Sulo Hurstinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sulo Hurstinen 1930-luvun alussa

Sulo Voipa Hurstinen (1. helmikuuta 1881 Kuhmalahti[1]5. syyskuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen viulisti. Hurstinen antoi uransa aikana noin 1 500 omaa konserttiesitystä Suomessa, muissa Pohjoismaissa, Baltiassa ja Saksassa.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulo Hurstisen vanhemmat olivat director cantus Herman Hurstinen ja Emilia Yli-Pohja ja puoliso vuodesta 1907 Thyra Gabriela Lindelöf, matemaatikko Lorenz Lindelöfin tytär. Hurstinen kävi kahdeksan luokkaa lyseota, mutta ryhtyi sitten opiskelemaan musiikkia.[1] Hän opiskeli Helsingin musiikkiopistossa vuosina 1902–1905 muun muassa Viktor Nováčekin johdollalähde? sekä Prahassa opettajanaan Otakar Ševčík ja Berliinissä opettajanaan Karel Halíř[2].

Hurstinen piti ensikonserttinsa Helsingissä vuonna 1906. Tiiviin konsertoinnin ohella Hurstinen opetti viulunsoittoa Tallinnan konservatoriossa vuosina 1913–1914, Helsingin musiikkiopistossa vuosina 1909–1910 ja 1918–1952 sekä Helsingin kansankonservatoriossa 1922–1964, yli 80 vuoden ikään saakka. Hurstinen julkaisi joitakin omia viulusävellyksiä ja viulunsoiton opiskelun oppaita.

Hurstisen tytär Irma Hurstinen-Hellström oli konserttipianisti, joka soitti yhdessä isänsä kanssa monilla konserttikiertueilla.

Hurstinen palkittiin 1956 Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalilla.[3]

Kirjallista tuotantoa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mitä jokaisen viulunsoittajan tulee tietää. WSOY, 1911.
  • Viulukoulu. 1922.[1]
  1. a b c Kuka kukin on 1950, s. 212. Helsinki: Otava, 1949.
  2. Tietosanakirja 1909, osa 11, Hakusana: Hurstinen Sulo
  3. Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä 9.10.2020. Ritarikunnat. Viitattu 24.2.2023.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]