Risto Mäkelä

Risto Mäkelä
Risto Mäkelä vuonna 1965 Salme Simanaisen valokuvaamana.
Henkilötiedot
Koko nimi	Risto Väinö Kalevi Mäkelä
Syntynyt	14. tammikuuta 1924 Raahe
Kuollut	19. maaliskuuta 1992 (68 vuotta) Helsinki
Ammatti	näyttelijä
Puoliso	Onerva Keskinen ( 1948;  1962) Ritva Ahonen ( 1962;  1992)
Lapset	4
Näyttelijä
Aktiivisena	1945–1992
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Risto Väinö Kalevi Mäkelä (14. tammikuuta 1924 Raahe – 19. maaliskuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän teki merkittävän uran Suomen Kansallisteatterissa, jonne hänellä oli kiinnitys vuodesta 1965 alkaen. Vaikka Mäkelä ei ollut käynyt Teatterikoulua, hän ansioitui etenkin luonnerooleissa, herkkänä ja oivaltavana ihmiskuvaajana. Hänellä oli useita teatterikiinnityksiä jo vuodesta 1945, mutta hänen elokuvauransa alkoi vasta 1960-luvun alkupuolella. Mäkelä muistetaan etenkin sivurooleistaan kahdessa ensimmäisessä Komisario Palmu -elokuvassa. Lisäksi hän näytteli paljon televisiossa ja radiossa.

Varhaisvaiheet

Risto Mäkelä syntyi Raahessa aluepäällikkö Väinö Mäkelän ja arkistonhoitaja Aili Hämäläisen perheeseen. Hän innostui näyttelemisestä jo kahdeksanvuotiaana nähdessään Bror Niskan kiertueen esityksen kotikaupunkinsa suojeluskuntatalolla. 14-vuotiaana hän matkusti Raahesta Helsinkiin pyrkiäkseen filmikouluun, muttei ujoutensa vuoksi kyennytkään esiintymään valintaraadin edessä.

Ennen jatkosotaa Mäkelä ehti toimia avustajana Tampereen Teatterissa, jota silloin johti Edvin Laine. Jatkosodan aikaan elokuussa 1944 Mäkelä haavoittui rintamapalveluksessa Karjalan Kannaksella ja pääsi toipumislomalle Niinisalon varuskuntaan. Siellä hän jatkoi aiemmin keskeytyneitä keskikouluopintojaan. Niinisalon toverikunnassa oli näytelmätoimintaa, ja Mäkelä pääsi ohjaamaan sekä esittämään nimiosan Charleyn tädissä.

Ura

Teatteri

Jatkosodan jälkeen Mäkelä haki töitä Tampereen Teatterista, ja pääsi tuuraamaan Yrjö Kostermaata radikaalin kansankiihottajan roolissa. Seuraavaksi hän sai kiinnityksen Porin Teatteriin kaudelle 1947–1949. Sieltä hän palasi Tampereen Teatteriin, jossa näytteli kymmenen vuotta kunnes siirtyi kuudeksi vuodeksi Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteriin 1959. Vuonna 1965 alkoi Mäkelän lähes 30 vuoden mittainen ura Suomen Kansallisteatterissa. Hänen omaa alaansa olivat vakavasävyiset ja syvämietteiset osat komediaan yhdistettynä. Mäkelän huomattavimpia näyttämötöitä olivat muun muassa Othello, Martin Luther, Paavo Ruotsalainen, Akusti näytelmässä Niskavuoren Heta ja Konsta näytelmässä Havukka-ahon ajattelija. Komeasta lauluäänestään tunnettu Mäkelä sai rooleja myös musikaaleissa ja oopperoissa. Lisäksi hän oli Radioteatterin pidetty esiintyjä, toimi usein lausujana sekä suomensi muutamia näytelmiä. Mäkelä ohjasi puolisonsa Ritva Ahosen kiitetyn runoillan Onnen puoti.

Mäkelän viimeisiä suuria töitä Kansallisen lavalla oli Kuningas Learin nimiosa Jotaarkka Pennasen ohjauksessa. Mäkelän Lear-tulkinnassa yhdistyi hänen näyttelijäntaiteensa koko kirjo: miehekäs juurevuus, älyllinen auktoriteettisuus ja komediallinen kepeys.

Elokuvat

Mäkelän ensimmäinen elokuvarooli oli poliisipäällikkö Hagert Matti Kassilan ohjaamassa elokuvassa Komisario Palmun erehdys (1960). Hän tuli tunnetuksi esittäessään pikkukonna Villeä Aarne Tarkaksen elokuvissa Opettajatar seikkailee (1960), Oksat pois... (1961) ja Turkasen tenava! (1963). Ainoat pääroolinsa Mäkelä näytteli draamassa Me (1961) sekä mustalla huumorilla maustetussa jännityselokuvassa Hän varasti elämän (1962). Hänet muistetaan kuitenkin parhaiten sivurooleistaan, kuten saarnaaja Mustapään roolista elokuvassa Kaasua, komisario Palmu! (1961), Metsäpirtin Tanelina elokuvassa Pikku suorasuu (1962) ja vankikarkuri Yrjö Granbergina elokuvassa Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (1971). Mäkelällä oli lauluosat esimerkiksi elokuvissa Miljoonavaillinki (1961) sekä Akseli ja Elina (1970). Hänen viimeiseksi työkseen valkokankaalla jäi myrkytyspotilaan isä elokuvassa Jousiampuja (1982).

Televisio

Mäkelä esiintyi pitkään televisiossa, ja hänet muistetaan esimerkiksi viihdesarjoista Kaverukset (1963) ja Merirosvoradio (1975). Televisiosarjoissa Sodan ja rauhan miehet ja Presidentti Mäkelä näytteli Neuvostoliiton ulkoministeriä Vjatšeslav Molotovia niin uskottavasti, että häntä puhuteltiin jopa kadulla tämän nimellä. Mäkelä nähtiin vielä vuonna 1993 postuumisti pienessä roolissa tv-elokuvassa Kissa ja varjo.

Yksityiselämä

Risto Mäkelä oli naimisissa kaksi kertaa, Onerva Keskisen kanssa 1948–1962 ja näyttelijä-lausuja Ritva Ahosen kanssa vuodesta 1962 kuolemaansa saakka. Hänellä oli molemmista liitoistaan kaksi lasta. Mäkelän ja Ahosen poika Martti Mäkelä (s. 1965) on jatkanut vanhempiensa näyttelijäperinnettä.

Toimittaja Jukka Kajava luonnehti Mäkelää suomalaisen teatterin voimamieheksi, joka suhtautui työhönsä vakavasti ja vaati paljon niin itseltään kuin ohjaajaltakin.

Risto Mäkelä sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1990. Hän kuoli maaliskuussa 1992 lyhyen sairauden jälkeen 68-vuotiaana.

Filmografia

Elokuvat
Vuosi	Elokuva	Rooli
1960	Opettajatar seikkailee	Ville
	Komisario Palmun erehdys	poliisipäällikkö Hagert
	Justus järjestää kaiken	johtaja Goldklimp, manageri
	Autotytöt	rekkakuski
1961	Tulipunainen kyyhkynen	komisario Mankala
	Oksat pois...	Ville
	Minkkiturkki	Oskari, varas
	Miljoonavaillinki	iskelmälaulaja
	Me	Väiski
	Kaasua, komisario Palmu!	saarnaaja P. Mustapää
1962	Pikku Suorasuu	Taneli Puuska, Metsäpirtin tilanhoitaja
	Naiset, jotka minulle annoit	kauppaneuvos Ahokas
	Hän varasti elämän	prokuristi Henri Leino Kaarlo Mäenpää, ”Kalle”
	Älä nuolase...	Joonas
	”Ei se mitään!” sanoi Eemeli	Petteri Pösö
1963	Villin Pohjolan kulta	baarimikko
	Turkasen tenava!	Ville
	Totuus on armoton	Peteri, Rasinkankaan kartanon omistaja
1970	Akseli ja Elina	Lasse
1971	Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin	vankikarkuri Yrjö Granberg
1973	Pohjantähti	Lasse
1976	Luottamus	suurlakkopuhuja Senaatintorilla
1977	Viimeinen savotta	Laukunperän Ville, ”Laukku-Ville”
1978	Tuntematon ystävä	Unto Åkerblom, ”Unski”
	Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy	poisleikattu rooli
	Piilopirtti	kirkkoherra
1982	Jousiampuja	myrkytyspotilaan isä

Televisioelokuvat Vuosi Nimi Rooli 1959 Synti kirkkoherra Elias Kålk 1961 Eurydike monsieur Henri Jeppe Niilonpoika Jeppe Niilonpoika Tiet Aitovieri, unohdettu pastori Kultainen portti apostoli Paavali 1963 Pokkasakki Väinö Penkere, diplomi-insinööri Keisari ja senaattori isä 1965 Tammikuun rapsodia — Kohtaaminen Arthur Clench Dyskolos eli ihmisvihaaja Sikon Huijarit — Ruma Elsa yliopiston professori 1966 Kapinoitsijan varjo Seuman Shields, kulkukauppias Luxemburgin kreivi ruhtinas Bacesco 1967 Agamemnon Argoksen vanhusten kuoron jäsen

Televisioelokuvat Vuosi Nimi Rooli 1967 Aura ja tähdet puhuja Särkyneiden sydänten talo kapteeni Shotover Alaston kuningas naapurimaan kuningas Tikapuut Josef Clabund Kapteeni Mikko, ohoi! Ekku 1969 Elävä ruumis Artemjev Hura-huh-hah-hei! Mauno Mannakorpi 1971 Play Strindberg Edgar Rauhanneuvottelut Molotov Uudenvuodenshow kelloseppä Miettinen 1973 Jeppe Niilonpoika Jaakko 1977 Pää kenraali Jiminez 1982 Jaakko Ilkka vouti 1983 Lemmen karu selli — 1993 Kissa ja varjo vanha mies puutarhassa

Televisiosarjat
Vuosi	Nimi	Rooli	Jaksot
1959	Leikkimurha	komisario	2 jaksoa
1960	Juomalasi	Väinö Jortamo	3 jaksoa
1962	Matti ja Leena	Untamo	”Vapaailta”
1963	Kaverukset	Väiski	12 jaksoa
1964	Studionäyttämö	lordi Pomphurston	—
	Pekka Lipposen seikkailut	Jerobeam Klops / Steward	2 jaksoa ”Mantan testamentti” ”Dark Castlen kummitus”
1965	Pentti Siimes	ruhtinas	”Sotilasromanssi”
1966	Me Tammelat	vieras	”Juhannuspäivällinen”
	Tuulensuun tuvassa	Tauno Pihlajamäki	”Jätskiä ja juottovasikkaa”
1967	Kunnon sotamies Svejkin seikkailuja	sotilaspastori Katz	2 jaksoa
1968	Hulukkoset	johtaja Granström	”Vaatteethan ne miehen tekevät”
1970	Punainen silkkikenkä	kenraalikuvernööri Seyn	jakso 1.3
1969, 1971	Hanski	Pummi / Tärsky	2 jaksoa ”Potilas” ”Reumatismi”
1971	Mummoni ja Mannerheim	Pohjalainen	”Kansa nousee – kansa kaatuu”
1974	Sämpy	herra Frekkilä	”Kaikkihan on maksettava”
1974–1975	Merirosvoradio	useita rooleja	24 jaksoa
1976	Ryydinkeksijät		4 jaksoa
1978–1979	Sodan ja rauhan miehet	V.M. Molotov	6 jaksoa ”Kutsu Moskovaan” ”Uhkapeli” ”Sama kaiku on askelten...” ”Lopun alku” ”Suuret ja pienet” ”Ahdistava syksy”
1980	Kivikasvot Show	Sigismund Köllö	”Lepakkolinna”
1981	Sotapäällikön poika	Munkki-Keropää	”Paluu Tuonelasta”
1982	Presidentti	V.M. Molotov	2 jaksoa
1983	Harjunpää ja kylmä kuolema	viinakauppias	3 jaksoa
1984	Yhtä köyttä-yhdistys kokoontuu	työmies Antinoja	jakso 1.1
1988	Poliisijuttu	Kallio	”Kosto”

Aiheesta muualla

• Risto Mäkelä Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Risto Mäkelän muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.