Uuno Hirvonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Ei ole kaikkia lähteitä ilmoitettu

Uuno Hirvonen
Uuno Hirvonen.
Uuno Hirvonen.
Henkilötiedot
Koko nimi Uuno Ilmari Hirvonen
Syntynyt24. joulukuuta 1898
Rautu
Kuollut26. kesäkuuta 1971 (72 vuotta)
Helsinki
Kirjailija
Salanimi
  • Simo Penttilä
  • Akseli Koskensalpa
  • Artturi Koskensalpa
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Uuno Ilmari Hirvonen (24. joulukuuta 1898 Rautu – 26. kesäkuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, joka tunnetaan paremmin kirjailijanimellään Simo Penttilä (myös Akseli Koskensalpa, Artturi Koskensalpa). Hän kirjoitti aikoinaan hyvin suosittuja seikkailuromaaneja, joista myöhempään tuotantoon kuuluva Punavyö-sarja on tunnetuimpia. Hirvonen palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1959.

Hirvonen oli Uusi Suomi -lehdessä toimittajana 1919–1923, toimitussihteerinä 1923–1937 ja toimituspäällikkönä 1937–1958. Hän toimi myös Suomen Näytelmä­kirjailija­liiton puheenjohtajana 1942–1946.[1]

Hänen tunnetuimpia sankareitaan ovat herra ja ylhäisyys kenraaliluutnantti T. J. A. Heikkilä, Kalpea Kamala, Punavyö ja salapoliisin töitä harrastava helsinkiläinen varatuomari Kaarlo Rautamo. Punavyö seikkaili Arizonassa ja T. J. A. Heikkilä Meksikossa.

Penttilä käsikirjoitti myös komediallisia jännityselokuvia, joiden pääosia näytteli Joel Rinne. Niitä olivat kolme Kuollut mies -elokuvaa, Valkoisen neilikan velho ja Kolmastoista koputus. Penttilä voitti Suomi-Filmin vuonna 1940 järjestämän käsikirjoituskilpailun, joka oli siis alku useammallekin elokuvalle. Ohjaajana oli yleensä Ilmari Unho. Sitä ennen Simo Penttilä oli jo tosin ohjannut ja käsikirjoittanut (yhdessä Lauri Ahon kanssa) mustavalkoisen mykkäelokuvan Meren ja lemmen aallot (1926).

Kuollut mies -elokuvien päähenkilö on eversti Rainer Sarmo, joka on entiseltä nimeltään Dettman, siis "kuollut mies". Jo ensimmäisessä elokuvassa Kuollut mies rakastuu (1942) päähenkilöllä on uskollisena apurinaan Reino Valkaman näyttelemä majuri Mikko Vehmer. Kaverusten seikkailut jatkuivat elokuvissa Kuollut mies vihastuu (1944) ja Kuollut mies kummittelee (1952).

Herra ja ylhäisyys filmattiin vuonna 1944. Tauno Palo oli kenraaliluutnantti T. J. A. Heikkilä ja doña Camilla Maria Teresa Escajadillon roolissa oli Regina Linnanheimo. Elokuvan vuoropuhelu on hauskaa, mutta Jorma Nortimon ohjaus kömpelöä.kenen mukaan? Pahvinen Nummelan lentokentälle pystytetty satu-Meksiko tuo mukaan tahatonta komiikkaa.kenen mukaan?

Toisen maailmansodan jälkeen Penttilän Kalpea Kamala -romaanit joutuivat kiellettyjen kirjojen listalle. Yleensäkin "kirjallinen eliitti" piti hänen romaanejaan roskaviihteenä, varsinkin "kalpeita kamalia", jotka pilasivat lukevan nuorison ja rahvaan maun. Tähän asenteeseen saattoi vaikuttaa vahvasti myös Penttilän sankarihahmonsa T.J.A. Heikkilän suuhun istuttama lohkaisu: "Kun kuulen sanan kulttuuri, poistan revolveristani varmistimen." Lause kuultiin alkujaan saksalaisen kirjailijan Hanns Johstin näytelmässä Schlageter, mutta väitetään usein tulleen mm. Goebbelsin tai Göringin suusta.

Simo Penttilä käsikirjoitti myös 1630-luvulle sijoittuvan seikkailukomedian Sadan miekan mies (1951), jolla tavoiteltiin amerikkalaisten historiallisten seikkailuelokuvien tunnelmaa Errol Flynnin tyyliin. Tämän elokuvatarkastamo palkitsi langettamalle elokuvalle korkean 15 prosentin rangaistusveron.

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimellä Artturi Koskensalpa
  • Arthur W. Marchmont: Kansan nimessä (suomennos nimellä Akseli Koskensalpa, 1917)
  • Harold MacGrath: Sininen naamio (suomennos nimellä Akseli Koskensalpa, 1917)
  • Kadonneet miekankannattimet (1922)
Nimellä Uuno Hirvonen
  • Tienristeyksessä (1918)
  • Gyldenbrookien kunnia (1918)
  • Paluu (1921)

Nimellä Simo Penttilä

Kenraaliluutnantti T. J. A. Heikkilä -sarja

  • 1. Kenraaliluutnantti T. J. A. Heikkilä ja naiset (1928)
  • 2. Sierranuevan sulotar (1934)
  • 3. Kreivi Kolontsov unohtaa (1935)
  • 4. Herra ja ylhäisyys (1936)
  • 5. Minä en naura rakkaudelle (1939)
  • 6. Sonoran uni (1942)
  • 7. Prinsessa eksyy tieltä (1942)
  • 8. Rakkaudesta puhutaan hiljaa (1944)
  • 9. Kuka tuntee naiset? (1947)
  • 10. Ylhäisyys ratsastaa yhä (1951)
  • 11. Kaunotarten kapina Mordanassa (1957)
  • 12. Gringon suudelma (1962)
  • 13. Sonoran sankari (1964)

Valikoidut tarinat aikaisemmista julkaisuista:

  • Herra ja ylhäisyys, valikoima kenraaliluutnantti T. J. A. Heikkilän seikkailuja 1925-1945 (1945)
  • Herra ja ylhäisyys ylväimmillään (1965)

Hyppivä Huuli -sarja

  • 01. Hyppivä Huuli, seikkailukertomus Arizonan erämaista (1935)
  • 02. Vasenkätinen kummitus, Hyppivän Huulen seikkailut jatkuvat (1936)
  • Huuto aavikolta, "Hyppivän huulen" ja "Vasenkätisen kummituksen" yhdistetty laitos (1951)

Kalpean Kamala -sarja

  • 01. Kalpea Kamala (1938)
  • 02. Kalpean Kamalan seikkailut jatkuvat (1940)
  • 03. Kalpean Kamalan kosto (1943)

Jussi Jaakonpoika Jämes -sarja

  • 01. Kohtaloni kolme naista (1950)
  • 02. Askeleet yössä (1956)
  • 03. Varjoja Aurinkorannikolla (1966)

Punavyö-sarja

  • 1. Punavyö (1958)
  • 2. Kapteenin perintö (1958)
  • 3. Taistelu kartanosta (1958)
  • 4. Kuvernööri kukistuu (1958)
  • 5. Geronimo (1959)
  • 6. Gilan hirviö (1959)
  • 7. Kaappaus Intiaanivuorilla (1960)
  • 8. Aavekaupunki (1960)
  • 9. Salaperäinen käskijä (1960)
  • 10. Kummitusratsastajat (1961)
  • 11. Petturien salaliitto (1962)
  • 12. Paholaisen lähetti (1963)
  • 13. Vuosisadan huimaavin huijaus (1964)
  • 14. Haamutanssijat (1966)
  • 15. Kamelit tietävät kuolemaa (1966)
  • 16. Punavyön parhaat aseet (1967)
  • 17. Rauniolinnan salaisuus (1968)
  • 18. Punavyö ja kostaja etelästä (1969)
  • 19. Punavyön vanhat ystävät (1970)
  • 20. Punavyö lähtee etelään (1971)

Pentti Lehikko -sarja

  • 01. Kolme turhaa murhaa (1959)
  • 02. Kuolema kauneudessa (1960)
  • 03. Unikukkia vainajille (1961)
  • 04. Naisten valssi (1962)

Muut teokset

  • Ecuadorin konsuli, poliisireportterin seikkailuja (1921) (nimellä Uuno Hirvonen 1995)
  • Maailman kaunein nainen (1921)
  • Haaremin ruusu (1922)
  • Purppuravaippa ja baldakiini (1922)
  • Hänen ylhäisyytensä lemmitty (1923)
  • Ryövärin rakkaus (1927)
  • Mies Marseillesta, 3-näytöksinen seikkailufarssi (1936)
  • Vaarallinen ikä 3-näytöksinen huvinäytelmä (1938)
  • Nauru rakkaudelle 3-näytöksinen komedia (1939)
  • Viimeiset mandariinit (1940)
  • Sankari pimeästä, 3-näytöksinen komedia (1952)
  • Linna Espanjassa, matkakuvia (1953)
  • Nauravan kuoleman maa, matkakuvia Meksikosta (1954)
  • Delaware, 4-näytöksinen näytelmä (1956)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suomen kirjailijat

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uuno_Hirvonen&oldid=22062257”