Hannu Heikkilä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hannu Tapani Heikkilä (23. lokakuuta 1922 Helsinki[1]10. syyskuuta 2003 Hollola) oli suomalainen oopperalaulaja. Äänialaltaan hän oli aluksi baritoni, sitten basso.

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikkilän vanhemmat olivat Väinö Johannes Heikkilä ja Iida Elisabet Tauren. Hänen ensimmäinen puolisonsa (1951–1965) oli pianisti Kerstin Linnea Pettersson ja toinen vuodesta 1966 Anja Helena Miettinen. Heikkilä tuli ylioppilaaksi 1940, opintomatkoja Keski-Eurooppaan hän teki 1950-luvulla.[1] Hän toimi paitsi useissa alansa järjestöissä, myös opettajana Sibelius-Akatemiassa[1], samoin kuin suomensi kuusitoista oopperalibrettoa. Heikkilä kuului vuodesta 2000 Martti Talvela -säätiön hallitukseen.

Taiteellinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikkilällä oli uransa aikana kaikkiaan yli 90 eri roolia oopperoissa ja opereteissa muun muassa Suomen Kansallisoopperassa, Savonlinnan oopperajuhlilla ja Lahdessa. Hänen keskeisiä oopperaroolejaan olivat Pimen (Boris Godunov), Mefisto (Faust), Rocco (Fidelio), Figaro (Figaron häät), kuningas Marke (Tristan ja Isolde), Filip II (Don Carlos) sekä Musta Joe (Teatterilaiva).

Heikkilä palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1970.

  • Heikkilä, Hannu 2003. Aarioita ja lauluja. Äänityksiä 1954–1968. Fuga 9168.
  1. a b c Irja Hämäläinen, Risto Rantala, Hannakatri Hollmén (toim.): Kuka kukin on. Who’s who in Finland. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1994, s. 187–188 (s.v. Heikkilä, Hannu). Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12833-7

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä laulajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.