Uskonto Etelä-Karjalassa
Uskontokuntiin kuuluminen Etelä-Karjalassa (pl. Lappeenranta), Tilastokeskus (2023)[1]
Tämä artikkeli käsittelee Etelä-Karjalan uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä, poislukien Lappeenrannan kaupunki, jota käsitellään Lappeenrannan uskontoa käsittelevässä artikkelissa. Etelä-Karjalan maakunnan asukkaista 71,2 prosenttia kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 26,8 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 2,0 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 24,2 prosenttia väestöstä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katolinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kristinusko saapui Etelä-Karjalaan 1200-luvun lopulla, kun ruotsalaiset kristityt uudisasukkaat asuttivat rannikkoseutua. Asuttaminen liittyi Karjalaan suuntautuneeseen kolmanteen katoliseen ristiretkeen.[2][3]
Katolisella ajalla Etelä-Karjalan alueelle perustettiin Suur-Lappeen emäseurakunta. Seurakunta on todennäköisesti ollut toiminnassa jo 1300-luvulla, mutta ensimmäinen maininta seurakunnasta on vuodelta 1415.[4]
Luterilainen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1554 toteutetussa hiippakuntajaosssa Etelä-Karjalan alue tuli kuuluvaksi muodostettuun Viipurin hiippakuntaan.[5]
Isonvihan aikaan Viipurin hiippakunta jäi sodan jalkoihin. Lappeen, Joutsenon, Luumäen ja Lemin alueella venäläiset ryöstivät kirkonkalleuksia sekä pieksivät ja kiduttivat pappeja. Kirkollinen valta siirtyi miehitysarmeijan päällikölle.[2] Parikkalan alue siirtyi Uudenkaupungin rauhassa Venäjälle. Pikkuvihan jälkeen solmitussa Turun rauhassa vuonna 1743 koko Etelä-Karjala jäi Venäjälle.[6]
Etelä-Karjalan siirtyessä Venäjän keisarikuntaan, jätti keisari voimaan luterilaisen uskonnon ja kirkollisen järjestyksen. Isonvihan aikaan liitetyt seurakunnat muodostivat Viipurin hiippakunnan ja pikkuvihan jälkeen liitetyt seurakunnat muodostivat Haminan hiippakunnan. Etelä-Karjalan alue liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812.[2]
Uskonnollisen vapauden aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uskonnollinen vapaus lisääntyi vuonna 1869, kun vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin. Vuonna 1889 sallittiin myös siirtyminen pois luterilaisesta kirkosta. Lestadiolaisuus saavutti Etelä-Karjalan pääosin 1880- ja 1890-luvun aikana. 1880-luvulta lähtien evankelinen herätysliike koki voimakkaimman herätyskautensa, jonka aikana liike levisi Etelä-Karjalaan.[7][8]
Baptismi levisi Etelä-Karjalaan 1870-luvulla. Parikkalan baptistiseurakunta perustettiin vuonna 1872, joskin toiminta oli Pohjois-Karjalan seurakuntia vaimeampaa. Baptisteilla oli jonin verrran kannatusta myös Lappeenrannan ympäristössä.[9]
Protestantismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luterilaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Evankelis-luterilainen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä Etelä-Karjalassa toimii Mikkelin hiippakunta. Maakunnan seurakunnat kuuluvat Etelä-Karjalan rovastikuntaan. Maakunnassa toimivia seurakuntia ovat Taipaleen seurakunta, Luumäen seurakunta, Imatran seurakunta, Ruokolahden seurakunta sekä Parikkalan seurakunta.[10]
Herätysliikkeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelä-Karjalan herätysliikkeistä on voimakasta uuspietismin tukialuetta. Erityisesti Lappeenrannan–Imatran alue on voimakkaan kannatuksen aluetta. Kansanlähetyksellä on kannattajaryhmiä myös muualla Saimaan ympäristössä.[11]Etelä-Saimaan Kansanlähetyksellä on säännöllistä toimintaa Luumäellä ja Imatralla.[12]
Herännäisten Herättäjä-Yhdistyksellä on paikallisosasto Imatralla.[13] Evankelista herätysliikettä edustavaal Suomen Luterilaisella Evankeliumiyhdistyksellä on myös rukoushuone Imatran Vuoksenniskassa.[14] Esikoislestadiolaisilla on rukoushuone Imatralla.[15]
Muut luterilaiset kirkot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelisluterilaisella lähetyshiippakunnalla on seurakunnat Imatralla ja Parikkalassa.[16][17]
Helluntaiherätys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikkiaan Etelä-Karjalassa toimii nykyisin kolme helluntaiseurakuntaa.[18] Helluntaiherätys vakiintui 1920-luvulla Vuoksenlaaksossa. Imatralla työ alkoi vuonna 1923. Luumäellä oli uusi herätyksen aalto vuonna 1931. Luumäen helluntaiseurakunta järjestyi vuonna 1931 ja Imatran helluntaiseurakunta vuonna 1942.[19]
Ortodoksinen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konstantinopolin patriarkaattiin kuuluvan Suomen ortodoksisen kirkon alaisuudessa Etelä-Karjalassa toimii Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta. Etelä-Karjalan ortodoksisia pyhäkköjä ovat Pyhän Nikolaoksen kirkko Imatralla sekä Pyhän Johannes Kastajan rukoushuone Parikkalassa.[20]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Herätysliikkeiden tapahtumista Evankelisen herätysliikkeen valtakunnalliset evankeliumijuhlat on järjestetty Imatralla vuonna 1978.[21]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 14.12.2024.
- ↑ a b c Heininen, Simo & Heikkilä, Markku: Suomen kirkkohistoria, s. 15, 19, 129–132, 154–155, 164. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1839-5
- ↑ Tarkiainen, Kari: Ruotsin Itämaa : esihistoriasta Kustaa Vaasaan, s. 136–139. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2010. ISBN 978-951-583-212-2
- ↑ Historiaa Lappeenrannan seurakunnat. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Turun hiippakunnan hallinto Kansallisbiografia. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Rajakivestä löytyi "hymiö", jonka alkuperää ei tiedetä Yle. 14.9.2021. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, s. 221–222. Tikkurila: Ristin Voitto, 1979. ISBN 951-605-542-7
- ↑ Seppo Lohi: Pohjolan kristillisyys: Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870–1899, s. 592. SRK, 1997. ISBN 951-8940-69-X
- ↑ Seppo, Juha: Uskovien yhteisö vai valtionkirkko, s. 74–80. (Uskonnolliset vähemmistöyhteisöt ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen Suomessa vuosina 1923–1930) Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1983. ISBN 951-9021-50-7
- ↑ Tietoa hiippakunnasta Mikkelin hiippakunta. Viitattu 14.12.2024.
- ↑ Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 155–156. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
- ↑ Toimintakalenteri Etelä-Saimaan Kansanlähetys. Viitattu 14.12.2024.
- ↑ Paikallisosastot Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 14.12.2024.
- ↑ SLEY Vuosikertomus 2023 Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Viitattu 14.12.2024.
- ↑ Imatra Esikoislestadiolaiset. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Imatra: Joosuan luterilainen seurakunta Lähetyshiippakunta. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Parikkala: Pyhän Ristin luterilainen seurakunta Lähetyshiippakunta. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Kaakkois-Suomi Suomen helluntaikirkko. Viitattu 13.12.2024.
- ↑ Antturi, Kai, Kuosmanen, Juhani & Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 41–42. RV-Kirjat, 1986. ISBN 951-605-938-4
- ↑ Jumalanpalvelukset Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta. Viitattu 14.12.2024.
- ↑ Juhlapaikkakunnat Evankeliumijuhla. Viitattu 14.12.2024.
