Magnus Lindberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Magnus Lindberg.

Magnus Gustaf Adolf Lindberg (s. 27. kesäkuuta 1958 Helsinki) on suomalainen taidemusiikin säveltäjä ja pianisti.[1] Lindberg on modernisti, jonka teoksille on tyypillistä muun muassa monimutkainen rytmiikka ja soittimellinen taituruus. Hän on arvostetuimpia suomalaisia taidemusiikin säveltäjiä. Pianistina Lindberg on erityisesti esittänyt omaa kamarimusiikkiaan sekä toiminut pianokonserttonsa ja Kraft-teoksen solistina ja on Paavo Heinisen lisäksi ainoa oman pianokonserttonsa levyttänyt suomalainen säveltäjä.lähde?

Lindberg opiskeli sävellystä Einojuhani Rautavaaran ja Paavo Heinisen johdolla Sibelius-Akatemiassa, jossa hän suoritti diplomin 1981. Hän kuuluu Korvat auki -yhdistyksen perustajajäseniin. Lindberg aloitti säveltämisen sarjallisuudesta, mutta on sittemmin siirtynyt vapaampien modernististen ilmaisumuotojen pariin. Lindbergin varhaiset teokset olivat luonteeltaan iskeviä ja karheita, mutta myöhemmin hänen tyylinsä on tullut monivivahteisemmaksi ja hienostuneemmaksi, ja esimerkiksi vuonna 2002 valmistuneessa klarinettikonsertossa on jopa Debussyn mieleen tuovia kuulaita ja ilmeikkäitä sointisävyjä. Lindberg on itse sanonut olleensa ennen kivenhakkaaja, mutta siirtynyt sittemmin savenvalamiseen. Lindberg on tehnyt tilausteoksia muun muassa Berliinin filharmonikoille ja 2008 hänet kutsuttiin New Yorkin filharmonikkojen nimikkosäveltäjäksi säveltämään ja johtamaan omia teoksiaan.lähde?

Lindbergin tärkeimpinä sävellyksinä pidetäänkenen mukaan? muun muassa orkesteriteoksia Kraft, Kinetics-Marea-Joy, Aura, Feria, Arena, Cantigas, Fresco, Sculpture, Seht die Sonne, orkesterikonserttoa, pianokonserttoa, sellokonserttoa, klarinettikonserttoa ja viulukonserttoa. Lindbergin suppeahkon kamarimusiikkituotannon ehkä arvostetuin teos on klarinettikvintetto.lähde?

Lindbergin vokaaliteoksen Graffiti (2009) teksteinä on Pompeijin raunioista löydettyjä latinankielisiä seinäkirjoituksia.[2]

Lindberg sai vuonna 2010 Suomi-palkinnon.[3] Vuonna 2012 hän sai Pro Finlandia -palkinnon.[4] Elokuussa 2016 Lindbergille myönnettiin valtion viisivuotinen musiikin taiteilijaprofessoriapuraha.[5] Lindbergille myönnettiin vuoden 2023 alusta taiteilijaeläke.[6]

Sävellyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinfoniaorkesterille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Drama (1980–81)
  • Sculpture II (1981)
  • Kraft (1983–85)
  • Kinetics (1988–89)
  • Marea (1989–90)
  • Corrente II (1992)
  • Aura (1993–94)
  • Arena (1995)
  • Feria (1997)
  • Fresco (1997–98)
  • Cantigas (1997–99)
  • Parada (2001)
  • Chorale (2002)
  • Konsertto orkesterille (2002–03)
  • Sculpture (2005)
  • Seht die Sonne (2007)
  • Expo (2009)
  • Al largo (2009–2010)
  • Era (2012)
  • Vivo (2015)
  • Two Episodes (2016)
  • Tempus fugit (2016–17)
  • Agile (2018)
  • Absence (2020)

Kamariorkesterille tai suurelle yhtyeelle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ritratto (1979–83)
  • Tendenza (1982)
  • Joy (1989–90)
  • Corrente (1991–92)
  • Coyote Blues (1993)
  • Engine (1996)
  • Arena 2 (1996)
  • Bubo bubo (2002)
  • Counter Phrases (2002–03)
  • Jubilees (2000/2003)
  • Souvenir (2010)
  • Red House (2013)
  • Aventures (2013)
  • Shadow of the Future (2019)

Puhallinorkesterille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Zungenstimmen (1994)
  • Gran Duo (1999)
  • Ottoni vaskille (2004–205)

Konsertoivia teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Zona sellolle ja kamariyhtyeelle (1983)
  • Pianokonsertto nro 1 (1990/1994)
  • Duo concertante klarinetille, sellolle ja kamariyhtyeelle (1992)
  • Away klarinetille ja kamariorkesterille (1994)
  • Campana in aria käyrätorvelle ja orkesterille (1998)
  • Sellokonsertto nro 1 (1997–99)
  • Klarinettikonsertto (2001–02)
  • Viulukonsertto nro 1 (2006)
  • Pianokonsertto nro 2 (2011–12)
  • Viulukonsertto nro 2 (2015)
  • Pianokonsertto nro 3 (2022)
  • Alttoviulukonsertto (2023–24)

Kamarimusiikkia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Musik för två pianon (1976)
  • Arabesques puhallinkvintetille (1978)
  • Play I kahdelle pianolle (1979)
  • Layers neljälle pianolle (1979)
  • Quintetto dell’estate huilulle, klarinetille, viululle, sellolle ja pianolle (1979)
  • Sonatas viululle ja pianolle (1979)
  • ...de Tartuffe, je crois pianolle ja jousikvartetille (1981)
  • Linea d’ombra huilulle, alttosaksofonille, kitaralle ja lyömäsoittimille (1981)
  • Action-Situation-Signification yhtyeelle ja elektroniikalle (1982)
  • Ablauf klarinetille ja lyömäsoittimille (1983/1988)
  • Metal Work harmonikalle ja lyömäsoittimille (1984)
  • UR klarinetille, viululle, sellolle, kontrabassolle, pianolle ja elektroniikalle (1986)
  • Moto sellolle ja pianolle (1988–1990|90)
  • Steamboat Bill Jr. klarinetille ja sellolle (1990)
  • Klarinettikvintetto (1992)
  • Decorrente klarinetille, sellolle, kitaralle, vibrafonille ja pianolle (1992)
  • Kiri klarinetille, sellolle, lyömäsoittimille ja elektroniikalle (1993)
  • Dos Coyotes sellolle ja pianolle (1993/2002)
  • Related Rocks kahdelle pianolle, kahdelle lyömäsoittajalle ja elektroniikalle (1997)
  • Konzertstück sellolle ja pianolle (2006)
  • Trio klarinetille, sellolle ja pianolle (2008)
  • Acequia Madre klarinetille ja pianolle (2012)
  • Maguey de tlalcoyote jousitriolle (2018)

Soolosoittimelle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Klavierstück (1977)
  • Twine (1988)
  • Jubilees (2000/2002)
  • Etydi nro 1 (2001)
  • Etydi nro 2 (2004)
  • Fratello (2016)
  • Promenade (2017)
  • Espressione I (1978)
  • Stroke (1984)
  • Partia (2001)
  • Duello (2010)
  • Espressione II viululle (1980)
  • Ground cembalolle (1983)
  • Jeux d’anches harmonikalle (1989–1990)
  • Mano a mano kitaralle (2004)

Vokaaliteoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jag vill breda vingar ut sopraanolle ja pianolle (teksti Gunnar Björling, 1977–1978)
  • Untitled sekakuorolle (sanaton, 1978)
  • Songs from North and South lapsikuorolle (teksti E. E. Cummings, 1993)
  • Graffiti kamarikuorolle ja orkesterille (tekstinä vanhoja seinäkirjoituksia Pompejista, 2009)
  • Accused sopraanolle ja orkesterille (tekstinä eri syytettyjen kuulustelupöytäkirjoja, 2014)
  • Triumf att finnas till sekakuorolle ja orkesterille (teksti Edith Södergran, 2018)

Elektroakustisia teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Etwas zarter (1977)
  • Ohne Ausdruck (1978)
  • Faust (1985–1986|86)
  1. Kuka kukin on 2007. Otava 2006.
  2. Kilpiö, Lauri: Lindbergin uusi aluevaltaus. Suomen Kuvalehti, 10.12.2010, nro 49, s. 66–67.
  3. Suomi-palkinnot myönnettiin seitsemälle taiteilijalle Yle uutiset. 17.12.2010. Viitattu 20.8.2016.
  4. Sofi Oksaselle Pro Finlandia Yle uutiset. 3.12.2012. Viitattu 4.12.2012.
  5. Magnus Lindberg ja Elina Mustonen saivat musiikin viisivuotiset taiteilijaprofessoriapurahat 18.8.2016. Taiteen edistämiskeskus. Arkistoitu 20.8.2016. Viitattu 20.8.2016.
  6. Taiteilijaeläkkeen sai harvempi kuin joka kymmenes hakija Helsingin Sanomat. 16.3.2023. Viitattu 16.3.2023.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sosa, Takemi: Magnus Lindberg. Musical Gesture and Dramaturgy in Aura and the Symphonic Triptych. (Diss. Acta Semiotica Fennica, LIII) Helsinki: University of Helsinki, 2018. ISBN 978-951-51-4187-3 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Stenius, Caterina: Chaconne. Magnus Lindberg ja uusi musiikki. ((Chaconne. En bok om Magnus Lindberg och den nya musiken, 2006.) Suomentanut Caj Westerberg. Sisältää Risto Niemisen kokoaman teosluettelon) Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31816-7

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]