Väinö Hervo

Väinö Johannes Hervo (16. huhtikuuta 1894 Impilahti – 9. toukokuuta 1974) oli suomalainen taidemaalari ja taidegraafikko. Hänen teoksiaan oli ensimmäistä kertaa julkisesti esillä Helsingissä vuonna 1920, ja hänet sai saman vuoden perinteisessä dukaattikilpailussa ensimmäisen palkinnon.

Hervon vanhemmat olivat rautasorvaaja Antti Henriksson ja Serafiina Laaksonen. Hervo opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa 1914–1916 ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1917–1921. Hervo käytti tuotannossaan monia eri tekniikoita, mutta aihemaailmaltaan suurin osa hänen grafiikan töistään koostuu henkilökuvista. Hervon töitä on runsaasti suomalaisten taidemuseoiden kokoelmissa. Hänen julkisia töitään ovat Tampereen Harjun rukoushuoneen ja Orimattilan Kuivannon kappelin alttaritaulut.

Oman taiteellisen työnsä lisäksi Väinö Hervolla oli opetustyön kautta merkittävä vaikutus suomalaiseen taidegrafiikkaan. Hervo työskenteli Taideteollisessa keskuskoulussa opettajana yli kolmen vuosikymmenen ajan vuosina 1932–1964.

Hervon puoliso oli Lyyli Hervo (s. Lehtoranta), joka oli niin ikään sekä taidemaalari että -graafikko. Taiteilija Erkki Hervo (1924–1994) oli pariskunnan lapsi.

Vuonna 1920 saamansa dukaattipalkinnon lisäksi Hervo palkittiin muun muassa Valtion taidekilpailussa vuonna 1931 ja Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1960.

Teoksia

• Pispalan kirkon alttaritaulu, Tampere 1939

Lähteet

• Kuvataiteilijamatrikkeli
• Väinö Hervo (1894–1974). Jyväskylän taidemuseo