Uskonto Etelä-Pohjanmaalla
Uskontokuntiin kuuluminen Etelä-Pohjanmaalla (pl. Seinäjoki), Tilastokeskus (2023)[1]
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/3c/Kauhava_Church_2017.jpg/250px-Kauhava_Church_2017.jpg)
Tämä artikkeli käsittelee Etelä-Pohjanmaan uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä, poislukien Seinäjoen kaupunki, jota käsitellään Seinäjoen uskontoa käsittelevässä artikkelissa. Etelä-Pohjanmaan maakunnan asukkaista 82,5 prosenttia kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 1,7 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 15,8 prosenttia väestöstä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katolinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kristinusko saapui Etelä-Pohjanmaalle 1200-luvulla, kun ruotsalaiset kristityt uudisasukkaat asuttivat rannikkoseutua.[2] Katolisena aikana alueelle perustettiin Isonkyrön emäseurakunta noin 1300-luvulla.[3] Isonkyrön vanha kirkko rakentui nuoremman kivikirkkosukupolven aikana vuosina 1513–1533. Isonkyrön kirkko on Etelä-Pohjanmaan ainoa keskiaikainen kivikirkko.[4]
Luterilainen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1554 toteutetussa hiippakuntajaosssa Etelä-Pohjanmaan alue jäi Turun hiippakunnan alaisuuteen.[5] 1600-luvun alkuun mennessä syntyi Isonkyrön emäseurakunnasta tytärseurakunta Ilmajoelle. Etelä-Pohjanmaan maarovastit nousivat 1600-luvulla mahtavaan asemaan.[2][6][7]
Vuoden 1726 valtiopäivillä asetettiin seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti. Lainsäätäjien asetusta vastustanut radikaalipietismi leimahti Pohjanmaan separatismina tunnettuna liikkeenä. Liike vaikutti Ilmajoen ja Nurmon alueella vaikutti böhmeläisyyden kautta sekä Kauhavalla wallenbergiläisyyden ja Kuortaneella vasulaisuuden kautta.[2][8]
Herrnhutilaisuus vaikutti Etelä-Pohjanmalla 1770-luvulta lähtien Elias Laguksen toiminnan kautta. Ruotsin vallan loppuun mennessä kirkollinen aluejako oli pääosin valmis. Jokien latvoille ja metsäalueille oli syntynyt joukko kappeliseurakuntia, jotka vanhojen seurakuntien kanssa muodostivat rungon kunnallishallinnon uudistuksen pohjalta syntyneille kunnille.[7][9]
Pohjanmaan herännäisyys levisi Etelä-Pohjanmaalle alkunsa 1830-luvun lopulla, kun Niilo Kustaa Malmberg tuli Lapualle. Ylihärmän alueella Malmbergin tueksi tuli Frans Oskar Durchman.[9] 1850-luvulla herännäisyys hajaantui ja monet papit omaksuivat beckiläisen suunnan.[2]
Uskonnollisen vapauden aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uskonnollinen vapaus lisääntyi vuonna 1869, kun vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin. Vuonna 1889 sallittiin myös siirtyminen pois luterilaisesta kirkosta. Lestadiolaisuus levisi Pohjois-Pohjanmaalta käsin Etelä-Pohjanmaalle 1870-luvulta lähtien ensimmäisenä Järviseudun sekä Kurikan alueelle. 1880- ja 1890-luvuilla lestadiolaisuus saavutti suuren osan Etelä-Pohjanmaan kunnista lukuunottamatta Töysän-Lehtimäen–Soinin seutua. 1880-luvulta lähtien evankelinen herätysliike koki voimakkaimman herätyskautensa, jonka aikana liike levisi Etelä-Pohjanmaalle.[9][10][9]
Pietarsaaren seudulla 1870-luvulta vaikuttanut baptismi levisi Jurvaan vuonna 1879. Jurvaan syntyi suurin suomenkielinen baptistiyhteisö. Jurvan lisäksi seurakunnat perustettiin myös Laihialle ja Ylistaroon. Metodismi tuli Etelä-Pohjanmaalle rannikon vaikutuksen myötä ja Ylistaroon perustettiin suomenkielisiä yhdistävä metodistiseurakunta. Liikeellä oli myös kannatusta Ylistaron ympäryskunnissa.[11]
Etelä-Pohjanmaasta muodostui 1890-luvulta lähtien vahvaa vapaakirkollisuuden tukialuetta. 1890–1910-lukujen aikana syntyi vapaaseurakuntia Nurmon Kouraan, Jalasjärvelle, Jokipiihin, Peräseinäjoelle, Ilmajoelle, Kauhavalle, Isonkyröön, Lapualle ja Ylistaroon. Kannatusta syntyi myös muihin alueen kuntiin 1920-lukuun mennessä aivan pohjoisinta aluetta lukuunottamatta.[11]
Protestantismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luterilaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Evankelis-luterilainen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä Etelä-Pohjanmaalla toimii Lapuan hiippakunta. Maakunnan pohjoisosassa toimivaan Lapuan rovastikuntaan kuuluvat Lapuan tuomiokirkkoseurakunta, Alajärven seurakunta, Kauhavan seurakunta, Kuortaneen seurakunta, Soinin seurakunta ja Ähtärin seurakunta. Maakunnan eteläosassa toimivaan Etelä-Pohjanmaan rovastikuntaan kuuluvat Ilmajoen seurakunta, Isojoen seurakunta, Isonkyrön seurakunta, Kauhajoen seurakunta, Kurikan seurakunta sekä Teuvan seurakunta.[12]
Herätysliikkeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelä-Pohjanmaan alueella vaikuttavat erityisesti herännäisyys ja evankelinen herätysliike. Herännäisyyden yhtenäistä voimakasta kannatusta on Lapuan, Nurmon, Ylistaron, Ylihärmän ja Isonkyrön alueilla. Liikkeen keskusjärjestö Herättäjä-Yhdistys toimii Lapualta käsin, mikä merkitsee myös tukea liikkeen toiminnalle.[13] Lapuan kristillinen opisto on herännäistaustainen opisto. Tämän lisäksi Herättäjä-Yhdistyksellä on paikallisosastot Alajärvellä, Isossakyrössä, Jalasjärvellä, Jurvassa, Kauhavan seudulla, Lapualla, Nurmossa sekä kolme paikallisosastoa Ylistarossa.[14]
Herännäisten kanssa samoilla paikkakunnilla on myös evankelisella herätysliikkeellä voimakas kannatus. Evankelisuutta tavataan lisäksi useimmilla muillakin Etelä-Pohjanmaan paikkakunnilla. Se on ominaista varsinkin Seinäjoen länsi- ja eteläpuolisille alueille. Pohjanmaan evankelisuuden eteläraja on Isojoen tienoilla. Itäosissa kannatus on epäyhtenäistä, mutta yhtyy osin liikkeen Keski-Suomen kannatusalueeseen.[13] Suomen Luterilaisella Evankeliumiyhdistyksellä on myös rukoushuoneet Alahärmän Voltissa, Karijoen Myrkyssä, Kortesjärven Purmojärvellä, Lapuan Hellanmaassa sekä Ylistarossa ja Ylistaron Halkosaaressa. Lapualla sijaitsee myös Esantuvan leirikeskus.[15]
Vanhoillislestadiolaisuutta esiintyy jonkin verran Etelä-Pohjanmaan järviseudulla.[13] Vanhoillislestadiolaisilla on maakunnassa Alajärven rauhanyhdistys, Alavuden rauhanyhdistys, Evijärven rauhanyhdistys, Kauhavan ja Lapuan rauhanyhdistys, Lappajärven rauhanyhdistys, Vimpelin rauhanyhdistys sekä Ähtärin ja ympäristön rauhanyhdistys.[16] Esikoislestadiolaisilla on toimitalo Teuvalla ja myös Esikoiset järjestävät toimintaa paikkakunnalla.[17][18] Uusheräyksellä on paikallistoimintaa Kurikassa ja Teuvalla.[13][19]
Myös uuspietismillä on tukea Etelä-Pohjanmaan asutuskeskuksissa. Etelä-Pohjanmaan Kansanlähetyksellä on säännöllistä toimintaa Alavudella, Ilmajoella, Kauhajoella, Kurikassa, Lapualla, Nurmossa, Teuvalla, Vimpelissä, Ylistarossa ja Ähtärissä.[20]
Muut luterilaiset kirkot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelisluterilaisella lähetyshiippakunnalla on Alajärvellä Pyhän Ristin luterilainen seurakunta.[21] Suomen evankelisluterilaisen seurakuntaliiton Vetelin seurakunnalla on jumalanpalveluksia Ilmajoella.[22]
Helluntaiherätys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/82/Lapua_Pentecostal_Church_2023_2.jpg/250px-Lapua_Pentecostal_Church_2023_2.jpg)
Etelä-Pohjanmaan helluntailaisuuden keskuksia ovat Lapuan helluntaiseurakunta ja Alajärven helluntaiseurakunta. Muita suurempia helluntaikeskuksia ovat myös Kauhajoen helluntaiseurakunta, Kauhavan helluntaiseurakunta ja Peräseinäjoen helluntaiseurakunta.[23] Yhteensä Etelä-Pohjanmaalla on nykyisin 22 helluntaiseurakuntaa.[24]
Helluntaiherätys saapui Etelä-Pohjanmaalle jo 1910-luvulla muun muassa Vimpeliin. Seuraavalla vuosikymmenellä helluntaiherätys orasti Lapuan ympäristössä, jossa Martta Hellén ja Sanni Hautakangas julistivat evankeliumia. Vuosikymmennen alussa myös Mimmi Tulimäki ja Lydia Korpi vaikuttivat Isossakyrössä ja Jurvassa ja Kauhavalla. Samoin K. A. Ylenius vaikutti Ylistarossa ja Ilmajoella. Liike vakiintui 1930-luvun herätyksissä ja seuraavilla vuosikymmenillä syntyi pääosa seurakunnista.[23]
Lapualla oli Niilo Yli-Vainion kautta herätystä vuodesta 1947 ja myöhemmin vuodesta 1977 alkaen laajana hengellisenä herätysliikkeenä. Alajärven seudulla helluntaityön pioneereja olivat Eino Heinonen, Sanni Hautakangas ja Martta Varpenius.[23]
Etelä-Pohjanmaalla on ollut paljon paikallisia herätyksiä. Kourassa oli herätys vuosina 1931–1932 Aamos Lehtisen kautta. Paikallisia herätyksiä oli myös Vimpelissä, Lappajärvellä, Peräseinäjoella, Kauhajoella ja Ähtärissä.[23]
Ortodoksinen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konstantinopolin patriarkaattiin kuuluvan Suomen ortodoksisen kirkon alaisuudessa Etelä-Pohjanmaalla toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta. Ortodokseilla on Lapualla Pyhittäjä Serafim Sarovilaisen rukoushuone.[25]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/6b/Her%C3%A4tt%C3%A4j%C3%A4juhlat_1958_Lapua.jpg/250px-Her%C3%A4tt%C3%A4j%C3%A4juhlat_1958_Lapua.jpg)
Etelä-Pohjanmaalla on järjestetty useita kristillisiä suurtapahtumia. Herätysliikkeiden tapahtumista Etelä-Pohjanmaalla on järjestetty herännäisten Herättäjäjuhlat Ylistarossa kuusi kertaa vuosina 1893, 1898, 1921, 1939, 1968 ja 2004, Nurmossa viisi kertaa vuosina 1896, 1914, 1948, 1976 ja 2000, Lapualla kahdeksan kertaa vuosina 1901, 1911, 1917, 1930, 1943, 1958, 1984 ja 2014, Ylihärmässä kolme kertaa vuosina 1908, 1934 ja 1982, Isossakyrössä vuonna 2012 ja Kauhavalla vuonna 2021.[26]
Evankelisuuden valtakunnalliset evankeliumijuhlat on järjestetty Kurikassa vuonna 1975, Ilmajoella vuonna 1985, Lapualla vuonna 1987, Kauhajoella vuonna 1991, Ylihärmässä vuonna 1995, Alavudella vuonna 1999, Alajärvellä vuonna 2002 sekä Ylistarossa vuonna 2007.[27]
Vanhoillislestadiolaisten Suviseurat on järjestetty Alajärvellä kaksi kertaa vuosina 1970 ja 1996 sekä Kauhavalla vuonna 2023.[28] Kansanlähetyspäivät on järjestetty Ähtärissä vuonna 1989 ja Alajärvellä vuonna 2006.[29]
Yhteiskunnallinen vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1720-luvulla muodostettujen valtiosäätyjen osana perustettiin pappissääty. Pikkuvihan jälkeen myssyillä oli jatkuvasti vankka kannatus Pohjanmaan papistossa.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 12.12.2024.
- ↑ a b c d e Heininen, Simo & Heikkilä, Markku: Suomen kirkkohistoria, s. 15, 19, 99, 143, 150–154, 170–180. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1839-5
- ↑ Isokyrö Suomen sukututkimusseura. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Keskiajan kivikirkot Hannu Asikainen. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Turun hiippakunnan hallinto Kansallisbiografia. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Pohjanmaan rovastit Kansallisbiografia. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ a b Päätoimittaja: Rikkinen, Kalevi: Finlandia: Otavan iso maammekirja 7, Etelä-Pohjanmaa, s. 14–19. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-07486-5
- ↑ Krook, Tor: Väckelserörelserna i Österbottens svenska församlingar under 1800-talet. s. 69–72. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallisia toimituksia 31.1..
- ↑ a b c d Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, s. 115, 151, 221–222. Tikkurila: Ristin Voitto, 1979. ISBN 951-605-542-7
- ↑ Seppo Lohi: Pohjolan kristillisyys: Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870–1899, s. 412. SRK, 1997. ISBN 951-8940-69-X
- ↑ a b Seppo, Juha: Uskovien yhteisö vai valtionkirkko, s. 74–80, 81–86, 87–94. (Uskonnolliset vähemmistöyhteisöt ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen Suomessa vuosina 1923–1930) Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1983. ISBN 951-9021-50-7
- ↑ Tietoa hiippakunnasta Lapuan hiippakunta. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ a b c d Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 151–152. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
- ↑ Paikallisosastot Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ SLEY Vuosikertomus 2023 Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Rauhanyhdistykset Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Teuva Esikoislestadiolaiset. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Teuvan tapahtumat Esikoiset. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Paikallistoiminta Uusheräys. Viitattu 13.12.2024.
- ↑ Tule mukaan Etelä-Pohjanmaan Kansanlähetys. Viitattu 7.12.2024.
- ↑ Alajärvi: Pyhän Ristin luterilainen seurakunta Lähetyshiippakunta. Viitattu 13.12.2024.
- ↑ Vetelin itsenäinen evankelisluterilainen seurakunta Seurakuntaliitto. Viitattu 13.12.2024.
- ↑ a b c d Antturi, Kai, Kuosmanen, Juhani & Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 48–49. RV-Kirjat, 1986. ISBN 951-605-938-4
- ↑ Pohjanmaa Suomen Helluntaikirkko. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Tilat Tampereen ortodoksinen seurakunta. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Juhlapaikkakunnat Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Juhlapaikkakunnat Evankeliumijuhla. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ 2023 Suviseurat. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Historia Kansanlähetyspäivät. Viitattu 7.12.2024.