Joel Haahtela
Joel Kauko Kallevi Haahtela (s. 10. syyskuuta 1972 Helsinki)[1] on suomalainen kirjailija ja lääketieteen lisensiaatti. Hän on työskennellyt HUS:n sairaalalääkärinä 1999–2003, Keskussotilassairaalassa 2003–2005 ja Jorvin sairaalassa vuodesta 2006.[2]
Haahtela valmistui lääkäriksi Tampereen yliopistosta vuonna 1998.[1] Vuonna 2006 hän erikoistui psykiatriaan.[2] Haahtela aloitti kirjoittamisen opiskeluaikanaan Tampereella, jossa hän julkaisi ystävineen Unicum Zwack -nimistä ilmaista novellilehteä. Hänen esikoisromaaninsa Kaksi kertaa kadonnut ilmestyi keväällä 1999. Haahtelan teoksia on käännetty saksaksi, viroksi ja venäjäksi.[1]
Vankan uskonnollisen vakaumuksen omaava Haahtela tutustui ortodoksisuuteen aluksi vaimonsa mukana ja mieltyi kokemaansa. Elämys syveni, kun häntä pyydettiin jumalanpalvelustekstien lukijaksi. Hänet vihittiin ensin lukijaksi ja 2021 diakoniksi, joka on varsinaisen ortodoksisen pappeuden ensimmäinen porras. Haahtela käsittelee tuotannossaan kristinuskoa ja sen selittämättömiä asioita, mutta romaaneita voi lukea niin hengellisin kuin humanistisin silmin.[3]
Haahtelan teoksille on tyypillistä keveys ja unenomainen tunnelma; tyyliltään niitä on luonnehdittu impressionistisiksi[4]. Haahtela itse kertoo uskovansa ”selittämättömään, siihen että asioiden takana on jotain monimutkaista ja kaunista, toisin sanoen mystistä”[5].
Haahtela perheineen asuu Kirkkonummella.[1]
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2001 Haahtela sai Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinnon ja vuonna 2002 Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon romaanistaan Tule risteykseen seitsemältä.[1] Hän on ollut ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi romaaneillaan Elena (2003) ja Katoamispiste (2010).[6] Vuonna 2007 Haahtelan romaani Perhoskerääjä oli Runeberg-palkintoehdokkaana.[7] Vuonna 2024 Haahtelalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali.[8]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kaksi kertaa kadonnut. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15966-6
- Naiset katsovat vastavaloon. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-17078-3
- Tule risteykseen seitsemältä. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18157-2
- Elena. Pienoisromaani. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-18956-5
- Perhoskerääjä. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-21152-8
- Lumipäiväkirja. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22920-9
- Katoamispiste. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24118-8
- Traumbach. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25995-4
- Tähtikirkas, lumivalkea. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-27196-3
- Mistä maailmat alkavat. Helsinki: Otava, 2017. ISBN 978-951-1-30726-6
- Adèlen kysymys. Helsinki: Otava, 2019. ISBN 978-951-1-33253-4
- Hengittämisen taito. Helsinki: Otava, 2020. ISBN 978-951-1-36764-2
- Jaakobin portaat. Helsinki: Otava, 2022. ISBN 978-951-1-40886-4
- Yö Whistlerin maalauksessa : pienoisromaani. Helsinki: Otava, 2023. ISBN 978-951-1-46569-0
- Marijan rakkaus : pienoisromaani. Helsinki: Otava, 2024. ISBN 978-951-1-47486-9
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Joel Haahtela Otava. Viitattu 31.12.2015.
- ↑ a b Kuka kukin on 2015, s. 133. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ Ahola, Suvi: Isä Joelin maailma. Helsingin Sanomat, 16.1.2022, s. C 1–3. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.1.2022.
- ↑ Vuola, Sinikka: Tunnelmallinen matka unohdettuun menneisyyteen kiiltomato.net. 10.9.2006. Viitattu 29.12.2007.
- ↑ Sharma, Leena: Osapäiväpoheemit. Suomen Kuvalehti, 2003, s. 34–40.
- ↑ Edelliset Finlandia-palkinnon voittajat ja -ehdokkaat Suomen Kirjasäätiö. Arkistoitu 17.11.2014. Viitattu 31.12.2015.
- ↑ Runeberg-palkinto: Ehdokkaat vuodesta 1987 Porvoon kaupunki. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 31.12.2015.
- ↑ Wilhelm Brummer: Pro Finlandia -mitaleita taiteilijoille ja kirjailijoille 2024 - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 3.12.2024. Viitattu 3.12.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
