuri, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut	16. toukokuuta 1973 (56 vuotta) Helsinki
Ammatti	näyttelijä
Puoliso	Kaarlo Halttunen ( 1939;  1973)
Lapset	3
Näyttelijä
Aktiivisena	1937–1973
Merkittävät roolit	Elinan surma Kartanon naiset Ryysyrannan Jooseppi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Hilkka Helinä Halttunen (o.s. Itkonen; 12. syyskuuta 1916 Viipuri – 16. toukokuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän teki 35 vuoden mittaisen uran puhe­teatterissa, elo­kuvissa, Radioteatterissa ja televisiotuotannoissa. Hilkka Helinä oli yksi suomalaisen elokuvan kultakauden tähdistä. Hänen tunnetuimpia valko­kangas­osiaan ovat muun muassa nimi­osa Elinan surmassa ja Kaisa-Reetan osa Ryysy­rannan Joosepissa.

Erityisen paljon Hilkka Helinä tulkitsi hyvässä sosio­eko­nomisessa asemassa olevien naisten tuntoja, kuten pää­roolin elo­kuvassa Kartanon naiset. Hän näytteli niin ikään useissa Simo Penttilän teksteihin perustuvissa elo­kuvissa ja Niskavuori-elo­kuvissa. Teatteri­taiteilijana hän työskenteli Intimiteatterissa. Hänet palkittiin Pro Finlandia -kunnia­merkillä vuonna 1971.

Lapsuus ja nuoruus

Hilkka Helinän vanhemmat olivat näyttelijä Aaro Itkonen ja puvuston­hoitaja Mimmi Grön­roos. Grönroos ja Itkonen eivät olleet avio­pari; heillä ei ollut taloudellisia edellytyksiä avioitua. He asuivat jonkin aikaa Oulussa, josta Itkonen muutti Viipuriin ja Grön­roos puolestaan Turkuun. Grönroos joutui matkaamaan Turusta Viipuriin synnyttämään tyttärensä pahojen puheiden välttämiseksi. Sen ajan Suomessa aviottoman lapsen synnyttäminen oli naiselle häpeällistä. Elämänsä ensi­vuodet Hilkka Helinä vietti viipurilaisessa sijais­perheessä. Myös Aaro Itkonen oli vahvasti mukana tyttärensä elämässä tämän alku­taipaleella. Hän avioitui erään viipurilaisen kauppiaan kanssa 1919 ja muutti Savonlinnaan. Sen jälkeen Mimmi Grönroos haki tyttärensä Turkuun.

Hilkka Helinä kävi kansakoulunsa Turussa. Teatterilavalla hän oli ensi kerran jo neli­vuotiaana kappaleessa Kuningas Erik XIV. Teatterin ohella Hilkka Helinä harrasti musiikkia. Hän opiskeli lähes ammatti­maiseksi pianistiksi Kosti Vehasen opastuksessa, mutta sävel­taiteilijan ura tyssäsi kun Vehanen muutti pois Suomesta. Kuuden tyttö­lyseo­vuoden jälkeen hänet otettiin harjoittelijaksi Turun Teatteriin. Parin näytäntö­vuoden kuluttua hän muutti Helsinkiin ja kirjautui opiskelijaksi Näyttämö­opistoon vuonna 1936. Opinnot kestivät kaksi vuotta.

Ura

Näyttämö

Hilkka Helinän ensimmäiset teatteri­kiinnitykset olivat Kotkan Näyttämö 1938–1939, Viipurin Kaupunginteatteri 1939–1940 ja Tampereen Teatteri 1940–1941. Teatteriuran alku oli kiireinen. Hän oli mukana kaikissa ensimmäisen näytäntö­kautensa kappaleissa. Hilkka Helinän ensimmäinen tehtävä oli Mirja Joros huvi­näytelmässä Vaarallinen ikä. Tampereen Teatterissa hän näytteli muun muassa teoksessa Nais­diktaattori, jossa hän teki Dyveken roolin. Hilkka Helinä sai erinomaista palautetta myös rooleistaan näytelmissä Jääkärin morsian, Jää­meren kansaa ja Viktorian husaari.

Vuosina 1951–1960 Hilkka Helinällä oli kiinnitys Radioteatteriin, jossa hän oli erittäin käytetty näyttelijä. Hänellä oli muun muassa Ronskilan Hilkan rooli kuunnelmasarjassa Kankkulan kaivolla. ”Täyttä tyydytystä ei radio­työ pysty näyttelijälle suomaan”, Hilkka Helinä analysoi radiossa näyttelemistä, jota hän toisaalta arvosti äänenkäytön kehittäjänä.

Radiosta Hilkka Helinä siirtyi Intimiteatteriin vuonna 1960, ja nousi pian teatterin johtavaksi nais­näyttelijäksi. Hän teki useita kiitettyjä suorituksia huvi­näytelmissä ja näytteli 25-vuotis­taiteilija­juhlassaan Janen roolin salonki­komediassa Yllättävä kälyni. Intimi­teatterissa Hilkka Helinä työskenteli täysi­päiväisesti kuolemaansa saakka. Uransa aikana hän teki vierailuja Helsingin Kansanteatteriin ja Suomen Kansallisteatteriin.

Elokuvat

Valko­kangas­ura ei ollut Hilkka Helinän haaveena, kun Kalle Kaarna ehdotti hänelle roolia elo­kuvassa Elinan surma vuonna 1938. Hän opiskeli tuolloin vielä Näyttämö­opistossa. Elinan rooli oli kuitenkin kuulunut hänen toiveisiinsa, joten hän otti tehtävän vastaan. Kriitikot kehuivat Hilkka Helinän suoriutumista viattoman Elina Fincken osassa. Seuraava pää­rooli oli uskollisen Karoliinan osa Kaarnan elo­kuvassa Iso­viha, joka sai ensi-iltansa joulun alla 1939. Hilkka Helinän suoritusta pidettiin välittömänä ja ilmeikkäänä.

Talvisodan aikana Hilkka Helinä työskenteli Viipurissa lottana. Helsinkiin hän palasi viimeisten evakuoitavien matkassa. Välirauhan aikana Viipurin Kaupungin­teatterin näyttelijät esittivät Suomalaisen Oopperan estradilla näytelmän Nainen valehtelee. Yleisössä ollut Suomi-Filmin johtaja Risto Orko näki Hilkka Helinän ja tarjosi elo­kuva­sopimusta. Vuonna 1941 alkoi Hilkka Helinän yhdeksän­vuotinen kausi Suomi-Filmin palkka­listoilla. Tällöin hän palasi Tampereelta Helsinkiin ja siirtyi kokonaan elo­kuvan palvelukseen, omien sanojensa mukaan ”väestö­poliittisista syistä”. Hän piti elo­kuva­työtä teatteria haastavampana, mutta vähemmän sitovana.

Hilkka Helinän elo­kuva­osat käsittävät koko joukon erilaisia hahmoja: kilttejä maalais­tyttöjä, seura­piiri­neitoja ja sala­peräisiä sankarittaria. Simo Penttilän kirjoittamassa jännitys­elo­kuvassa Kuollut mies rakastuu (1942) hänen esittämänsä argentiinalainen seikkailijatar hurmaa Joel Rinteen näyttelemän itse­tietoisen sankarin. Vuonna 1944 tuli ensi-iltaan Kartanon naiset, jossa Hilkka Helinällä oli pää­rooli ylä­luokan naisena; Aamulehti arvioi hänen suorituksensa voitokkaaksi, vaikka itse elokuva jätti aikalais­kriitikot viileiksi.

Toisen maailman­sodan jälkeen Hilkka Helinä näytteli sivu­rooleja, joissa pääsi näyttämään ammatti­taitoaan. Näitä olivat Niska­vuoren ylpeän Hetan osa elo­kuvassa Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä ja mieluisa Albinan osa Aleksis Kivi -elo­kuvassa ”Minä elän”. Kriitikot kehuivat hänen rooli­tulkintojaan. Hänen muita Niska­vuori-tehtäviään olivat Esteri vuoden 1952 Niskavuoren Hetassa, Miina vuoden 1954 Niskavuoren Aarnessa ja keskeinen Martan rooli vuoden 1958 väri­filmatisoinnissa Niskavuoren naiset.

Hilkka Helinä teki haastavimman ja mieluisimman roolinsa Kaisa-Reeta Kenkkusena Roland af Hällströmin elo­kuvassa Ryysy­rannan Jooseppi (1955). Korkeatasoiseksi salonki­kaunottareksi leimattu Hilkka Helinä sai loistaa muista elo­kuva­osistaan täysin poikkeavassa kansannaisen luonne­roolissa. ”Ryysy­rannan kova­osaisen emännän, jolla on yksi ainoa hame eikä edes paitaa, muodonsi Hilkka Helinä tavalla, joka on suureksi kunniaksi tälle aikaisemmin pirteänä komediennena nimeä tehneelle näyttelijättärelle”, Elo­kuva-Aitan Valma Kivi­tie hehkutti.

1960-luvun puolella Hilkka Helinä oli mukana neljässä valko­kangas­elo­kuvassa. Kaksi niistä oli värielokuvia: Nuoruus vauhdissa ja Ihana seikkailu. Hänen viimeiset elo­kuva­roolinsa olivat sivu­osia nuorten näyttelijöiden hääriessä pää­tehtävissä. Kun elokuvatyöt tyrehtyivät Suomen elo­kuva­teollisuuden kriisin myötä, Hilkka Helinä sai rooli­töitä televisiosta. Hänen viimeiseksi roolikseen jäi Aino Sarpamaa suositussa televisio­sarjassa Naapurilähiö (1969–1973).

Teatteritehtäviä

Hilkka Helinän näyttämö­tehtäviä:

• Anna Liisa (rooli: Pirkko)
• Elinan surma (Kirsti)
• Heinä­kuume (Judith)
• Jää­meren kansaa (Petra)
• Kypsyys­koe (Käthe Seidel)
• Nais­diktaattori (Dyveke)
• Olkaa kilttejä Mr Sloanelle (Kathy)
• Onni alkaa huomenna (Ola)
• Pastori Jussilainen (valles­manska)
• Rakkauden epä­säännöllinen verbi (Hedda Rankin)
• Sisarukset (Dolly)
• Tanssiaiset (Adela)
• Viisas avio­vaimo (Constance)
• Yllättävä kälyni (Jane)
• Ylös­nousemus (Fedosja)
• Ystävättäret (Deirdre)

Yksityiselämä

Hilkka Helinän avio­puoliso oli näyttelijä Kaarlo Halttunen. Paris­kunta avioitui syksyllä 1939 Mikael Agricolan kirkossa Helsingissä. Molemmat olivat tuohon aikaan Viipurin Kaupungin­teatterin näyttelijöitä. Heille syntyivät lapset Pekka Kaarlo (1941–1985), Marjukka Hilkka (1942) ja Elina Johanna (1952). Marjukka Halttunen seurasi vanhempiensa jalanjälkiä teatteri­näyttämölle; Elina Halttusesta tuli käsi­kirjoittaja.

Jatko­sodan lopulla Hilkka Helinän ja Kaarlo Halttusen lapset lähetettiin turvaan Ruotsiin. Hilkka Helinä haki heidät takaisin Suomeen kevät­talvella 1945.

Hilkka Helinän elämää varjostivat sairaudet. Hän sai ensimmäisen sydän­kohtauksensa alle 40-vuotiaana. Tuolloin hänellä todettiin sepel­valtimo­taudin oireita. Lisäksi hänellä diagnosoitiin munuaissyöpä. Hilkka Helinä pyrki jatkamaan työtään normaalisti ja synnytti kuopuksensa syöpä­diagnoosin jälkeen. Hän kuoli 56-vuotiaana, ja hänet haudattiin Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.

Filmografia

Hilkka Helinä vuonna 1944 elokuvassa Kartanon naiset.

Elokuvat Vuosi Nimi Rooli 1937 Juurakon Hulda opiskelija korkea­koulun käytävällä 1938 Olenko minä tullut haaremiin palvelijatar Helvi Heinosen asunnossa Elinan surma Elina Fincke 1939 Isoviha Karoliina Petrelius 1940 Kyökin puolella Irma Relander 1942 Synnin puumerkki Martta Kuollut mies rakastuu Berita Eliza Lopez, ”Kaksi Iitä” 1943 Miehen kunnia Elvi Auer, o.s. Grahn 1944 Kartanon naiset Pia Barbara Björner, ”Barbi” Herra ja ylhäisyys doña Carita, doña Brinidan tytär 1945 Valkoisen neilikan velho Raija Arpia Kolmastoista koputus tanssijatar Mirja Somer 1946 Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä Heta Niska­vuori ”Minä elän” Albina Palm­qvist 1947 Maaret – tunturien tyttö Annele Raitamo

Elokuvat Vuosi Nimi Rooli 1947 Koskenkylän laulu Anna Liuhala 1948 Ruusu ja kulkuri Katri Foudila Hormoonit valloillaan Helena Kehkonen 1949 Kalle-Kustaa Korkin seikkailut Miss Mary Morton, ent. Meeri Mäkinen 1950 Härmästä poikia kymmenen Katri, Pouttulan tytär 1952 Niskavuoren Heta Huovilan Esteri Kuollut mies kummittelee Kirsti Ström 1954 Niskavuoren Aarne Miina, karjakko 1955 Ryysy­rannan Jooseppi Kaisa-Reeta Kenkkunen 1957 Synti­pukki rouva Aro 1958 Niska­vuoren naiset Martta Niska­vuori 1960 Skandaali tyttökoulussa Olga Kauppila 1961 Nuoruus vauhdissa rouva Hilkkala 1962 Ihana seikkailu neiti Ström 1963 Totuus on armoton neiti Aaltonen Ääniroolit Vuosi Elokuva Rooli 1959 Sampo Lemminkäisen äidin ääni

Televisioelokuvat Vuosi Nimi Rooli 1960 Olen 17-vuotias Suzanne 1961 Tuomio Hanna Lindh, o.s. von Falck 1963 Kahden kiukku nainen 1965 Vapaa iltapäivä vuokraemäntä 1966 Ristiäiset Martta, Antin vaimo 1967 Sodan ja rauhan äänet — 1968 Lieju­kana Alice Thomas 1969 Lifti­matka jonnekin —

Televisiosarjat Vuosi Nimi Rooli Jaksot 1961 Kuka on syyllinen? Elizabeth Graham 3 jaksoa 1963 Mitä tehdä? Helena 1 jakso 1965 Teatteri­tuokio hotelliemäntä ”Professori Taranne” 1967–1969 Tarina­talo Minna Kallio 5 jaksoa 1969–1973 Naapurilähiö Aino Sarpamaa 41 jaksoa

Lähteet

• Helinä, Hilkka (1916–1973) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Rytkönen, Sisko: Ihanat naiset kankaalla – filmitähtiä suomalaisen elo­kuvan kulta­kaudelta. Helsinki: Majakka, 2008. ISBN 978-951-9260-88-4
• Halttunen, Marjukka: Teatterin suora­suu. Helsinki: Elina Simonen ja Kustannus­osake­yhtiö Otava, 2010. ISBN 978-951-1-23886-7
• Suomen teatteri­järjestöjen julkaisuja: Teatterin maailma – maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Helsinki: Kustannus­osake­yhtiö Tammi, 1950.
• Veistäjä, Verneri: Teatterin maailma – Suomen teatteri­laitos ja teatteri­väki. Helsinki: Kustannus­osake­yhtiö Tammi, 1965.