Riitta Vainio
Riitta Marja Vainio (o.s. Muuri; 13. helmikuuta 1936 Viiala[1] – 16. tammikuuta 2015 Espoo[2]) oli suomalainen tanssija, koreografi ja tanssinopettaja. Vainiolla oli erityisesti 1960-luvulla näkyvä rooli suomalaisen modernin tanssin kehittäjänä ja puolestapuhujana. Hän myös vei tanssitaidetta uudenlaisiin esitystiloihin, kuten kirkkoihin ja tavarataloihin.[3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vainio aloitti liikuntaopinnot seitsenvuotiaana kotikaupungissaan Lahdessa Mirjam Viippolan rytmiikkakoulussa. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1955 ja pyrki Helsingin yliopiston voimistelulaitokselle. Vuosina 1955–1958 hän voimisteli yliopiston valiojoukkueessa, jonka mukana kävi vuonna 1956 kiertueella Yhdysvalloissa. Vuonna 1958 Vainio valmistui voimistelunopettajaksi, minkä jälkeen hän muutti Yhdysvaltoihin lääkärimiehensä Tapani Vainion saatua sinne tutkijastipedenin. Vainio opiskeli Philadelphian musiikkiakatemian tanssiosastolla vuodet 1959–1961 pääaineenaan moderni tanssi.[3] Hän palasi Suomeen syksyllä 1961 saatuaan akatemian myöntämän tanssinopettajan diplomin kahdessa vuodessa, vaikka koulutus oli normaalisti nelivuotinen.[1] Hän opiskeli tanssia myös muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Vainio toimi liikunnan- ja tanssinopettajana useissa kouluissa ja oppilaitoksissa. Palattuaan Yhdysvalloista Suomeen hän perusti Helsinkiin vuonna 1961 Modernin Tanssin Koulun ja aloitti uuden tanssin systemaattisen opetuksen. Seuraavana vuonna televisiossa esitettiin hänen tanssikoreografiansa Kotka, jota pidetään yhtenä suomalaisen modernin tanssin merkkipaaluista.[1] Vuonna 1966 hän oli perustamassa myös Suomen Modernin Tanssitaiteen Opistoa, joka koulutti ammattitanssijoita.[3]
Vuodesta 1962 lähtien Vainiolla oli oma tanssiryhmä, minkä lisäksi hänellä oli monia esiintyviä kokoonpanoja. Hän toimi samalla kokoonpanojen koreografina. 1960-luvun loppupuolella Vainio alkoi soveltaa laajemmin myös improvisointiin perustuvia modernin tanssin työskentelymetodeja. Myöhemmin hän oli mukana myös keho- ja tanssiterapiaan liittyvässä toiminnassa. Vainio työskenteli aktiivisesti vielä 2000-luvulla.
Vainiolla on kaksi poikaa, joista Seppo Vainio on kehitysbiologian professori Oulun yliopistossa.[4]
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen Tanssitaiteilijain Liiton kultainen ansiomerkki (1989)
- Tanssitaiteen valtionpalkinto (1991)
- Suomen Tanssitaiteilijain Liiton Tanssin Maineteko -palkinto (1992)
- Suomi-palkinto (1992)
- Pro Finlandia -palkinto (2004)
- Yhdysvaltojen Philadeplhian University of the Arts -yliopiston Silver Star -palkinto (2005)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen modernin tanssin uranuurtaja Riitta Vainion kotisivut. Arkistoitu 21.11.2008. Viitattu 12.6.2020.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Houni, Pia & Laakkonen, Johanna & Reitala, Heta & Rouhiainen, Leena (toim.): ”Korppi-Tommola, Riikka: Suomalaisen modernin tanssin historian ahdas narratio: Kotkamyytti”, Liikkeitä näyttämöllä, s. 170–. Helsinki: Teatteri tutkimuksen seura, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.6.2020).
- ↑ Modernin tanssin uranuurtaja Riitta Vainio on kuollut. (Arkistoitu – Internet Archive) Turun Sanomat 17.1.2015.
- ↑ a b c Suhonen, Tiina: Vainio, Riitta (1936–2015). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 20.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 17.1.2015.
- ↑ Riitta Vainio. Kuka kukin on 1978, s. 1043. Tuominen, Raija: Punkkarista tiedemieheksi. Aktuumi 1/2012. Oulun yliopisto. Viitattu 17.1.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Riitta Vainion muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
- Riitta Vainion esittely Luovan Kasvun verkkosivuilla.[vanhentunut linkki]
| Kansalliset | |
|---|---|
| Henkilöt | |
