Eija-Elina Bergholm
| Eija-Elina Bergholm | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Eija-Elina Anneli Bergholm |
| Syntynyt | 27. huhtikuuta 1943[1] Lahti, Suomi |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja |
| Puoliso |
Timo Bergholm (1964–1968) Reima Kekäläinen (1968–)[2] |
| Ohjaaja | |
| Tunnetuimmat ohjaukset |
|
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Eija-Elina Anneli Bergholm (o.s. Neuvonen; s. 27. huhtikuuta 1943 Lahti) on suomalainen teatteri- ja elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän on tehnyt elokuvia sekä televisioon että elokuvateattereihin.[2]
TV-työt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bergholmin ehkä tunnetuin työ on Maria Jotunin romaaniin perustuva TV-sarja Huojuva talo (1990). Se on traagisen avioliiton kuvaus, tarina ihmisistä, jotka ovat oman biologiansa ja oman yhteisönsä vankeja. Pääosaa näyttelivät silloin vielä naimisissa olleet Kari Heiskanen ja Sara Paavolainen. Avioliittokuvaus on myös Bergholmin käsikirjoittama ja Tuija-Maija Niskasen ohjaama TV-elokuva Enkeli tulessa (2004). Elokuvan pohjana on Panu Rajalan samanniminen romaani, jossa hän proosan keinoja hyväksikäyttäen kertoo itsensä ja ensimmäisen vaimonsa välisestä avioliitosta. Tumma ja hehkuva veri (1997) on tiivistä romaniyhteisöä kriittisesti käsittelevä TV-sarja, jonka alkuperäiskäsikirjoituksen on tehnyt Kiba Lumberg, itsensä 13-vuotiaana romaniyhteisöstä "irtisanonut" nainen.
Elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bergholmin elokuvaura alkoi käsikirjoittajana. Yhdessä silloisen aviomiehensä Timo Bergholmin kanssa hän käsikirjoitti elokuvan Punahilkka (1968). Se on tarina nuortenkodista karkaavasta teini-ikäisestä Anjasta, jota näyttelee Kristiina Halkola. Timo Bergholm ohjasi elokuvan. Tämän jälkeen Eija-Elina Bergholm käsikirjoitti yhdessä Jörn Donnerin kanssa Donnerin ohjaaman elokuvan Anna (1970).
Seuraavan käsikirjoituksensa Bergholm saikin sitten ohjata itse. Marja pieni! (1972) on elokuva itseään ja elämäänsä etsivästä pankin konttoristista. Yhteistyö Donnerin kanssa jatkui 1980-luvulla. Bergholm sovitti ja ohjasi Donnerin romaaniin pohjautuvan elokuvan Angelan sota (1984). Elokuva sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Suomeen ja kertoo Angela-nimisen nuoren naisen suhteesta saksalaiseen sotilaaseen. Angelan sota oli ensimmäinen suomalainen elokuva, joka käsitteli myönteisesti suomalaisnaisen ja saksalaisen sotilaan rakkaussuhdetta. Donner toimi elokuvassa tuottajana ja näytteli yhtä sivuosaa.
1980-luvulla valmistui myös Tuija-Maija Niskasen Vivica Bandlerin romaaniin pohjautuva elokuva Jäähyväiset (1982). Elokuvaa pidetään ensimmäisenä naisten homoseksuaalisuutta viitteellisesti käsittelevänä suomalaisena elokuvana.[3][4]
Bergholmille on myönnetty elokuvataiteen valtionpalkinto vuosina 1973, 1988 ja 1991.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Huojuva talo – Tekijät kertovat Yle Vintti. Viitattu 20.4.2019.
- Sedergren, Jari: Angelas krig Sediksen elokuvablogi. 17.8.2007. Viitattu 20.4.2019.
- Joenniemi, Minna: Kulttuurinsa kapinallinen Ylioppilaslehti. 12.12.1997. Viitattu 20.4.2019.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Eija-Elina Bergholm Elonetissä.
- ↑ a b c Kuka kukin on 2007, s. 77. Helsinki 2006. ISBN 951-1-20606-0
- ↑ Kangasniemi, Hanna: Jäähyväiset ja katsojan valta nähdä (Essee on julkaistu alun perin vuonna 2000 ilmestyneessä Suomen kansallisfilmografian osassa 9.) Elonet. Viitattu 20.4.2019.
- ↑ Hänninen, Harto: 29.1. Kino Suomi: Jäähyväiset Yle Teema. 13.8.2014. Viitattu 20.4.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mäkinen, Eija: Kaikki rakkaudet ovat hyvästijättöjä Viva Vivica!, Vivica Bandler 100. 22.2.2018. Viitattu 20.4.2019.
- Bergholm, Eija-Elina Kirjasampo – Kirjastot.fi. Viitattu 20.4.2019.
- Eija-Elina Bergholm Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||
