Eino Grön
| Eino Grön | |
|---|---|
 Eino Grön Vihreät Niityt -musiikkitapahtumassa heinäkuussa 2004 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. tammikuuta 1939 Pori |
| Ammatti | Muusikko |
| Muusikko | |
| Laulukielet | suomi |
| Aktiivisena | 1958– |
| Tyylilajit |
tango iskelmä |
| Soittimet | laulu |
| Levy-yhtiöt | Warner |
| Palkinnot | |
|
Iskelmä-Finlandia (2007) |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.einogron.fi | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Eino Joel Grön (s. 31. tammikuuta 1939 Pori) on suomalainen iskelmälaulaja.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Porin Reposaaressa syntyneen Grönin laulajanura alkoi vuonna 1957 paikallisten yhtyeiden solistina. Seuraavana vuonna hän voitti iskelmälaulukilpailun miesten sarjan, ja Toivo Kärki järjesti hänet levyttämään. Grönin ensimmäinen levytyskappale ”Venäläinen tango” ilmestyi keväällä 1958 julkaistulla neljän nuoren mieslaulajan yhteisellä EP-levyllä Uusia poikia, tuttuja iskelmiä. Muiden kuin Grönin osalta levytykset jäivät ainoiksi.[1] Vielä samana vuonna Grön lauloi levylle italialaiskappaleen "Maliziusella" ja Toivo Kärjen-Reino Helismaan foxtrotin "Muistatko minua milloin". Vuonna 1959 kohtalaiseen suosioon nousivat mm. Kärjen-Helismaan "Liian paljon rahaa" (ei originaali) ja etenkin "Illan viimeinen tango". [2] Vuosina 1960-62 lisää Kärkeä-Helismaata: "Kun sammuu iltarusko", "Puiston vanha penkki", "Tangoserenadi", "Tuntematon ystäväni".[3] Kaiken aikaa Grön levytti myös käännöskappaleita kuten "Hasta la vista, senora", "Kenties" ja "Carina". Grön levytti paljon tangoja, jonka vuoksi hän leimautui lähinnä tangolaulajaksi, mutta kyllä hän lauloi paljon muutakin kuten svengaavia foxtroteja, joidenkin edellämainittujen lisäksi esim. Kärjen-Helismaan "Tähtien syttyessä" ja "Illasta aamuun".[4]
Uransa alkuvaiheessa Grön teki levytyksiä Fazerille, mutta lähti yhtiöstä vuonna 1963 lähes ovet paukkuen ja siirtyi Jaakko Salon johtamaan Scandiaan. Grön oli riitautunut Fazerin tuotantopäällikön Toivo Kärjen kanssa levymyynnin rojalteista ja saanut tarpeekseen Fazerin tehdasmaisesta tuotantotavasta, jossa laulajan omat toiveet eivät olleet paljoakaan painaneet. Grönin ensimmäinen Scandialle tekemä levytys oli Rocco Granatan ”Tango d'amore”, josta tuli heti suurmenestys. Grön on itse luonnehtinut siirtymävaihettaan, että ”siinä missä Kärki pelasi massalla, Scandia pyrki myymään laatua”.[5] Scandiassa Grönin suosio kasvoi tangolevytyksillä, kuten käännöskappaleella ”Seinillä on korvat”, Reino Markkulan-Juha Vainion ”Sä kuulut päivään jokaiseen”, Unto Monosen "Kohtalon tango" ja Kaarlo Valkaman "Valkovuokot", joiden vuoksi häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä nykyajan tangotulkitsijoista. Sittemmin Grön on laajentanut ohjelmistoaan muun muassa hengellisiin lauluihin ja jazziin. Hän on myös levyttänyt argentiinalaisten muusikoiden kanssa.
Aikanaan Grön palasi takaisin Toivo Kärjen tuotannon pariin, levytti mm. kappaleet "Häätango" (1981, san. Juha Vainio), "Satama" (1983, san. Aappo I. Piippo) ja "Joka ilta kaipaan sua vierellein" (1984, san. Raul Reiman).[6] Kaikkiaan hän levytti 29 Kärjen originaalisävellystä vuosina 1958-1989, lisäksi paljon uusia versioita Kärjen kappaleista.
Eino Grön voitti Syksyn sävelen kappaleella ”Vähemmän kiirettä, enemmän aikaa” vuonna 1997. Grön sai Iskelmä-Finlandia-palkinnon 26. heinäkuuta 2007 elämäntyöstään suomalaisen iskelmämusiikin puolesta.[7] Eino Grön on palkittu myös Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ritarimerkillä. Vuonna 1996 hän sai valtion taiteilijaeläkkeen[8]. Hänestä on tehty Tango d'Amore -niminen musikaali, joka sai ensi-iltansa Porin teatterissa vuonna 2018.[9] Hänestä on ilmestynyt vuonna 2017 Markku Veijalaisen kirjoittama ja Ad Libriksen kustantama Eino Grön : minulta sinulle -niminen elämäkerta.[10]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuorena Grön harrasti myös painia.[11]
Eino Grön oli vuodesta 1962 asti naimisissa vuonna 1959 tapaamansa, sairaanhoitajana työuransa tehneen Sylva Ritva Marjatta Grönin ( 1938-2024) kanssa. Eino ja Marjatta Grön saivat yhden, vuonna 1962 syntyneen lapsen, pojan nimeksi tuli Ari Joel Grön ja hän työskentelee fysioterapeuttina Helsingissä. Eino Grönin äiti Sally Impi Sanelma Grön (1913–2004) oli myös kova urheilija, 1930-luvun alussa Sally Grön oli piirinmestari naisten rintauinnissa. Eino Grönin isä oli Lauri Joeli Grön (1903–1994). Lisäksi Eino Grönillä on kaksoissisar Marita. Viisi vuotta nuorempi veli Esko kuoli vuonna 2015.
Grön käytti nuoruudessaan melko runsaasti alkoholia, mutta raitistui ystävänsä Juha ”Watt” Vainion innoittamana ja avustamana 1977.[12]
Grön viettää talvet Floridassa ja hänellä on myös Yhdysvaltojen kansalaisuus.[13] Grönin puoliso Marjatta Grön muutti kesällä 2015 pysyvästi espoolaiseen hoitokotiin vaikeiden muistiongelmien vuoksi.[14]
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eino Grönin single Valkovuokot (1965).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja, s. 313–316. Helsinki: Otava, 1986.ISBN 951-1-08913-7.
- ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 446. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2
- ↑ Kärki 2015, s. 471,492,506
- ↑ Kärki 2015, s. 526
- ↑ Telle Virtanen: Tangon tarina, s. 81. Helsinki: Johnny Kniga Kustannus, 2019. ISBN 978-951-0-44538-9.
- ↑ Kärki 2015, s. 775,801
- ↑ http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1410515 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Alkio, Jyrki: Taiteilijaeläkkeisiin muutoksia. Helsingin Sanomat, 8.5.1996, s. 36. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Näyttävä musikaali Eino Grönin elämänvaiheista www.satakunnankansa.fi. Arkistoitu 26.1.2019. Viitattu 26.1.2019.
- ↑ Eino Grön – Minulta Sinulle Adlibris. 1.1.2017. Arkistoitu 26.1.2019. Viitattu 26.1.2019.
- ↑ Eino Grön: Olin ruveta olympiapainijaksi
- ↑ Eino Grön: Viina toi aggressiot 6.8.2010. Iltalehti. Viitattu 6.8.2010.
- ↑ Mansikkapaikalla Eino Grön. Yle Vintti. 19.9.2011. Arkistoitu 7.10.2015.
- ↑ Määttänen, Juuso: Eino Grönin vaimo hoitokotiin: ”Siellä on lähisukulaisia töissä” Iltalehti. 10.10.2015.
- ↑ Katso! -lehti 21.08.1993
- ↑ http://www.filmaattiset.fi/index.php?option=com_content&task=section&id=5&Itemid=28 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.sunnynotes.fi/SunnyNotes.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Katso! -lehti 45/2004, 06.11.2004: "Eikka ensimmäinen ikivihreä"
- ↑ Ilta-Sanomat, tv-liite 04.–10.11.2004: "Eino Grön – Tangon suurlähettiläs"
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ylen radio-ohjelma Eino Grönin 50-vuotisjuhlasta Porin Reposaaresta
- Eino Grön Pomus.netin tietokannassa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Eino Grönin esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Ylen Elävä arkisto: Miten minusta tuli minä, Eino Grön
- Einö Grönin esittely Extra Viihteen sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
- Einö Grönin kotisivut
- Mäkelä, Janne: Grön, Eino (1939–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- http://finntimes.com/?p=756
- http://www.apu.fi/artikkeli/eino-gron-palasi-reposaareen
- http://www.iltalehti.fi/viihde/200706136230934_vi.shtml
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
