Ture Ara
| Ture Ara | |
|---|---|
 Ara 1930-luvulla. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Carl Henrik Lorenz Ture Ara |
| Syntynyt | 29. tammikuuta 1903 Tukholma, Ruotsi |
| Kuollut | 29. heinäkuuta 1979 (76 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | laulaja, laulunopettaja, näyttelijä |
| Puoliso | Birgit Kronström (1944–1953) |
| Lapset |
Birgitta Ara Agneta Ara |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1927–1979 |
| Palkinnot | |
|
Parhaan miessivuosan Jussi |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Carl Henrik Lorenz Ture Ara (vuoteen 1928 Åberg; 29. tammikuuta 1903 Tukholma[1] – 29. heinäkuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen ooppera- ja iskelmälaulaja (baritoni), laulunopettaja ja näyttelijä.[2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ture Ara vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Käkisalmessa. Siellä hän tutustui säveltäjä Erkki Melartiniin, jolla oli keskeinen merkitys Aran alkavalla laulajanuralla. Heidän ystävyytensä kesti Melartinin kuolemaan saakka.
Ture Ara opiskeli laulua muun muassa Aino Acktén johdolla ja piti ensikonserttinsa Helsingissä vuonna 1927. Hänestä tuli yksi Suomen ensimmäisistä iskelmätähdistä, kun hän levytti vuonna 1929 valssin ”Emma”, jota myytiin yli 30 000 kappaletta. Toinen hänen laulamanaan menestykseen noussut kappale oli Ernest Pingoud’n säveltämä ja Väinö Siikaniemen sanoittama valssi ”Asfalttikukka” samalta vuodelta. 1920–1930-luvulla hän käytti iskelmälaulajana taiteilijanimeä Topi Aaltonen. Ara esiintyi myös ulkomailla (Saksassa, Ruotsissa ja Unkarissa).
Ara oli vuosina 1930–1953 kiinnitettynä Ruotsalaiseen teatteriin ja sen jälkeen Kansallisoopperaan aina vuoteen 1965 asti. Ara oli äänialaltaan baritoni, mutta hän tavoitti myös tenorin rekisterin, mikä käy ilmi esimerkiksi kappaleesta ”Muisto”. Hän levytti runsaasti etenkin suomalaisia kansanlauluja mutta ei oopperatulkintojaan. Lisäksi Ara esiintyi myös elokuvissa, ja operettitähtenä häntä arvostettiin suuresti. Aran tunnetuiksi tekemiä kappaleita olivat myös Oskar Merikannon säveltämät ”Reppurin laulu” ja ”Vallinkorvan laulu”, joita hän esitti menestyksekkäästi sotien aikaisilla viihdytyskiertueilla rintamalla.
Ture Ara oli vuosina 1944–1953 naimisissa näyttelijä ja laulaja Birgit Kronströmin kanssa.
Uransa jälkeen Ara ryhtyi jooga- ja laulupedagogiksi. Hänet palkittiin vuonna 1961 Pro Finlandia -mitalilla. Yksi Aran viimeisistä lauluoppilaista oli vuoden 1977 Miss Suomi Armi Aavikko. Ara julkaisi 1970-luvulla kaksi muistelmateosta: Saparo-Tuure ja Viisikanta.
Ara on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Vem och vad? Biografisk handbok 1967, s. 26. Helsingfors 1966.
- ↑ Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 1, s. 146. Otava, Helsinki 1976. (Tässä lähteessä ilmoitetaan virheellinen syntymäpäivä 19.1.1903.)
- ↑ Helsingin seurakuntayhtymän hautahaku Hautahaku. Viitattu 16.12.2023.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ara, Ture: ”Saparo-Tuure”: Ture Aran punamustasta muistojen kirjasta. (Piirrokset tekijän. Kouluvuosiin keskittyvä muistelmateos) Helsinki: Alea-kirja, 1973.
- Ara, Ture: Viisikanta. (Muistelmia ja mietelmiä, jatkoa Saparo-Tuure-kirjan lapsuudenmuistelmille) Varkaus: Kaariaura, 1978. ISBN 951-9471-00-6
- Kallioniemi, Kari: ”Ara, Ture (1903–1979)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 351–352. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8 Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ture Ara Pomus.netin tietokannassa
- Ture Aran esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Ture Ara Elonetissä.
- Ara, Ture hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
