Heikki Nieminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kuvataiteilijaa. Muita samannimisiä henkilöitä on lueteltu täsmennyssivulla.

Heikki Nieminen (9. toukokuuta 1926 Hollola5. syyskuuta 2016[1]) oli suomalainen kuvanveistäjä ja taidegraafikko. Hänen töitään oli ensi kertaa julkisesti esillä Lahdessa vuonna 1946.

Niemisen vanhemmat olivat maanviljelijä Nestor Nieminen ja Aino Nieminen (s. Pönkkä). Nieminen opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina 1947–1948 ja Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1948–1952. Kouluopintojensa jälkeen Nieminen oli usean vuoden ajan taidegraafikko Aukusti Tuhkan assistenttina.

Taiteellinen työ

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukuisia Niemisen veistoksia on julkisesti esillä ympäri Suomea. Hänen huomattaviin ulkoveistoksiinsa kuuluvat muun muassa Akseli Gallen-Kallelan patsas Porissa (1965), F. E. Sillanpään muistomerkki Hämeenkyrössä (1965), kaksi suihkukaivoveistosta Lahdessa (Susanna, 1961, ja Sudenkorennot, 1965) sekä Espoon Puolarmetsän sairaalan pihamaalle sijoitettu pronssiveistos Aurinkotuuli (1980). Varkauden Pirttiniemen sankarihautausmaan pronssinen muistomerkki Ylös murheesta on hänen teoksensa vuodelta 1964. Niemisen laajimmin tunnettuja teoksia ovat kuitenkin Hymytyttö- ja Hymypoika-pienoisveistokset, joita on jaettu Suomen kouluissa kipsivaloksina oppilaiden tunnustuspalkintoina vuodesta 1954 alkaen.

Kuvanveistäjä ArviTynyksen viimeinen muistomerkki oli Luumäen Kankaan hautausmaalle vuonna 1960 pystytetty karjalaisten sankarivainajien muistopatsas Siunaava enkeli. Tynys suunnitteli patsaan ja ehti osittain valmistamaankin sen, mutta hän kuoli New Yorkissa vuonna 1959. Heikki Nieminen saattoi työn loppuun. Patsas kuvaa lentoon lähtevää enkeliä.[2]

Heikki Nieminen oli 1950-luvun lopulta alkaen ensimmäisiä suomalaistaiteilijoita, jotka ottivat materiaalikseen lujitemuovin.[3]

Nieminen toimi myös opettajana 1950-luvulta lähtien, ensin Taideakatemian koulussa ja myöhemmin pääosin Taideteollisessa korkeakoulussa aina 1990-luvun alkuun saakka.

Nieminen palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1964.[4]

Niemisen puoliso oli farmaseutti Tellervo Nieminen (o.s. Ahonen).

Kuvia teoksista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 17.9.2016, s. C 19.
  2. Arvi Tynys Tynyksen sukuseura. Viitattu 18.4.2024.
  3. Nyman, Hannele & Poutasuo, Tuula: Muovikirja, Arkitavaraa ja designesineitä, s. 127. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29132-3
  4. Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 30.1.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]