Lapuan tuomiokirkkoseurakunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lapuan tuomiokirkkoseurakunta
ruots. Lappo domkyrkoförsamling

tunnus

sijainti

Lapuan tuomiokirkko
Lapuan tuomiokirkko
Tunnustuskunta evankelis-luterilainen
Hiippakunta Lapuan hiippakunta
Rovastikunta Lapuan tuomiorovastikunta
Pääkirkko Lapuan tuomiokirkko
Perustettu 1581
– Tuomiokirkkosrk. 1956
Jäsenmäärä 11 609 (2023[1])
– Osuus asukkaista 82,8 %
Kirkollisvero 1,75 %
Kirkkoherra Jussi Peräaho
Kirkkovaltuusto 27 paikkaa
– puheenjohtaja Simo Ikola
  2018–2022[2]

 • Kok.
 • Kesk.
 • KD
 • SDP

 • PS


11
8
6
1

1
Verkkosivusto

Lapuan tuomiokirkkoseurakunta on Lapuan hiippakuntaan ja Lapuan hiippakunnan tuomiorovastikuntaan kuuluva Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta, joka toimii Lapuan kaupungin alueella.[3] Seurakunnan poikkeavan nimen syynä on se, että seurakunta on Lapuan hiippakunnan keskuspaikka, jossa sijaitsee virallisesti piispanistuin.

Lapuan kappeliseurakunta kuului 1550-luvulla Isonkyrön seurakuntaan.[4][5] Vuonna 1555 Kustaa Vaasa antoi Mikael Andreas -nimiselle henkilölle valtakirjan papinvirkaan Lapuan kappeliseurakunnassa. Tämännimistä pappia ei liene kuitenkaan koskaan Lapualle saapunut. Tapahtuma oli kuitenkin merkittävä, sillä tämän jälkeen Lapua alkoi yhä enemmän irtaantua emäalueestaan Kyrön suurpitäjästä. Perimätieto kertoo, että näihin aikoihin Lapualle oli jo rakennettu oma kirkko.[6]

Itsenäinen kirkkopitäjä Lapuasta tuli 1581. Vakinaisesti seudulla asuva pappi oli saatu jo viisi vuotta aikaisemmin.[6] Lapuaan kuuluivat tuolloin Kuortane, (itsenäistyi  1798), Kauhava, Ylihärmä, Alahärmä (itsenäistyivät 1869) ja Nurmo (itsenäistyi 1879).

Herännäisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puukkojunkkarien rajuun elämänmenoon tuli taitekohta 1800-luvun alkupuolella, kun Lapuan kappalaiseksi apulaiseksi nimettiin Niilo Kustaa Malmberg. Tämä palavahenkinen saarnamies siisti väestön tapoja huomattavasti. Hän oli myös keskeisesti vaikuttamassa siihen, että herännäisyydestä tuli myöhemmin merkittävä hengellinen liike. Malmberg edisti myös ansiokkaasti paikallisia kouluoloja. 1838 hän tarjoutui pitämään kiertokoulua. Tehtävä oli jo sinällään raskas ja epäkiitollinen. Malmbergin työtä Lapualla jatkoivat muun muassa Justiina Rautakorpi, Arvi Logren ja Malmbergin poika Wilhelm Malmivaara.[6]

Sisälähetysseura Herättäjä perustettiin Lapualla vuonna 1912.[7] Suomen ensimmäinen kristillinen kansanopisto aloitti toimintansa Lapuan Karhunmäessä 1913.[6]

Tuomiokirkkoseurakunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapuan seurakunta saavutti merkittävimmän taitekohtansa, kun Lapuan hiippakunta aloitti toiminta 1. heinäkuuta 1956. Hiippakunnan saamiseen Lapualle vaikuttivat juuri paikkakunnan kristilliset perinteet. Toisaalta lapualaiset itse olivat aktiivisesti ajamassa hanketta.[8] Samalla Lapuasta tuli piispanistuimen ja tuomiokapitulin sijoituspaikka ja seurakunnan nimi muuttui Lapuan tuomiokirkkoseurakunnaksi.[4]

Nykyinen Lapuan tuomiokirkko on viides seurakunnan kirkko. Sen rakensi vuonna 1827 Heikki Kuorikoski C. L. Engelin piirustusten mukaan. Seurakunnan alueella on kaksi kirkkoa, jotka ovat kyläkirkkoyhdistyksien omistuksessa. Kauhajärven kyläkirkko on rakennettu 1983 kaksi vuotta aiemmin tuhopoltossa tuhoutuneen kirkon tilalle, joka oli rakennettu 1867. Tiistenjoen kirkko on kyläläisten talkoovoimin rakentama ja se on vihitty käyttöön 27.9.1953.[5]

Seurakunnalla on kolme seurakuntataloa. Vuonna 1954 valmistunut keskustan seurakuntatalo sekä 1975 valmistuneet Hellanmaan ja Kauhajärven seurakuntakodit.[5]

Leiri- ja kurssitoimintaa järjestetään Kaaranmännikön kurssikeskuksessa.[5]

Herätysliikkeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapuan tuomioseurakunta muodostaa Etelä-Pohjanmaan voimakkaan herännäisyyden tukialueen keskuksen. Liikkeen keskusjärjestö Herättäjä-Yhdistys toimii Lapualta käsin ja liikkeelle on paikkakunnalla vahvaa tukea. Myös evankelisella herätysliikkeellä on Lapualla voimakas kannatus.[9]

Seuraavat henkilöt ovat toimineet Lapuan kirkkoherroina:[10]

Lapuan seurakunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomiorovastit (1956→)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rikkinen, Kalevi & Sihvo, Hannes: Finlandia: Otavan iso maammekirja 7. (Etelä-Pohjanmaa) Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08930-7
  1. Kirkkoon kuuluvuus 2023 kirkontilastot.fi. Viitattu 4.10.2024.
  2. Kirkkovaltuusto Lapuan tuomiokirkkoseurakunta. 23.4.2022. Viitattu 23.4.2022.
  3. Rovastikunnat ja seurakunnat Lapuan hiippakunta. Viitattu 16.2.2021.
  4. a b Lapuan tuomiokirkkoseurakunta esittely 2020 (pdf) Lapuan tuomiokirkkoseurakunta. Viitattu 16.2.2021.
  5. a b c d Kaisa Ikola: Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan kiinteistöjen vaiheita 2008. Lapuan Tuomiokirkkoseurakunta / Matkailutyöryhmä. Viitattu 16.2.2021.
  6. a b c d Rikkinen & Sihvo 1986, s. 138
  7. Murtorinne, Eino (päätoim.): ”1885-1944”, Kristinuskon historia 2000, s. 142. (3. osa) Porvoo: Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6516-5
  8. Rikkinen & Sihvo 1986, s. 139
  9. Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 151-153. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
  10. Lapuan papit kautta aikain Lapuan tuomiokirkkoseurakunta. Viitattu 9.5.2022.
  11. Kristolalle rovastin arvonimi, kirkkoherranvirka hakuun Lapuan Sanomat. 12.1.2022. Viitattu 5.3.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]