Hannele Huovi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hannele Huovi
Hannele Huovi Helsingin kirjamessuilla 2011.
Hannele Huovi Helsingin kirjamessuilla 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt19. maaliskuuta 1949 (ikä 75)
Kotka
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti toimittaja, kirjailija
Kirjailija
Esikoisteos Jos olet yksin ja salaa (1979)
Palkinnot

Valtion kirjallisuuspalkinto (1985)

Aiheesta muualla
hannelehuovi.fi
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Päivi Marja Hannele Huovi (vuodesta 1973 Eskola; s. 19. maaliskuuta 1949 Kotka)[1] on suomalainen kirjailija. Huovi suoritti humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa 1973.lähde? Hän aloitti uransa toimittajana ja teki 1968–1983 yli 400 radio-ohjelmaa Yleisradiolle ja lisäksi televisiotöitä.lähde? Vuodesta 1983 Huovi on toiminut vapaana kirjailijana ja kirjoittanut mittavan tuotannon, johon kuuluu kirjoja lapsille, nuorille ja aikuisille sekä aapisia, runoja, satuja, novelleja ja näytelmiä.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huovin ensimmäinen oma kirja oli vuonna 1979 julkaistu Jos olet yksin ja salaa, jonka kuvitti Outi Markkanen. Sittemmin Huovin lastenkirjoja ovat kuvittaneet etenkin Kristiina Louhi (mm. Vauvan vaaka, Maailman paras napa, Seitsemän unta) ja Jukka Lemmetty (Urpo ja Turpo -kirjat).

Huovi tunnetaan parhaiten lasten- ja nuortenkirjailijana. Hänen ensimmäinen nuortenkirjansa, Madonna, julkaistiin vuonna 1986. Teoksessa Huovi tarttui 1980-luvulla vielä huonosti tunnettuun ilmiöön: lapsen syömishäiriöön. Palkituin Huovin teoksista on saturomaani Vladimirin kirja, joka on käännetty useille kielille. Siitä on tehty teatterisovitus, samoin kuin useista muistakin Huovin teoksista.

Huovi on ollut myös oppikirjatekijänä, esimerkiksi Iloinen Aapinen -teoksen ja Salainen maa -maailman tekstit ovat hänen kirjoittamiaan. Huovi on kääntänyt myös lastenkirjoja suomeksi ja kirjoittanut aikuisille kaksi runokokoelmaa, novelleja ja romaanin.

Huovin teoksia on julkaistu Suomen lisäksi muun muassa Saksassa, Japanissa ja Virossa. Hän on saanut useita palkintoja ja tunnustuksia, muun muassa Pro Finlandia -mitalin. Hannele Huovi asuu ja työskentelee Keuruulla Keski-Suomessa.lähde? Vuonna 2014 hänelle myönnettiin taiteilijaeläke.[2]

Hannele Huovin poika on musiikkitoimittaja Kare Eskola.[3]

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasten- ja nuortenkirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jos olet yksin ja salaa (satuja ja runoja, 1979)
  • Suo hellii lapsiaan (kuvakirja, 1980)
  • Norsu joka osasi ihmetellä (kuvakirja, 1982)
  • Taikaruukku (satuja, 1984)
  • Salaperäinen rasia (runoja, 1985)
  • Tonttuja – mitä ihmettä (kuvakirja, 1986, myös englanniksi: What in the world – elves!)
  • Madonna (nuortenromaani, 1986)
  • Sinisen ketun aamuvoimistelu (faabeleita, 1987)
  • Urpo ja Turpo (lastenkirja, 1987)
  • Taivaanpojan verkko (satuja, 1988)
  • Vladimirin kirja (historiallinen saturomaani, 1988)
  • Missä on kesän pesä (lastenkirja, 1989)
  • Urpo, Turpo ja Ihanaa (lastenkirja, 1991)
  • Seitsemän unta (satuja, 1992)
  • Tuliraja (romaani, 1994)
  • Vauvan vaaka (leikkiloruja ja runoja vauvoille, 1995)
  • Atte ja Nysä-Putte (lastenromaani, 1995)
  • Urpon ja Turpon laulukirja (1996)
  • Lasiaurinko (romaani, 1996)
  • Urpo, Turpo ja Hirmuinen ÄM (lastenkirja, 1997)
  • Atte ja Kaamea kerhotäti (lastenromaani, 1999)
  • Mänty joka selvitti salaisuuksia (1999)
  • Suurkontio Tahmapää (lastenkirja, 2000)
  • Matka joulun taloon (lastenkirja, 2001)
  • Höyhenketju (saturomaani, 2002)
  • Urpo ja Turpo Villissä lännessä (lastenkirja, 2003)
  • Gepardi katsoo peiliin (faabeleita, 2003)
  • Urpon ja Turpon joulu (lastenkirja, 2006)
  • Tammen kultainen laulukirja (toim. Hannele Huovi, 2006)
  • Maailman paras napa – satuja sinusta (satuja, 2005)
  • Karvakorvan runopurkki (runoja, 2008)
  • Miinalan Veikon nyrkkeilykoulu (lastenkirja, 2008)
  • Suurkontio Tahmapää rakentaa (lastenkirja, 2008)
  • Ahaa! sanoi Pikkuruu (lastenkirja, 2009)
  • Kauhea yö (lastenkirja, 2010)
  • Jättityttö ja Pirhonen (kuvakirja, 2011)
  • Huhuu – kuka siellä? (kuvakirja, 2011)
  • Urpo ja Turpo avaruudessa (lastenkirja 2011)

Kirjoja aikuisille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hiilellä piirretyt puut. Espoo: Weilin+Göös, 1987. ISBN 951-35-4231-9
  • Matka Grönlannin halki (novelleja, 1992)
  • Paratiisipuku ja muita naisten unia. (Kuvat: Kirsi Neuvonen. Teksti: Hannele Huovi) Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0440-0
  • Kivikausi (runoja, valokuvat Ullamaija Hänninen, 1996)
  • Kiven vaitiolo (runoja, 1999)
  • Pesula (romaani, 2006)
  • Spa – Kylpyjä (runoja, 2011)

Oppikirjoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Iloinen Aapinen (1990)
  • Iloinen matka (satuja, 1991)
  • Iloinen lukukirja (1992)
  • Salainen maa (satuja, 1998)
  • Salainen Aapinen – sadut (2001)
  • Salainen lukukirja (2002)

Palkintoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1981 Gummeruksen Kaarlenpäivän palkinto kirjasta Suo hellii lapsiaan
  • 1985 Valtion kirjallisuuspalkinto kirjasta Taikaruukku
  • 1985 Keuruun kunnan kulttuuripalkinto
  • 1986 Arvid Lydecken -palkinto kirjasta Salaperäinen rasia
  • 1987 Topelius-palkintoehdokkuus, Urpo ja Turpo
  • 1987 Keski-Suomen läänin taidepalkinto kirjasta Madonna
  • 1987 Amerin kulttuuripalkinto kirjasta Madonna
  • 1988 Topelius-palkintoehdokkuus, Vladimirin kirja
  • 1988 FinRA:n Aapiskukko-palkinto, koko tuotanto
  • 1989 Anni Swan -mitali, Vladimirin kirja
  • 1989 Valtion kirjallisuuspalkinto, Vladimirin kirja
  • 1989 Kunniamaininta Vladimirin kirjalle ”Pier Paolo Vergerio” -nuortenkirjakilpailussa Padovassa, Italiassa
  • 1989 Arvid Lydecken -palkinto, Vladimirin kirja
  • 1989 Sanomalehti Keskisuomalaisen kulttuuripalkinto
  • 1991 Topelius-palkintoehdokkuus, Urpo, Turpo ja Ihanaa
  • 1992 Finlandia-palkinto-ehdokkuus, Matka Grönlannin halki
  • 1992 Paikallislehtien liiton Antti-palkinto
  • 1994 Topelius-palkinto ehdokkuus, Tuliraja
  • 1995 Uudet kirjat -kerhon palkinto
  • 1996 Topelius-palkintoehdokkuus, Lasiaurinko
  • 1996 Arvid Lydecken -palkinto, Lasiaurinko
  • 1996 Rattenfänger-Literaturpreis, Wladimirs Buch kunnialistalla, Stadt Hameln
  • 1996 IBBYn H. C. Andersen -mitalin ehdokkuus, Tuliraja ja koko tuotanto
  • 1996 IBBYn kunnialistalla, Tuliraja
  • 1998 IBBYn H. C. Andersen -mitalin ehdokkuus, Lasiaurinko ja koko tuotanto
  • 1999 Einari Vuorela -mitali, Keuruun kotiseutuyhdistys
  • 1999 Jugendbuchpreis Die Silberne Feder, Die Empfelungsliste 1999 Deutscher Ärztinnenbund (Hannele Huovi: Die Feuergrenze)
  • 2002 Topelius-palkinto, Höyhenketju

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Loivamaa, Ismo (toim.): Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. Kirjastopalvelu Oy, 1995. ISBN 951-692-353-4

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kuka kukin on 2007, Otava 2006.
  2. ↑ He saivat taiteilijaeläkkeet – katso lista! 30.6.2014. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 30.6.2014.
  3. ↑ Tältä näyttävät tutut radioäänet! Iltalehti 18.12.2011. Viitattu 2.6.2014.
  4. ↑ Valtionpalkinto, Yle:n uutiset
  5. ↑ Kirjailijaliiton palkinnot Risto Ahdille ja Hannele Huoville 9.10.2012. Suomen Kirjailijaliitto. Viitattu 10.10.2012.
  6. ↑ Liimatainen, Rainer: Hannele Huovi palkittiin ainutlaatuisesta elämäntyöstä Keskisuomalainen. 2.10.2014. Arkistoitu 24.12.2014. Viitattu 2.11.2014.
  7. ↑ Koskela, Heini: Hannele Huoville Laivakello-palkinto Keskisuomalainen. 16.4.2015. Arkistoitu 21.10.2015. Viitattu 12.5.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hannele_Huovi&oldid=22757173”