Ritva Puotila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ritva Puotila vuonna 1993. (Valokuva Seppo Konstig.)

Ritva Soilikki Puotila (s. 7. kesäkuuta 1935 Viipuri) on suomalainen tekstiilitaiteilija.[1] Hänet tunnetaan ryijyistä ja matoista, joita hän tekee tyypillisimmin paperinarusta ja pellavasta.[2] Puotilan uniikkiteokset ovat veistoksellisia, usein kolmiulotteisia. Matoissa on selkeä graafinen kuviointi, ja vaikutteita niin japanilaisuudesta kuin perinteisistä suomalaisista käsitöistä.

Puotila on lähtöisin Viipurista; hänen vanhempansa olivat rautatieläisiä.[3] Puotila opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 1954–1960.[4]

Puotilan paperinarumattoja tuottaa Woodnotes-yritys, jonka Puotila perusti yhdessä poikansa Mikko Puotilan kanssa vuonna 1987.[5] Hän on suunnitellut tuotteita myös Tampellalle ja ulkomaisille yrityksille, sekä tehnyt uniikkitöitä, etenkin ryijyjä. Kirkkotekstiilejä hän on suunnitellut Vuosaaren kirkkoon.[3] Hän teki yhteistyötä Suomen Käsityön Ystävien kanssa 2000-luvulle asti.[6] Puotilan töitä on esillä muun muassa nykytaiteen museo MoMa:ssa New Yorkissa.[7]

Ritva Puotila on saanut Suomi-palkinnon vuonna 1996, Kaj Franck -muotoilupalkinnon 2000 ja Pro Finlandia -mitalin 2003. Vuonna 2001 Puotila valittiin Vuoden tekstiilitaiteilijaksi.[8] Vuonna 2011 Puotila palkittiin Ornamon kultaisella ansiomerkillä.[9]

Näyttelijä Jukka Puotila on Ritva Puotilan poika.[10]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Puotila, Ritva hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  2. ↑ Kaj Franck -muotoilupalkinto 2000 Design Forum Finland. Arkistoitu 12.7.2007. Viitattu 13.7.2007.
  3. ↑ a b Kuka kukin on 2007, s. 789–790. Helsinki 2006. ISBN 951-1-20606-0
  4. ↑ Muisti palaa pohjaan noin 2004. YLE. Viitattu 13.7.2007.
  5. ↑ Woodnotes (Arkistoitu – Internet Archive) (teoskuvia)
  6. ↑ Ritva Puotila Woodnotes Oy. Arkistoitu 14.4.2015. Viitattu 14.4.2015.
  7. ↑ Ritva Puotila – palkittu taiteilija Woodnotesin ja paperinarujen takana Vepsaläinen. Arkistoitu 8.3.2019. Viitattu 7.3.2019.
  8. ↑ Seppälä, Arto: Lanka läpi vuosisatojen, s. 285. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 2005. ISBN 952-91-9119-7
  9. ↑ Ornamon kultaisen ansiomerkin saajia vuosina 1994–2017 Ornamo. Viitattu 7.3.2019.
  10. ↑ Lehtikanto, Katariina: Näyttelijä Jukka Puotilan lämminhenkinen taiteilijajuhla. Iltalehti, 14.10.2017. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.3.2019.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ritva_Puotila&oldid=22805011”