Lisa Johansson-Pape

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lisa Johansson-Pape (oik.) ja Dora Jung yhteis­näyttelyssään Tukholman kaupungin­museossa vuonna 1966.

Carin Elisabeth (Lisa) Johansson-Pape (o.s. Johansson; 21. tammikuuta 1907 Helsinki – 5. lokakuuta 1989 Helsinki) oli suomalainen muotoilija ja huonekalusuunnittelija. Hän on 1900-luvun jälkimmäisen puoliskon merkittävin suomalainen valaisinmuotoilija.[1] Valaisimen suunnittelussa hänelle ensisijaista oli sen toimiminen, estetiikka oli toissijaista.[2]

Johansson-Pape valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta huonekalusuunnittelijaksi 1927. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Kylmäkosken huonekalutehdas. Vuonna 1933 hän siirtyi Suomen Käsityön Ystävien mallisuunnittelijaksi. Sen ohella hän toimi vapaana huonekalusuunnittelijana. Stockmannin suunnittelijaksi hän siirtyi 1937. Stockmannin omistaman valaisintehtaan Ornon suunnittelijaksi hänet kutsuttiin 1942. Valaisimista ja valaistuksesta tuli sen jälkeen hänen uransa keskeinen tehtävä. Hän oli perustamassa Suomen Valoteknillistä Seuraa ja toimi Suomen Käsityön Ystävien taiteellisena johtajana 1951–1985.

Lisa Johansson-Papen suunnittelema Belle-valaisin (1961) Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksessa.

Johansson-Pape suunnitteli useiden laitosten (Lastenlinna, Reumaparantola), kirkkojen (150 kirkon,[3] muun muassa Eckerön kirkon) ja laivojen (Ilmattaren, Aallottaren, Finnpartnerin, Finnhansan, jäänmurtaja Karhun) valaistuksen.

Johansson-Pape toimi opettajana Taideteollisessa Oppilaitoksessa ja luennoi ja kirjoitti artikkeleita valaistuksesta. Hän toimi myös näyttelyarkkitehtina ja järjesti ryijy- ja valaisinnäyttelyjä. Muiden näyttelyjen ohella hänen omia töitään oli New Yorkin maailmannäyttelyssä 1939 sekä Milanon triennaalissa 1951 ja 1954, joissa hänet palkittiin.

Johansson-Papelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1957.

Eräitä Johansson-Papen valaisinmalleja valmistaa perikunnan lisenssillä uustuotantona kotimainen Innolux-valaisinvalmistaja Innojok.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Amberg, Anna-Lisa: ”Johansson-Pape, Lisa (1907–1989)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 453–455. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 18.10.2007).
  2. ↑ Huusko, Anna-Kaisa: Valaistuneessa tilassa. Muoto-lehti. Arkistoitu 17.1.2007. Viitattu 18.10.2007.
  3. ↑ Brännback, Ebba & Savolainen, Jukka & Svinhufvud, Leena & Vakkari, Susanna & Vilhunen, Merja: Suomalainen muoto – Form Finland. Design-museo. Arkistoitu 11.12.2007. Viitattu 18.10.2007.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Enbom, Carla: Creating light. Form Function Finland 1986.
  • Helkama, Iris: Lisa Johansson-Pape 1907–1989. Form Function Finland 4/1989.
  • Johansson-Pape, Lisa: Näyttelyluettelo. Toim. Lisa Johansson-Pape ja Anna-Lisa Amberg. Taideteollisuusmuseon julkaisu nro 19. Helsinki, 1986.
  • Kaipainen, Marja: Generations in design. (Lisa Johansson-Pape – Lauri Anttila.) Form Function Finland 3/1982.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lisa_Johansson-Pape&oldid=19740027”