Eero Aarnio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eero Aarnio
Aarnio vuonna 2009.
Aarnio vuonna 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt21. heinäkuuta 1932 (ikä 92)
Helsinki
Ammatti sisustusarkkitehti, muotoilija
Arkkitehti
Aktiivisena 1960–
Koulutus Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu
Taidesuuntaus modernismi
Merkittävät työt pallotuoli, kuplatuoli
Palkinnot

Suomi-palkinto (2005)
Interior Innovation Award Cologne (2006)
Compasso d’Oro (2008)
Kaj Franck -muotoilupalkinto (2008)
Pro Finlandia (2010)

Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut

Eero Alvar Aarnio (s. 21. heinäkuuta 1932 Helsinki)[1] on suomalainen sisustusarkkitehti ja muotoilija. Vuonna 2007 presidentti Tarja Halonen myönsi Aarniolle professorin arvonimen.[2] Vuonna 2010 Aarnio palkittiin Pro Finlandia -kunniamerkillä.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aarnio valmistui ylioppilaaksi vuonna 1953 ja opiskeli vuosina 1954–1957 Helsingin Taideteollisessa oppilaitoksessa. Aarnion puoliso on ollut vuodesta 1956 logonomi Pirkko Aarnio.[1][4] Vuosina 1960–1962 Aarnio työskenteli Askon suunnittelijana Lahdessa kunnes perusti oman sisustussuunnitteluun ja teolliseen muotoiluun erikoistuneen toimiston Helsinkiin vuonna 1962.[5]

Aarnio pallotuolinsa vieressä vuonna 1975.

Aarnio tuli 1960-luvulla tunnetuksi lujitemuovista muotoilemistaan futuristisista tuoleista, joista varsinkin Pallotuoli herätti myös kansainvälistä huomiota. Pallotuoli esiteltiin ensimmäisen kerran kansainväliselle yleisölle Askon osastolla Kölnin huonekalumessuilla vuonna 1966.[6] Aarnion suunnittelemia muita tunnettuja tuoleja ovat esimerkiksi Pastilli, Kupla, Pony, Puppy ja Tuplakupla.[1] Aarnion klassikkotuotteita valmistaa nykyisin vuonna 2016 perustettu Eero Aarnio Originals.[6]

Retron tultua muotiin Aarnion muotoilemat tuotteet tulivat taas ajankohtaisiksi. Hänen tuotteitaan on ollut rekvisiittana elokuvissa, muotikuvauksissa ja musiikkivideoissa. Toukokuussa 2006 Aarnio esitteli Copacabana-kitaran yhteistyössä Plectra ry:n kanssa. Aarnion suunnittelemia tuotteita olivat vuoden 2008 aikana EverGreen-kastelukannu sekä The Tree -tilanjakaja, joka on tarkoitettu ravintoloihin ja muihin julkisiin tiloihin. Se esiteltiin Milanon huonekalumessuilla keväällä 2008. Aarnio on kuvaillut puuta paratiisin puuksi. Vuosina 2008–2010 jokaisen myydyn The Treen tuotolla istutettiin neljä hedelmäpuuta Suomen World Visionin Perun Andeilla sijaitsevaan aluekehityshankkeeseen eroosion ehkäisemiseksi. Yhteensä puita istutettiin 30 000 kappaletta.[7]

2000- ja 2010-luvuilla Aarnio on suunnitellut monia kirkasvalo- ja muita valaisimia suomalaiselle Innojok-yritykselle.[8] Toukokuussa 2009 Aarnio avasi ensimmäisen teostensa esittelytilan yhteistyössä Unikulman kanssa. Vuonna 2010 Aarnio loi logon ja suunnitteli astiaston Teehuoneen lanseerattaville kiinalaisille laatuteille.[9] Hän on myös suunnitellut toimistokalusteita EFG Oy:lle ja Martela Oy:lle sekä vetimiä italialaiselle Valli et Valli spa:lle.[10]

Vuonna 2006 El Mundo -lehden haastattelussa Aarniota kutsuttiin ”vaatimattomaksi neroksi” ja kerrottiin että ”Aarnio oli muovin ja lasikuidun käytön edelläkävijä elegantin muotoilun välineinä. Aarnio teki niistä hienostuneita sisustuselementtejä silloin kun kaikki muut vielä käyttivät puuta tai muita jaloja alkuaineita.”[11]

Aarnion teoksia on muun muassa seuraavien museoiden kokoelmissa: Museum of Modern Art, MoMA (New York) Victoria and Albert Museum (Lontoo), Designmuseo (Helsinki), Pompidou-keskus (Pariisi) ja Bauhaus Museum (Sydney, Australia).

Töitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Puppy
    Puppy
  • Pastilli
    Pastilli
  • Kupla
    Kupla
  • Ruuvi
    Ruuvi
  • Tipi
    Tipi
  • Poni
    Poni

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Kuka kukin on 2015, s. 23. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. ↑ Mönkäreelle ministerin arvonimi MTV Uutiset. 30.11.2007. Arkistoitu 20.5.2014. Viitattu 20.5.2014.
  3. ↑ Pro Finlandia -mitali kahdelletoista taiteilijalle TS.fi. 30.11.2010. Arkistoitu 13.10.2013. Viitattu 20.5.2014.
  4. ↑ Mattila, Päivi: Eero Aarnion kotona valo täyttää tilan Eeva.fi. 26.4.2011. Arkistoitu 23.9.2015. Viitattu 20.5.2014.
  5. ↑ Introduction Eero Aarnion kotisivut. Viitattu 20.5.2014.
  6. ↑ a b Muotoilijamestari Eero Aarnio: ”Toteuttakaa itseänne ja uskokaa itseenne” Design Stories – Finnish Design Shop. Viitattu 22.12.2020.
  7. ↑ Martelan The Tree tuotti Peruun 30 000 hedelmäpuuta (pdf) 14.6.2010. Martela. Viitattu 11.8.2015.
  8. ↑ Eero Aarnio (s. 1932) Innojok. Arkistoitu 20.5.2014. Viitattu 4.11.2012.
  9. ↑ Kiinalainen tee ja suomalainen design kohtaavat
  10. ↑ Anna-Lisa Amberg: Aarnio, Eero (1932 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 12.12.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 23.12.2015.
  11. ↑ El Mundo, sunnuntai-liite 29.10.2006 siteerattu Ulkoministeriön mediakatsauksessa 7.11.2006

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • That’s It. Vestígio, Consultores de Design, Portugali 2001 (näyttelyluettelo).
  • Eero Aarnio. Fang Hai. China Architecture & Building Press 2002.
  • Oleta pyöreä tuoli, Eero Aarnion 60-luku. Taidehalli Helsinki, Taideteollinen korkeakoulu 2003, ISBN 9789519750989.
  • Eero Aarnio. Fang Hai. Southeast University Press, China 2003.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eero_Aarnio&oldid=22717425”