Marianna Rumjantseva
Marianna Alisa Rumjantseva (ent. Jakovlew; s. 15. kesäkuuta 1940 Helsinki) on suomalainen balettitanssija ja balettipedagogi, jolla on ensitanssijattaren arvonimi.[1] Hän on ollut kiinnitettynä Suomen Kansallisoopperan balettiin 1956–1978, solistina vuodesta 1968, ensitanssijattarena 1969–1978. Hän on opettanut Kansallisoopperan balettikoulussa.[2]
Rumjantseva opiskeli maineikkaassa Vaganova-koulussa Leningradissa ja jakoi sieltä saamiaan oppeja Kansallisoopperan balettikoulussa.[3]
Kansainväliseksi ballerinaksi hän nousi vieraillessaan 1970-luvun taitteessa Leningradin Kirov-teatterissa, Düsseldorfin Deutsche Oper am Rhein -teatterissa, Tallinnan Estonia-teatterissa sekä Riiassa ja Minskissä. Näillä näyttämöillä hänen ohjelmistoaan olivat Joutsenlammen, Gisellen, Don Quijoten ja Spartacuksen päätehtävät.[4]
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rumjantsevan isä oli sisustusarkkitehti Vladimir Rumjantsev ja äiti Nina Galahoff.[2] Hän on käynyt Suomen Kansallisoopperan balettikoulua vuosina 1951–1952 sekä Kari Karnakosken balettikoulua vuosina 1952–1956. Rumjantseva on lisäksi tehnyt opintomatkoja Lontooseen, Pariisiin, Kölniin sekä Cannesiin ja opiskellut useiden tunnettujen opettajien johdolla.[2][5]
Rumjantseva toimi venäjän kielen taitoisena usein venäläisten balettipedagogien ja koreografien, kuten Rostislav Zakharovin, Marina Semjonovan ja Natalja Dudinskajan, tulkkina ja hän toivoi heiltä tuliaisiksi balettikirjoja Venäjältä.[6] Kirjoja Rumjatseva käytti opetusmateriaalinaan.[5] Rumjantseva tanssi Joutsenlammen Odette-Odilen kaksoisroolin ensimmäisen kerran 9. toukokuuta 1967[7], jonka jälkeen hän tanssi saman roolin 8. huhtikuuta 1976 Joutsenlammen ensi-illassa.[8] Rumjantseva on myös harjoitellut kuuluisassa Mariinski-teatterissa tunnettujen balettitanssijoiden, kuten Valery Panovin ja Inna Zubkovskayan kanssa.[9] Suomen Kansallisbaletin 50-vuotisjuhlanäytöksessä Rumjantseva tanssi Joutsenlammen Odilen roolin.[10] Hänen jäähyväisnäytöksensä oli hänen 20-vuotistaiteilijajuhlassaan esitetty Joutsenlampi, jossa hän tanssi vielä viimeisen kerran Odette-Odilen roolin.[11]
Tanssijattaren uransa jälkeen Rumjantseva opetti ammattilaisia Tukholman Kuninkaallisessa baletissa, Svenska Balettskolanissa sekä Tukholmassa Ivo Cramérin koulussa[5], minkä jälkeen hän palasi Suomeen ja jatkoi opetustyötä Suomessa Kansallisoopperan balettioppilaitoksessa.[4]
Pro Dance -yhdistys jakaa nykyisin nuorille balettilahjakkuuksille Rumjantsevan nimeä kantavan stipendin.[4]
Rumjantseva on palkittu Pro Finlandia -mitalilla 1970.lähde?
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rumjantseva kävi kansakoulun Helsingissä venäjänkielisessä Tabunovin koulussa.[12] Rumjantsevalla on kaksi lasta liitostaan Mehdi Behramin kanssa.[13] Nykyisin Rumjantseva toimii opettajana Helsingin tanssiopistossa.[5]
Televisioroolit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1960, Punainen huone, tanssija (rikos-osa)
- 1964, Tanssin neljä vuosisataa, Marianna Rumjantseva – tanssija
- 1965, Teatterituokio, tanssija, jakso: Roinilan talossa
- 1966, Loistokaupunki
- 1970, Tuonelan joutsen, nimiosa[14]
Päätehtäviä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Joutsenlampi
- Pähkinänsärkijä
- Don Quijote
- Spartacus
- Bahtšisarain suihkulähde
- Giselle
- Coppélia
Roolit Suomen kansallisoopperassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 29.9.1957: Coppelia: Coppelia (Fokin-Gé)
- 7.5.1964: Giselle: Pas de Deux (Coralli-Perrot-Petipa-Lavrovski)
- 27.12.1966: Prinsessa Ruusunen: Perhonen (Petipa-Beriozoff)
- Joutsenlampi: Odette-Odile (Ivanov-Petipa-Vaganov)
- 12.1.1968: Kivinen kukka: Liekki (Lavrovski)
- 23.4.1968: Don Quijote: Kitri (Fokine-Gé)
- 8.10.1968 Giselle: Pas de Deux (Coralli-Perrot-Petipa-Lavrovski)
- 20.2.1969 Espanjalainen Capriccio (Sylvestersson)
- 17.4.1969 Pas de quatre: Fanny Cerrito (Perrot-Karnakoski)
- 1.10.1970 Don Quijote: Dulcinea-Altesadora (Luisillo)
- 2.3.1970 Raymonda: Raymonda (Sylvestersson)
- 21.4.1971 Con Amore: Kapteeni (Christensen)
- 12.5.1971 Paquita (Petipa-Dudinskaja-Meister)
- 30.9.1971 Spartacus: Egina (Dadiskiliani)
- 22.12.1971 Pähkinänsärkijä: Clara (Carter)
- 12.1.1973 Bahtšisarain suihkulähde: Zarema (Zaharov)
- 27.2.1973 Etydit: Päärooli (Lander)
- 6.11.1974 Coppelia: Swanilda (Saint-Léon)
- 24.4.1975 Ballet Sports: Luistelija (Värtsi)
- 15.1.1976 Riikinkukko: Päärooli (Eck)
- 2.12.1976 Tuhkimo: Sisarpuoli (Sylvestersson)
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pro Finlandia -mitali 1970
- Suomen näyttämötaiteen kultainen ansiomerkki 1977[15]
- Suomen Tanssitaiteilijain liiton hopeinen (1967) ja kultainen ansiomerkki (1970)[13]
- Suomen Näyttelijäliiton kultainen ansiomerkki
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Klassisen baletin didaktiikka IV–V. Tanssin tiedotuskeskus, 1999.
- Klassisen baletin didaktiikka VI-VIII. Tanssin tiedotuskeskus, 2002.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 358. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5
- ↑ a b c Kuka kukin on 1978, s. 819. Helsinki: Otava, 1978. Teoksen verkkoversio Viitattu 3.7.2014.
- ↑ Finländska unga på tå inför ryska dansstjärnor HBL. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 3.7.2014.
- ↑ a b c Marianna Rumjantseva: kansainvälinen ballerina ja ansioitunut pedagogi Pro Dance. Viitattu 19.1.2020.
- ↑ a b c d MRU Marianna Rumjantseva Helsingin Tanssiopisto. Viitattu 19.1.2020.
- ↑ Rumjantseva 4 ura ja kielet youtube.com. Viitattu 19.1.2020.
- ↑ Encore encore.opera.fi. Viitattu 19.1.2020.
- ↑ Joutsenlampi 9.5.1967 encore.opera.fi. Viitattu 19.1.2020.
- ↑ af Hällström, Raoul: Valeri Panov on Kirovin tuntematon balettisensaatio. (sivu 8) Helsingin Sanomat, 19.6.1971. Sanoma.
- ↑ Encore encore.opera.fi. Viitattu 19.1.2020.
- ↑ Joutsenlampi 13.4.1977 encore.opera.fi. Viitattu 19.1.2020.
- ↑ Marianna Rumjantseva Suomen venäläinen historia. 22.4.2015. Viitattu 19.1.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Kuka kukin on 2001, s. 799. Otava, 2000.
- ↑ Balettikierros. (sivu 16) Helsingin Sanomat, 26.9.1970.
- ↑ Kunnia- ja ansiomerkit Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto. Viitattu 19.1.2020.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vienola-Lindfors, Irma: Elävä legenda, Marianna Rumjantseva, baletin notkea virtuoosi. Tanssi-lehti 4/1995, s. 30.
- Palin Liisa, Tuohimaa Merja: Illuusio näyttämöllä - baletin lumo ja todellisuus. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-507-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Marianna Rumjantseva Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Marianna Rumjantseva (Arkistoitu – Internet Archive) Finlandcy (videohaastatteluista)