Arto Paasilinna

Arto Paasilinna
Paasilinna Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2007.
Henkilötiedot
Syntynyt	20. huhtikuuta 1942 Kittilä
Kuollut	15. lokakuuta 2018 (76 vuotta) Espoo
Kansalaisuus	Suomi
Ammatti	kirjailija, toimittaja
Kirjailija
Äidinkieli	suomi
Tuotannon kieli	suomi
Aikakausi	1964–2009
Tyylilajit	huumori
Esikoisteos	Karhunkaataja Ikä-Alpi (1964)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Arto Tapio Paasilinna (20. huhtikuuta 1942 Kittilä – 15. lokakuuta 2018 Espoo) oli suomalainen kirjailija.

Paasilinna julkaisi uransa aikana kolmekymmentäviisi romaania ja lukuisia muita teoksia. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa lukeutuvat romaanit Jäniksen vuosi, Ulvova mylläri ja Hurmaava joukkoitsemurha. Hänen teoksiaan on käännetty yli 40 kielelle ja niitä on myyty maailmanlaajuisesti yli kahdeksan miljoonaa kappaletta. Erityisen suosittu Paasilinna on ollut Ranskassa.

Nuoruus

Arto Tapio Paasilinna syntyi 20. huhtikuuta 1942 Kittilän Alakylässä. Hänen vanhempansa olivat poliisikonstaapeli ja asioitsija Väinö Paasilinna (ent. Gullstén) ja emäntä Hilda-Maria "Maija" Paasilinna (o.s. Niva). Myös hänen veljensä Erno, Reino ja Mauri Paasilinna ovat kirjailijoita.

Paasilinnat olivat kotoisin Petsamon Salmijärveltä. Talvisodan sytyttyä vuonna 1939 perhe pakeni Norjaan. He palasivat Suomeen seuraavana keväänä ja asuivat eri puolilla Lappia. Perheen viides lapsi Arto syntyi Mäkivaara-nimisessä autiotalossa, jonka vanhemmat olivat vuokranneet Kittilästä. Arton ollessa 1,5-vuotias Paasilinnat jättivät Kittilän taakseen. He asuivat useilla paikkakunnilla, ennen kuin asettuivat Tervolaan Kuikeron asutustilalle syksyllä 1948. Sota ja pitkä evakkotaival olivat suistaneet perheen köyhyyteen. Väinö Paasilinna hoiti asioitsijan töitä, mutta asiakkailla ei aina ollut varaa maksaa palkkioita. Tilannetta pahensi hänen sairastamansa tuberkuloosi. Väinö-isä kuoli maaliskuussa 1950.

Paasilinnan perheessä arvostettiin kirjasivistystä, ja Arto osasi lukea ja kirjoittaa jo ennen kouluun menoa. Koulumatkoillaan hän viihdytti usein nuorempia sisaruksiaan Sirpaa ja Mauria kertomalla tarinoita.

Paasilinnan ensimmäiset kirjoitukset julkaistiin Pohjolan Sanomien nuortensivuilla.

Paasilinna suoritti asepalveluksen Pohjan prikaatissa Oulussa ja pääsi siviiliin helmikuussa 1960 sotamiehenä.

Ura

Toimittajana

Paasilinna opiskeli Lapin kansankorkeakoulussa vuosina 1962–1963. Hän työskenteli 1960- ja 1970-luvulla toimittajana useissa lehdissä. Hän aloitti Lapin Kansan toimitusharjoittelijana vuonna 1963. Vuosina 1963–1964 Paasilinna oli Warkauden Lehden uutistoimittaja, 1964–1965 Koillissanomien toimitussihteeri, 1965–1966 Kainuun Sanomien erikoistoimittaja, 1966–1968 Pohjolan Työn päätoimittaja, 1968–1970 Apu-lehden toimittaja ja vuosina 1964–1968 ja 1970–1974 Suomen Kuvalehden vakituinen avustaja. Vuosina 1973–1974 hän oli Nuoren Voiman ja vuosina 1974–1975 Viikkosanomien päätoimittaja. Paasilinna toimi Avun kolumnistina vuodet 1975–1988 ja teki 1970-luvulta alkaen lehtiartikkeleiden ja pakinoiden lisäksi myös radio- ja televisiotyötä.

Kirjailijana

Paasilinna julkaisi esikoisteoksensa Karhunkaataja Ikä-Alpi vuonna 1964 ja ensimmäisen romaaninsa Operaatio Finlandia vuonna 1972. Vapaaksi kirjailijaksi hän ryhtyi vuonna 1975.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Kirjallisuuden vientikeskus Filin tilastojen mukaan Arto Paasilinnan käännetyimmät teokset olivat Jäniksen vuosi (käännetty 26 kielelle) ja Ulvova mylläri (24 kielelle). Kaikkiaan Paasilinnan kirjoja oli Filin mukaan käännetty 35 kielelle. Teoksia on filmattu sekä Suomessa että Ranskassa Jäniksen vuosi ja Ulvova mylläri, Saksassa Suloinen myrkynkeittäjä. Suomessa on tehty elokuviksi myös Ere Kokkosen ohjaamina Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä, Hurmaava joukkoitsemurha ja Kymmenen riivinrautaa sekä televisiosarjaksi Suloinen myrkynkeittäjä. Muita elokuvia ovat Hannu Kahakorven ohjaama Onnellinen mies ja Jouko Suikkarin ohjaus Hirtettyjen kettujen metsä. Paasilinnan kirjoista on myös Suomessa tehty kymmeniä näytelmiä sekä ammatti- että harrastajanäyttämöille. Painettuja romaaneja Suomessa ja ulkomailla on arviolta 4–6 miljoonaa nidettä.

Paasilinnan teoksista on elokuva- ja näytelmäsovituksien lisäksi tehty myös sarjakuvasovituksia. Hannu Lukkarinen on piirtänyt kaksi Paasilinnan romaaneihin perustuvaa sarjakuvateosta. Vuonna 2002 ilmestyi Ronkoteus-sarjakuva, joka perustuu Paasilinnan romaaniin Lentävä kirvesmies. Karvainen kamaripalvelija ilmestyi vuonna 2006, ja se perustuu Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija -romaaniin.

Ranskalaisen L'Express-lehden kriitikko on verrannut Arto Paasilinnaa Marcel Ayméhen.

Viimeiset vuodet

Paasilinna tuomittiin maaliskuussa 2009 liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, vammantuottamuksesta ja liikennepaosta 80 päiväsakkoon sekä maksamaan korvauksia hänen kolaroituaan toisen auton kanssa moottoritiellä. Paasilinna ajoi kiellettyyn ajosuuntaan. Vuonna 2012 tämän arveltiin johtuneen Paasilinnan aiemmin kärsimien epileptisten kohtausten aiheuttamasta näkökentän kapenemisesta.

Paasilinna sai lokakuussa 2009 aivoinfarktin ja samalla aivoverenvuodon, ja huhtikuussa 2010 hänet siirrettiin hoitokotiin. Keväällä 2011 Paasilinnan vointi koheni, mutta entiselleen hänen ei enää odotettu palaavan. Hän asui sairaalahoidon jälkeen hoivakodissa. Huhtikuussa 2012 kerrottiin Paasilinnan toipuneen niin hyvin, että hän oli pystynyt kirjoittamaan ja oli tehnyt hoitokodissa 80-sivuisen luonnoksen uudesta kirjasta.

Arto Paasilinna kuoli 15. lokakuuta 2018 espoolaisessa hoitokodissa 76-vuotiaana. Hänet on haudattu Siuntion hautausmaalle.

Teokset

Romaanit

36 romaania:

• Operaatio Finlandia. Helsinki: Weilin+Göös, 1972.
• Paratiisisaaren vangit. Helsinki: Weilin+Göös, 1974. ISBN 978-951-3-50932-3
• Jäniksen vuosi. Helsinki: Weilin+Göös, 1975. ISBN 978-951-3-51252-1
• Onnellinen mies. Helsinki: Weilin+Göös, 1976. ISBN 978-951-3-51478-5
• Isoisää etsimässä. WSOY, 1977. ISBN 978-951-0-08349-9
• Sotahevonen. WSOY, 1979. ISBN 978-951-0-09365-8
• Herranen aika. WSOY, 1980. ISBN 978-951-0-09973-5
• Ulvova mylläri. WSOY, 1981. ISBN 978-951-0-10678-5
• Kultainen nousukas. WSOY, 1982. ISBN 978-951-0-11334-9
• Hirtettyjen kettujen metsä. Helsinki: WSOY, 1983. ISBN 978-951-6-43205-5
• Ukkosenjumalan poika. Helsinki: WSOY, 1984. ISBN 978-951-0-12458-1
• Parasjalkainen laivanvarustaja. WSOY, 1985. ISBN 978-951-0-13067-4
• Vapahtaja Surunen. WSOY, 1986. ISBN 978-951-0-13795-6
• Koikkalainen kaukaa. WSOY, 1987. ISBN 978-951-0-14574-6
• Suloinen myrkynkeittäjä. WSOY, 1988. ISBN 978-951-0-15232-4
• Auta armias. WSOY, 1989. ISBN 978-951-0-15849-4
• Hurmaava joukkoitsemurha. Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 978-951-0-16513-3
• Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä. WSOY, 1991. ISBN 978-951-0-17160-8
• Maailman paras kylä. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-18151-5
• Aatami ja Eeva. WSOY, 1993. ISBN 978-951-0-18832-3
• Volomari Volotisen ensimmäinen vaimo ja muuta vanhaa tavaraa. WSOY, 1994. ISBN 978-951-0-19645-8
• Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija. WSOY, 1995. ISBN 978-951-0-20487-0
• Lentävä kirvesmies. WSOY, 1996. ISBN 978-951-0-21169-4
• Tuomiopäivän aurinko nousee. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 978-951-0-21995-9
• Hirttämättömien lurjusten yrttitarha. WSOY, 1998. ISBN 978-951-0-22936-1
• Hirnuva maailmanloppu. WSOY, 1999. ISBN 978-951-0-23861-5
• Ihmiskunnan loppulaukka. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 978-951-0-24276-6
• Kymmenen riivinrautaa. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 978-951-0-26201-6
• Liikemies Liljeroosin ilmalaivat. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 978-951-0-28224-3
• Tohelo suojelusenkeli. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 978-951-0-29678-3
• Suomalainen kärsäkirja. WSOY: WSOY, 2005. ISBN 978-951-0-30804-2
• Kylmät hermot, kuuma veri. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-32048-8
• Rietas rukousmylly. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32571-1
• Neitosten karkuretki. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34332-6
• Elävänä omissa hautajaisissa. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35664-7
• Laki vaatii vainajia. WSOY, 2019. ISBN 978-951-0-44213-5

Muut teokset

• Karhunkaataja Ikä-Alpi. Helsinki: Tammi, 1964.
• Kansallinen vieraskirja. Graffiitti eli vessakirjoituksia. Helsinki: Weilin+Göös, 1971.
• Eurooppalaiset kasvot. WSOY, 1980. ISBN 978-951-0-09847-9
• Seitsemän saunahullua suomalaista. Helsinki: Business Books, 1984. ISBN 978-951-9-43403-2
• Lukkarinen, Hannu & Paasilinna, Arto: Kymmenen tuhatta vuotta. Helsinki: Business Books, 1986. ISBN 978-951-9-43425-4
• Hankien tarinoita. Helsinki: Tietosanoma, 1998. ISBN 978-951-8-85145-8
• Leino, Eino: Lentojätkä. (Elämäkertateos) Helsinki: Otava, 2002. ISBN 978-951-1-16602-3
• Lukkarinen, Hannu & Paasilinna, Arto: Ronkoteus (sarjakuva). (Sarjakuvateos romaanista Lentävä kirvesmies) Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 978-951-0-25900-9
• Yhdeksän unelmaa. (Muistelmateos) Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 978-951-0-27288-6
• Sadan vuoden savotta. (Sallinen, Raimo) Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 978-951-0-28225-0
• Lukkarinen, Hannu & Paasilinna, Arto: Karvainen kamaripalvelija. (Sarjakuvateos romaanista Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija) Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-31636-8
• Kuusilaakson tarinoita. (Kuvitus Sallinen, Raimo) Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-31454-8
• Paasilinna, Arto & Spåre, Harri: Arto Paasilinnan taivaallinen herkkukirja. Edico Oy, 2006. ISBN 978-951-9-75429-1
• Suomalaisten kulkupelit. (Kuvitus Raimo Sallinen) Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-32403-5

Kootut teokset

• Vaellustarinat. (Sisältää romaanit Jäniksen vuosi, Isoisää etsimässä, Hirtettyjen kettujen metsä) WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17932-1
• Sotajutut. (Sisältää romaanit Operaatio Finlandia, Sotahevonen, Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä) WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17933-8
• Uskonnollinen trilogia. (Sisältää romaanit Herranen aika, Ukkosenjumalan poika, Auta armias) WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17934-5
• Yksinäiset taistelijat. (Sisältää romaanit Onnellinen mies, Vapahtaja Surunen, Suloinen myrkynkeittäjä) WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17935-2
• Piruparat. (Sisältää romaanit Ulvova mylläri, Kultainen nousukas, Hurmaava joukkoitsemurha) WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17936-9
• Meri- ja avaruusmatkailijat. (Sisältää romaanit Paratiisisaaren vangit, Parasjalkainen laivanvarustaja, Koikkalainen kaukaa) WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17937-6

Elokuvat

Listassa ovat elokuvat ja tv-sarjat, jotka pohjautuvat Arto Paasilinnan romaaneihin. Lisäksi itse kirjailijasta on tehty dokumentteja, jotka eivät ole tässä listassa.

• Jäniksen vuosi (1977, Risto Jarva)
• Onnellinen mies (1979, Hannu Kahakorpi, tv-elokuva)
• Natalia (1979, Matti Kassila)
• Ulvova mylläri (1982, Jaakko Pakkasvirta)
• Hirtettyjen kettujen metsä (1986, Jouko Suikkari, tv-elokuva)
• Suloinen myrkynkeittäjä (1995, tv-sarja, Ere Kokkonen)
• Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä (1996, Ere Kokkonen)
• Hurmaava joukkoitsemurha (2000, Ere Kokkonen)
• Kymmenen riivinrautaa (2002, Ere Kokkonen)
• Le lièvre de Vatanen (2006, Marc Rivière)
• Neitosten karkuretki (2012, Hannu Peltomaa)

Kuunnelmat

• Isoisää etsimässä : 5-osainen kuunnelma, ohjaus: Arto Paasilinna ja Rauni Ranta (1978)
• Juttukaveri : kuunnelma, ohjaus: Tuija Rovamo (1980)
• Hirtettyjen kettujen metsä : 6-osainen kuunnelma, ohjaus: Rauni Ranta (1985)

Radioteatteri esitti vuonna 2012 Arto Paasilinnan 70-vuotissyntymäpäivän kunniaksi kuunnelmasovitukset teoksista Onnellinen mies ja Operaatio Finlandia.

Palkinnot

• Jussi-palkinto 1978, käsikirjoitus A. P., Kullervo Kukkasjärvi, Risto Jarva (Jäniksen vuosi)
• Kirjaviisas-veistos vuonna 1988
• Air Inter -kirjallisuuspalkinto vuonna 1989 (Jäniksen vuosi)
• Pro Finlandia -mitali vuonna 1993 kirjasta Jäniksen vuosi
• Giuseppe Acerbi -kirjallisuuspalkinto vuonna 1994 (Jäniksen vuosi)
• Koivu ja tähti -henkilö vuonna 1999
• Pro Tapiola -palkinto vuonna 2002

Yksityiselämä

Paasilinna oli vuodesta 1972 naimisissa Terttu Annikki Paasilinnan (o.s. Kasper) kanssa. Hänellä on kaksi poikaa aiemmasta avioliitosta (1963–1967) Hilkka Onerva Nousun kanssa.

Lähteet

• Jouni K. Kemppainen: Onnellinen mies – kirjailija Arto Paasilinnan elämä. Espoo: Paasilinna, 2012

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arto Paasilinna Wikimedia Commonsissa

• Vähäsarja, Kaisa-Liisa: Veijarifilosofi Arto Paasilinna Yle Elävä arkisto. 12.09.2007. Viitattu 17.10.2018.
• Lindfors, Jukka: Vieraana kirjailija Arto Paasilinna yle.fi. 23.10.2009. Viitattu 17.10.2018.
• Aunila, Seija & Himberg, Petra: Arto Paasilinna tuntee tyylinsä Yle Elävä arkisto. 11.01.2010. Viitattu 17.10.2018.
• Lindfors, Jukka: Tervo ja Paasilinna baarissa Yle Elävä arkisto. 8.9.2006. Viitattu 17.10.2018.
• A-studio: Passikuvassa kirjailija Arto Paasilinna Yle Areena. 7.6.2017. Viitattu 17.10.2018.
• Onnellinen mies Yle Areena. 8.6.2017. Viitattu 17.10.2018.
• Ziemann, Marcus: Onnellinen mies täyttää 70 vuotta Yle Uutiset. 20.4.2012. Viitattu 17.10.2018.
• Hiltunen, Jari Olavi: Skriver våra moderna prosaister in sig i litteraturhistorien?! På spaning efter blivande klassiker Kiiltomato. 5.12.2008. Viitattu 17.10.2018.