Lea Piltti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lea Piltti konserttikiertueella Rukajärvellä vuonna 1943.

Lea Maire Piltti (vuosina 1932–1943 oik. Piltti-Welcke,[1] vuodesta 1944 Piltti-Killinen;[2] 2. tammikuuta[3][2] tai 1. helmikuuta[4] 1904 Rautjärvi – 5. helmikuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen oopperalaulaja ja laulupedagogi. Hän oli aikansa maineikkaimpia koloratuurisopraanoita. Hän loi uran Keski-Euroopassa 1930- ja 1940-luvulla ja esiintyi myös Yhdysvalloissa.[5]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piltti aloitti lauluopinnot 16-vuotiaana opettajanaan Anna Hagelstam. Lauluopintojen rinnalla hän kävi ensin keskikoulun, sitten Jyväskylän seminaarin, josta hän valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1924. Ensikonserttinsa hän antoi 1926, ja debytoi pian Suomalaisessa oopperassa Léo Delibesin Lakmén nimiroolissa. Piltti opiskeli laulua myös ulkomailla Pariisissa ja Berliinissä. Ensimmäinen ulkomainen kiinnitys oli Königsbergin oopperaan 1930, jolloin kansainvälinen ura lähti nousuun. Nelivuotisen sopimuksen hän teki Weimarin Deutsches Nationaltheaterin kanssa mutta vieraili samalla monissa Saksan oopperataloissa, muun muassa Berliinin valtionoopperassa, jossa Mozartin Taikahuilun Yön kuningattaren rooli sai suurta kiitosta. Piltti kiinnitettiin Wienin valtionoopperaan 1. koloratuurisopraanoksi vuonna 1939, mutta hän teki edelleen lukuisia vierailuja saksalaisiin oopperataloihin. Säveltäjä Richard Strauss kutsui Piltin 75-vuotisjuhlakonserttinsa solistiksi. Konsertti radioitiin ympäri maailmaa. Yhteistyö Straussin kanssa jatkui vuoteen 1942, jolloin Piltti lauloi Straussin yksinlauluja ja säveltäjä toimi säestäjänä. Laulut tallennettiin myös äänilevylle. Piltti teki urallaan lukuisia levytyksiä. 1930-luvulla hän esiintyi Suomessa harvakseltaan, lähinnä konsertti- ja oratoriolaulajana.lähde?

Piltti oli avioitunut Saksassa ja ottanut Saksan kansalaisuuden. Sota pakotti hänet palaamaan Suomeen 1943, ja 1940-luvulta alkaen hän teki pääosin konsertti- ja solistiesiintymisiä kotimaassa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Piltti joutui sodan jälkeen kärsimään tiiviistä yhteyksistään kansallissosialistiseen Saksaan,[6] ja hän joutui Saksan kansalaisena syksyllä 1944 internointileirille, jossa hän oli maaliskuuhun 1946 asti.[7]

Vuonna 1949 Piltti aloitti laulupedagogin uransa. Hän toimi vuodesta 1966 Lahden, Jyväskylän, Hämeenlinnan ja Turun musiikkiopistojen laulunopettajana. Tunnetuimpia Piltin oppilaita olivat sopraano Anita Välkki ja basso Matti Salminen. Piltti vastaanotti Pro Finlandia -mitalin 1956, ja, muutama vuosi myöhemmin, 1961, hän piti jäähyväiskonserttinsa. Piltille myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1974.[2]

Piltti on haudattu Kuopioon.[5] Kuopion Vanhalla hautausmaalla on kuvanveistäjä Heikki Häiväojan suunnittelema Lea Piltin muistomerkki (1985).[8]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lea Piltti: Recordings 1937–1943. Finlandia Classics FINCLA 8 (2014).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 320. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5
  2. ↑ a b c Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 4, s. 596. Helsinki 1978. ISBN 951-1-04763-9
  3. ↑ Lea Piltti Kansallinen Äänigalleria. Yleisradio. Viitattu 31.7.2013.[vanhentunut linkki]
  4. ↑ Kuka kukin on 1978, s. 736. Runeberg.org.
    Piltti, Lea hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  5. ↑ a b Lea Piltti: Yön kuningattaren aaria. Yle Elävä arkisto.
  6. ↑ Heikinheimo, Seppo: Kirja viileästä laulajasta: Lea Piltti vaikenee myös elämäkerrassaan 28.10.1992. Helsingin Sanomat.
  7. ↑ Jensen-Eriksen, Niklas: ”Valpon internointileirit ja niiden asukkaiden poliittinen valvonta 1944–1947”, Sotatapahtumia, internointeja ja siirto sodanjälkeisiin oloihin, s. 115. (Toimittanut Lars Westerlund) Helsinki: Kansallisarkisto, 2010. ISBN 978-951-53-3231-8 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 28.11.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Rikkinen, Kalevi – Sihvo, Hannes (toim.): ”Kuopion veistoksia ja muistomerkkejä”, Finlandia: Otavan iso maammekirja. Osa 6: Pohjois-Savo, s. 75. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08662-6

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lea_Piltti&oldid=22163865”