Pentti Haanpää

Pentti Haanpää
Pentti Haanpää Piippolan Lamusuolla vuonna 1950.
Henkilötiedot
Syntynyt	14. lokakuuta 1905 Pulkkila
Kuollut	30. syyskuuta 1955 (49 vuotta) Pyhäntä
Kansalaisuus	suomalainen
Ammatti	kirjailija
Kirjailija
Esikoisteos	Maantietä pitkin (1925)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Pentti Mikael Haanpää (14. lokakuuta 1905 Pulkkila – 30. syyskuuta 1955 Pyhäntä) oli suomalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti laajasta novellituotannostaan. Haanpää kirjoitti noin 350 novellia ja kymmenen joko hänen elinaikanaan tai myöhemmin julkaistua romaania. Hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1948.

Elämä

Haanpää syntyi perheen esikoisena Pohjois-Pohjanmaalla silloisessa Pulkkilan Leskelän kylässä (myöhemmin Leskelä liitettiin Piippolan kuntaan) yhteiskunnallisesti ja kirjallisesti toimeliaaseen sukuun. Hänen isoisänsä Juho Haanpää oli maanviljelijä ja valtiopäivämies, joka julkaisi nimellä J. Haanpää kaksi kirjaa: Mitä puuttui? ja Matin-mutka. Isä oli kauppias Mikko Haanpää, äiti Maria Susanna o.s. Keckman. Itse Haanpää hankki kirjoittamistottumusta kirjoittamalla Pääskyseen sekä myöhemmin Nuoreen Voimaan ja Panuun.

Haanpää meni vuonna 1940 naimisiin kirjanpitäjä Alli Karjalaisen kanssa. Pariskunnalle syntyi tytär Elsa vuonna 1945. Avioliitto oli 1940-luvulla risainen, ja Haanpäällä oli mahdollisesti suhde helsinkiläisen kommunistin Aune Laurikaisen kanssa, mikä on selvinnyt myöhemmin julkaistuista kirjeistä.

Pentti Haanpää hukkui kalastusretkellä 30. syyskuuta 1955 Pyhännän Iso-Lamujärveen. Hän olisi täyttänyt kahden viikon kuluttua 50 vuotta.

Maine tuli ja meni

Haanpää julkaisi ensimmäisen novellikokoelmansa Maantietä pitkin 1925. Arvostelut olivat kiittävät. Häntä verrattiin jopa Aleksis Kiveen ja pidettiin suomalaisen kirjallisuuden suurena lupauksena.

Haanpää kuitenkin kirjoitti itsensä pannaan vuonna 1928 ilmestyneellä tarinakokoelmalla Kenttä ja kasarmi. Se perustui hänen armeijakokemuksiinsa. Haanpään alkuperäinen kustantaja WSOY vaati kirjailijaa poistamaan teoksesta ”brutaalisia” kohtia, mutta Haanpää ei suostunut: ”Kuvasta ei saa kauniimpaa kun malli on”, hän vastasi.

Lopulta Kentän ja kasarmin julkaisi pieni vasemmistolainen kustantaja Kansanvalta. Kirjan aiheuttama julkinen tuohtumus erityisesti äärioikeiston piireissä oli syvä, ja yleensä sovitteleva Mika Waltari näki jopa tarpeelliseksi julkaista oman, ”oikeamman” näkemyksensä tasavallan armeijasta (Siellä missä miehiä tehdään, 1931). Jo aikanaan Haanpään teos sai kuitenkin puolustajiakin, jotka kiittelivät teoksen realismia, esimerkiksi Huugo Jalkanen (Uuden Suomen Iltalehti), Antero Kajanto (Suomen Sosialidemokraatti), kirjoittaja Liitossa ja nimimerkki H-a Savon Sanomissa. Jälkiviisauden valossa Haanpää oli kuitenkin kirjoittanut esiin nuoren tasavallan armeijan todelliset ongelmat ja epäoikeudenmukaisuudet.

1930-luvun ensimmäisellä puoliskolla Haanpää kommentoi teoksissaan ahkerasti pula-aikaa ja sen ilmiöitä. Nivalan konikapinan jälkeen Erkki Valan toimittama Tulenkantajat-lehti julkaisi Haanpään kirjoittamat vuorokeskustelut "Pulamiehet puhelevat" ja "Pulamiehet lähtevät liikkeelle", joiden vuoksi lehteä vastaan nostettiin syyte ”julkisen viranomaisen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen halventamisesta”. Huhtikuussa 1935 Turun hovioikeus tuomitsi Haanpään ja Valan sakkoihin ja Tulenkantajat-lehden asianomaiset numerot menetetyiksi valtiolle.

Haanpää jatkoi tinkimättömällä linjallaan ja joutui mielipiteidensä vuoksi pitkään paitsioon, joka kesti aina 1940-luvulle. Hänen oli vaikeaa löytää tekstilleen julkaisijoita. Monet hänen keskeisistä teoksistaan julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Vuonna 1931 kirjoittamaansa Noitaympyrää, jota Haanpää on sanonut parhaaksi teoksekseen, Haanpää tarjosi Otavalle, WSOY:lle ja Minervalle, vaikka varmasti ymmärsi, ettei sitä 1930-luvulla julkaista. Vuonna 1937 jyväskyläläinen Gummerus alkoi julkaista Haanpään teoksia, kuitenkin vain sellaisia, ”ettei arvostelu voisi nähdä niissä poliittista kannanottoa, mikä Teihin nähden on aina varteenotettava seikka”.

Haanpää tuotannon arvostus on vuosikymmenten mittaan kaiken aikaa kasvanut.

Korpisotaa palautti arvon

Armeijaan kriittisesti suhtautunut Haanpää palveli talvisodassa kiväärimiehenä Sallan ja Pelkosenniemen rintamilla ja jatkosodassa huoltojoukoissa.Hänelle sota oli kärsimystä, pelkoa ja uupumusta. Välirauhan aikana alkoi Haanpään maineen palautus, kun Otava julkaisi Haanpään talvisodasta kertovan teoksen Korpisotaa, joka oli sijoittunut palkintosijalle yhtiön sotakuvauksia koskevassa kirjoituskilpailussa. Jatkosodan tuntojaan Haanpää kirjoitti kokoelmaan Yhdeksän miehen saappaat.

Sodan jälkeen julkaistu Haanpään parhaita novelleja sisältänyt Jutut-kokoelma vakiinnutti Haanpään aseman arvostettuna mestarina ja normalisoi kustantajasuhteen niin, että ennen boikotoidut sisällytettiin nyt koottuihin teoksiin.

Keväällä 1953 Haanpää teki ainoan ulkomaanmatkansa Sylvi Kekkosen johtaman suomalaisen kulttuurivaltuuskunnan mukana Kiinaan. Kaksi kuukautta kestäneen matkan vaikutelmista hän julkaisi 1954 matkakirjan Kiinalaiset jutut. Sylvi Kekkosen matkapäiväkirjan mukaan Haanpään runsas alkoholinkäyttö matkan aikana aiheutti riitoja. Lisäksi Haanpään ja seurueeseen kuuluneen Suomi–Kiina-seuran sihteerin Aune Laurikaisen välille kehkeytyi suhde. Kiinalaiset jutut sai vaihtelevan vastaanoton. Varsinkin monet porvarilliset ja sosialidemokraattiset kriitikot arvostelivat Haanpäätä isäntien mielistelystä eivätkä huomanneet teokseen sisältynyttä, Haanpäälle tyypillistä ironiaa. Itse asiassa Haanpää suhtautui näkemäänsä ja kokemaansa kriittisemmin kuin kukaan toinen suomalaisvaltuuskunnan jäsen. Siten Kiinalaiset jutut poikkeaa sävyltään toisen valtuuskuntaan kuuluneen kirjailijan Matti Kurjensaaren Kiinalaisesta päiväkirjasta. Esimerkiksi Futselingin (Fozelingin) patotyömaalla, jossa maata siirrettiin näyttävästi jonoissa koreilla kantaen, Haanpää epäili kyseessä olleen vain suomalaisille vieraille järjestetty näytös:

» Oliko tuo valtava näky iltapimeässä kirkkaiden sähkölamppujen valossa Futselingin montun reunalla jonkinlainen näytös? Oliko siinä lavastusta? Ohjaajan, joka pystyi liikuttelemaan niin taitavasti niin suuria joukkoja, täytyi olla peräti perehtynyt ammattiinsa. Se näytös oli näkemisen arvoinen. Sen muistaa kauan.»

Haanpää esitti myös epäilyjensä perustan. Työntekijöitä oli tarpeettoman paljon ja keinot tehottomia:

»Eivätköhän vain työntökärryt ja lankku olisi maansiirrossa taloudellisempia välikappaleita kuin tuo hissutustanssi korento ja kori olkapäällä?»

Valtuuskunnan kahden vuonna 2001 vielä elossa olleen jäsenen mukaan Haanpää oli vaitelias matkakumppani: ”Puhui vain kun puhutettiin, eikä aina silloinkaan.” Otava julkaisi Kiinalaiset jutut Esko Viirretin toimittamana uusintapainoksena vuonna 2001, ja mukaan liitettiin Haanpään Kiinan-matkan päiväkirjat, jotka olivat löytyneet hänen tyttärensä jäämistöstä vuonna 1997.

Pohjoisen ja maaseudun kuvaaja

Haanpään tuotannossa toistuvia aiheita ovat yhteiskunnan ongelmat, maaseutu ja sen ihmiset sekä luonto ja sen kiertokulku, maa ja maattomuus. Koko elämänsä synnyinseudullaan asunut Haanpää oli leimallisesti pohjoisen Suomen kirjailija.

Haanpään tekstille tyypillistä oli realismi ja yhteiskuntakritiikki. Hän oli myös yksi Suomessa harvinaisia veijari-teeman kehittelijöitä kuvaamalla poikkeuksellisen nokkelia selviytyjiä.

Markkinatalouden ilmiöitä tarkasti erittelevän ja niitä arvostelevan, vuosikymmeniä julkaisematta lojuneen Noitaympyrän (1931) perusteella jotkut ovat leimanneet Haanpään kommunistiksi. Vasemmistosympatioistaan huolimatta hän kuitenkin kaihtoi kaikkia yksilöä sitovia massaliikkeitä.

Jälkimaine

Haanpään jälkimainetta on tukenut hänen maineensa kirjailijoiden suosimana kirjailijana. Muiden ohella Erno Paasilinna piti tätä tehokkaasti näkyvillä. Kouluja käymättömän jätkämiehen maine on kauan sitten käsitetty rooliksi. Jälkeen jääneistä papereistaan päätellen Haanpää suhtautui kirjailijan tehtäväänsä poikkeuksellisen syvällisesti ja pitkäjännitteisesti. Hän jopa opetteli englantia kyetäkseen lukemaan aikakauden merkkiteoksia. Eräs hänen novellinsa näyttäisi saaneen suoria vaikutteita James Joycelta niin varhain, ettei Joycea tunnettu vielä edes Suomen akateemisissa piireissä.

Kirjallisuuden klassikkona Haanpää on harvoja lyhyen tekstin suomalaisia mestareita. Haanpää hyödynsi romaanejaan muokkaamalla niistä kertomuksia, joita hän julkaisi lehdissä. Aiemmin kirjan muodossa julkaisematta jääneitä ”juttuja” ilmestyi vuonna 2014 nimellä Eräs avioliitto. Haanpään koko novellituotannon määräksi on Erään avioliiton ilmestyttyä laskettu yli 360.

Teokset

Haanpää työn ääressä.

• Maantietä pitkin, 1925, ruots. Hemfolk och strykare
• Rikas mies (näytelmä), 1925/1956
• Kolmen Töräpään tarina, 1927
• Tuuli käy heidän ylitseen, kertomuksia, 1927
• Kenttä ja kasarmi: Kertomuksia tasavallan armeijasta, 1928
• Hota-Leenan poika, 1929
• Karavaani ja muita juttuja, 1930
• Noitaympyrä, 1931/1956
• Väljän taivaan alla, 1932/1956
• Ilmeitä isänmaan kasvoilla, 1933/1956
• Pojan paluu (näytelmä), 1933/1956
• Vääpeli Sadon tapaus, 1935/1956
• Isännät ja isäntien varjot: Romaani talonpojan sortumisesta, 1935
• Syntyykö uusi suku eli Kaaleppi Köyhkänän vanhuus, romaani, 1937
• Lauma, kertomuksia, 1937
• Taivalvaaran näyttelijä, romaani, 1938
• Ihmiselon karvas ihanuus, novelleja, 1939
• Korpisotaa, 1940, ransk. Guerre dans le Désert Blanc (3. p., 1999, sisältää ennenjulkaisemattoman muistelman talvisodasta)
• Nykyaikaa, kertomuksia, 1942
• Yhdeksän miehen saappaat, 1945
• Jutut: valikoima tuotannosta, 1946/1952
• Sirkussankari: romaani sirkuselämästä, 1946 (J. E. Huttusen käsikirjoituksen pohjalta, julkaistu Huttusen nimissä).
• Heta Rahko korkeassa iässä: uusia juttuja, 1947
• Jauhot: tarina pakkasen jäljiltä, 1949
• Atomintutkija, 1950
• Iisakki Vähäpuheinen: Muutamia muistelmia hänen elämästään, 1953
• Kiinalaiset jutut: Muistikuvia (matkakirja), 1954
• Kolme mestarijuttua, 1955
• Puut (kesken jäänyt romaani), 1955
• Valitut teokset, 1955
• Kootut teokset, 1956–1958 (10 osaa)
• Maa- ja metsäkyliltä: Iltalehden alakertasarja 1927–1928 (koonnut Eino Kauppinen), 1968
• Kirveeniskuja. (valikoinut Veikko Huovinen), 1971
• Kootut teokset, 1976 (8 osaa)
• Kairanmaa: Valitut jutut (toim. Erno Paasilinna), 1985
• Vanha voiman mies: Novelleja ja kirjoituksia (toim. Vesa Karonen), 1995
• Kiinalaiset jutut ja Kiinan-matkan päiväkirja. (toim. Esko Viirret) 2001
• Ilmeitä isänmaan kasvoilla, (novelleja, toim. Matti Salminen), Into 2013
• Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja (novelleja, toim. Matti Salminen), Into 2014
• Salminen, Matti. Toimittanut Mikko Haanpään käsikirjoituksen pohjalta.: Kauneuden kirous. Helsinki: Into, 2015 (1945). ISBN 978-952-264-442-8

Dramatisointeja

Haanpään tuotantoa on myös dramatisoitu ja muokattu elokuvaksi.

Näytelmät

• Elämän keinot (1977)
• Elämän keinot (2001)
• Hota-Leenan poika & Taneli Hotakka (1995)
• Ilmeitä isänmaan kasvoilla (1980)
• Isännät ja isäntien varjot (1995)
• Muistikirjavetäisyjä (2000)
• Noitaympyrä (1987)
• Noitaympyrä (1979)
• Omia asioita (2002)
• Pojan paluu (2003)
• Punainen puu (2005)
• Syksystä kevääseen (1991)
• Taneli Hotakka (1994)
• Töräpään iso (1965)

Televisio- ja elokuvasovitukset

• Isännät ja isäntien varjot (televisioelokuva, perustuu romaaniin) 1976
• Pyöräurheilija Saikansalo (televisioelokuva, perustuu novelliin) 1988
• Remu-Eemeli (televisioelokuva, perustuu novelliin) 1985
• Reppuselkäinen mies ja laiha hevonen (lyhytelokuva, perustuu novelliin) 1981
• Suomeen tai kämpille (televisioelokuva, perustuu novelliin) 1979
• Vääpeli Sadon tapaus (televisioelokuva, perustuu romaaniin) 1985
• Vierailu (lyhytelokuva, perustuu novelliin) 1982
• Yhdeksän miehen saappaat (minisarja, perustuu romaaniin - 9 jaksoa) 1969

Muita julkaisuja

Varsinaisen kirjallisen tuotannon lisäksi Haanpään jäämistöstä on toimitettu kirjeitä ja päiväkirjamerkintöjä:

• Muistiinmerkintöjä vuosilta 1925–1939. Toim. Hannu Taanila, Otava, 1976
• Kirjeitä kahdesta sodasta: Pentti Haanpään kirjeet vaimolleen Aili Haanpäälle talvisodasta ja jatkosodasta. Otava, 1977
• Kiinalaiset jutut ja Kiinan-matkan päiväkirjat. Toimittanut ja esipuheen kirjoittanut Esko Viirret. Otava, 2001.
• Karonen, Vesa & Viirret, Esko (toimittaneet): Kirjeet. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-17837-7
• Hurja – Pentti Haanpään muistiinmerkinnät 1940–1954. Into 2016
• Pentti Haanpään parhaat – Toim. Petri Laukka ja Matti Salminen. Into 2018

Katso myös

• Pentti Haanpään koulu

Lähteet

• Salminen, Matti: Pentti Haanpään tarina. Helsinki: Into, 2013. ISBN 978-952-264-242-4

Kirjallisuutta

• Karonen, Vesa: Haanpään elämä. 1985.
• Kauppinen, Eino: Pentti Haanpää 1. Nuori Pentti Haanpää 1905–1930. 1966.
• Kinnunen, Aarne: Haanpään pitkät varjot Pentti Haanpään kertomataiteesta. 1982. ISBN 951-1-06939-X
• Koivisto, Juhani: Leipää huudamme ja kiviä annetaan: Pentti Haanpään 30-luvun teosten kytkentöjä aikansa diskursseihin, todellisuuteen ja Raamattuun. 1998. ISBN 951-746-077-5
• Sinnemäki, Anssi: Sota Kentästä ja kasarmista. Paasilinna 2014. ISBN 978-952-299-035-8
• Viirret, Esko: Haanpään siivellä. 2005. ISBN 952-464-331-6

Aiheesta muualla

• Karonen, Vesa: Haanpää, Pentti (1905–1955). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 18.6.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Pentti Haanpään museo – Tietoa kirjailijan elämästä ja tuotannosta Pentti Haanpään seura. Viitattu 14.10.2020.
• Pentti Haanpää: Vanki-novelli (Ilmestynyt alun perin Seurassa 10.9.1941) Seura -lehti. 21.1.2013. Viitattu 14.10.2020.
• Lindfors, Jukka: Erkki Vala kertoo Pentti Haanpäästä Yle Elävä arkisto. 8.9.2006. Viitattu 14.10.2020.
• Haanpää, Pentti Kirjasampo.fi. Viitattu 14.10.2020.
• Pentti Haanpää -kokoelma Digi – Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa. Siikalatvan kirjasto. Viitattu 14.10.2020.
• Erkki Wadenström : Miten Pentti Haanpää löydettiin? Kertomus talonpoikaisnuorukaisesta, josta on tullut pohjoismainen kuuluisuus, Uusi Suomi, 13.11.1927, nro 263, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Kuka on Pentti Haanpää?, Kansan kuvalehti, 25.11.1927, nro 47, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot