Karita Mattila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karita Mattila
Karita Mattila vuonna 1988
Karita Mattila vuonna 1988
Henkilötiedot
Syntynyt5. syyskuuta 1960 (ikä 64)
Muusikko
Aktiivisena 1983–
Tyylilajit ooppera
Aiheesta muualla

Karita Marjatta Mattila (s. 5. syyskuuta 1960 Somero, kasvoi Perniössä)[1] on suomalainen kahdesti Grammy-palkittu oopperalaulaja, äänialaltaan sopraano. Hän on kansainvälisesti menestyneimpiä suomalaisia nykyoopperalaulajia, ja vieraillut säännöllisesti johtavissa oopperataloissa.[2]

Mattila opiskeli yksinlaulua Sibelius-Akatemiassa Liisa Linko-Malmion johdolla[3] ja myöhemmin Lontoossa Vera Rózsan johdolla.[4] Näyttelijät Marja Korhonen ja Ismo Kallio opettivat hänelle näyttämöilmaisua.[5]

Maailmanlaajuista mainetta musiikkimaailmassa hän sai vuonna 1983, jolloin hän voitti Cardiffissa BBC:n Singer of the World -laulukilpailun. Sitä ennen hän oli voittanut Lappeenrannan valtakunnalliset laulukilpailut vuonna 1981.[4]

Uransa alkuvaiheessa Mattila lauloi kevyitä Mozartin oopperoita. Mattilan Mozart-rooleja olivat Figaron häiden kreivitär, Così fan tutten Fiordiligi, Taikahuilun Pamina, Idomeneon Ilia ja Don Giovannin Donna Elvira.[4]

Vuonna 1992 Mattilalle tehtiin äänihuulileikkaus ja Tyynelle valtamerelle suuntautuneella häämatkalla hän oli puhekiellossa. Leikkauksen jälkeen hän on laulanut myös Verdiä, Beethovenia ja Wagneria.[4]

Mattila nousi oopperamaailman huipulle 1990-luvulla. Solistina hän on laulanut New Yorkin, Bostonin, Los Angelesin, Lontoon, Berliinin ja Wienin filharmonikkojen, Milanon La Scalan orkesterin, BBC:n sinfoniaorkesterin, Ranskan eri orkestereiden ja Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa.

Mattila on myydyin klassisen musiikin suomalaistaiteilija.[2] Hänen levytyksistään kolmea on myyty kultalevyn ja kahta platinalevyn verran.[6]

Karita Mattilan nimeä kantava palkinto on myönnetty vuodesta 2000 vuosittain nuorille suomalaisille laulajille.[7]

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mattila on ollut mukana Grammy-palkinnon parhaasta oopperalevytyksestä saaneessa tuotannossa kahdesti, vuosina 1998 ja 2004 ja kolmannen kerran Grammy-ehdokkaana vuonna 2021.[8] Lisäksi hänet on palkittu Ranskan kulttuurikunniamerkillä (Ordre des Arts et des Lettres -ritarikunnan ritarimerkki) ja Pro Finlandia -mitalilla 2001. Vuonna 1997 hänelle myönnettiin MTV:n kulttuuripalkinto[9]. Toukokuussa 2011 Mattila promovoitiin Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan kunniatohtoriksi.[10][11]

Huhtikuussa 2012 Mattilalle ojennettiin yksi Yhdysvalloissa ilmestyvän Opera News -lehden viidestä vuosittaisesta tunnustuspalkinnosta.[12][13]

Tasavallan presidentti myönsi vuonna 2020 Mattilalle Suomen Leijonan ensimmäisen luokan komentajamerkin.[14]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mattila oli naimisissa Tapio Kuneisen kanssa 1992–2019. Kuneinen toimi myös hänen managerinaan.[15][16][2] He asuivat Lontoossa ja sittemmin Floridassa.[17]

  • Arias & Scenes (Erato)
  • German Romantic Arias (Erato)
  • Strauss: Orchestral Songs; Vier letzte Lieder (DG)
  • Strauss: Orchestral Lieder (Sony)
  • Strauss: Hölderlin Lieder (Sony)
  • Excellence - The Artistry of Karita Mattila (Ondine)
  • Sibelius Songs (Ondine)
  • Grieg and Sibelius Songs (Erato)
  • Opera arias (Philips)
  • Marriner: Lollipops (Philips)
  • Karita Live! (Ondine)
  • From the Heart of Finland (Ondine)
  • Wild Rose (Ondine)
  • Modern Portrait (Finlandia)

  • Salome (Sony)
  • Káťa Kabanová (Fra Musica)
  • Tosca (Virgin)
  • Manon Lescaut (EMI)
  • Don Carlos (EMI)
  • Die Meistersinger (DG, Decca)
  • Fidelio (DG)
  • Simon Boccanegra (TDK)
  • Jenůfa (Erato)
  • Le nozze di Figaro (Sony)
  • Così fan tutte (Decca)
  • Don Giovanni (Philips)
  • Fierrabras (DG)
  • Der Freischütz (Decca)
  • Schumann: Scenes from Goethe’s Faust (Sony)

  • Šostakovitš: 14. sinfonia (EMI)
  • Schönberg: Gurrelieder (EMI)
  • Mozart: Requiem (DG, DVD)
  • Beethoven: 9. sinfonia (DG, DVD)
  • Sibelius: Kullervo (BIS)
  • Mendelssohn: 2. sinfonia (DG)
  • Bernstein: 3. sinfonia (Erato)
  • Schubert: Es-duuri messu (DG)

  • Fever (Ondine)
  • Best of Evergreens (Ondine)
  • Lauluja merelle (Ondine)
  • Karita’s Christmas (Ondine)
  1. Kuka kukin on 2007. Helsinki: Otava, 2006.
  2. a b c Karita Mattila Iltalehti. Viitattu 6.12.2016.
  3. Karita Mattila San Fransisco Symphony. 2015. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 6.12.2016.
  4. a b c d Bonsdorff, Lena von: Mattila, Karita (1960–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2015. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  5. Talvitie, Liisa: Karita Mattila on kaikkea enemmän Apu. 22.4.2016. Viitattu 6.12.2016.
  6. Tilastot › Kulta- ja platinalevyt › Artistit › Karita Mattila Musiikkituottajat IFPI. Arkistoitu 10.8.2016. Viitattu 6.12.2016.
  7. Nuorille laulajille Karita Mattila-palkinto Mtv.fi. 2000. Arkistoitu 21.12.2016. Viitattu 6.12.2016.
  8. Kaisla Kuuskoski: Karita Mattila ehdolla Grammyn saajaksi – ”Wow, tunnen syvää kunniaa” Ilta-Sanomat. 23.11.2021. Viitattu 23.11.2021.
  9. Karita Mattila sai MTV:n kulttuuripalkinnon MTV Uutiset. 20.2.1998.
  10. Haapio, Markku: Tohtori Mattila säteili kuin aurinko Iltalehti. 28.5.2011. Viitattu 28.5.2011.
  11. Karita Mattila ja Soile Isokoski kunniatohtoreiksi. Turun Sanomat. 27.5.2011. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 28.5.2011.
  12. 2011 Opera News Awards to Honor Karita Mattila, Anja Silja, Dmitri Hvorostovsky, Peter Mattei and Peter Sellars Opera News. 2011. Viitattu 6.12.2016. (englanniksi)
  13. Driscoll, F. Paul: Features: Karita Mattila Opera News. 4/2012. Arkistoitu 21.12.2016. Viitattu 6.12.2016. (englanniksi)
  14. Karita Mattila yllättyi kunniamerkistä mtvuutiset.fi. 2.12.2020. Viitattu 13.12.2021.
  15. https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/0f668524-8ce1-414a-bd54-cf977ad9c8e6
  16. Karita Mattila ja manageripuoliso Tapio Kuneinen: Avioero! Ilta-Sanomat 28.2.2019. Viitattu 8.8.2019.
  17. Karita Mattila ei aio palata Suomeen asumaan Keskisuomalainen. 8.4.2016. Viitattu 6.12.2016.
  18. Uusimäki, Inari: Karita Mattila ja Juha Uusitalo loistivat New Yorkissa Yle Uutiset. 24.9.2008. Viitattu 11.5.2014.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]