Uskonto Pohjanmaalla
Uskontokuntiin kuuluminen Pohjanmaalla (pl. Vaasa ja Pietarsaari), Tilastokeskus (2023)[1]
Tämä artikkeli käsittelee Pohjanmaan uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä, poislukien Vaasan ja Pietarsaaren kaupungit, joita käsitellään Vaasan ja Pietarsaaren uskontoa käsittelevässä artikkelissa. Pohjanmaan maakunnan asukkaista 77,5 prosenttia kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 2,0 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 20,5 prosenttia väestöstä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katolinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kristinusko saapui Pohjanmaalle 1200-luvulla, kun ruotsalaiset kristityt uudisasukkaat asuttivat rannikkoseutua.[2] Ensimmäisenä alueelle perustettiin Pedersören seurakunta (1200-luku), Mustasaaren seurakunta (1300-luvun alku) sekä Närpiön seurakunta (1331).[3][4][5] Katolisella ajalla Pohjanmaa oli kirkonrakentamisen painopistealuetta erityisesti vuosina 1480–1550. Nuoremman kirkkosukupolven aikana Pohjanmaalle rakentui kivikirkot Pedersöreen, Mustasaareen ja Närpiöön sekä sakaristo Vöyrille.[6] Tukholman verilöylyn jälkeen Turun piispa Arvid Kurki pakeni tanskalaishyökkäystä Pohjanmaalle ja astui laivaan Närpiössä, mutta hukkui matkalla Ruotsiin.[7]
Luterilainen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1554 toteutetussa hiippakuntajaosssa Pohjanmaan alue jäi Turun hiippakunnan alaisuuteen.[8] Turun piispa Mikael Agricola vieraili Pohjanmaalla vihkien Närpiön kirkon elokuussa 1555 ja jatkaen matkaa Pietarsaareen.[7] 1600-luvun alkuun mennessä syntyivät emäseurakunnista tytärseurakunnat Lapväärtiin, Vähäänkyröön, Vöyrille, Laihialle, Maalahteen sekä Uuteenkaarlepyyhyn.[9] Turun piispa Johannes Terserus teki 1600-luvun puolivälissä tarkastusmatkoja Pohjanmaalle. Suurvaltakaudella piispat, kuten Johannes Gezelius nuorempi kävi joka neljäs vuosi Pohjanmaalla. Pohjanmaan maarovastit nousivat 1600-luvulla mahtavaan asemaan.[7][10]
Vuoden 1726 valtiopäivillä asetettiin seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti. Lainsäätäjien asetusta vastustanut radikaalipietismi leimahti Pohjanmaan separatismina tunnettuna liikkeenä. Liike vaikutti Laihian ja Vähäkyrön alueella vaikutti böhmeläisyyden kautta sekä Uudessakaarlepyyssä Katarina Asplundin johtaman herätyksen ja Ähtävän herätyksen kautta.[7]
Pohjanmaan herännäisyys levisi Pohjanmaan rannikkopitäjiin 1800-luvun puoliväliin mennessä.[7] Ensimmäisenä herännäisyys tuli Uuteenkaarlepyyhyn Niilo Kustaa Malmbergin kautta. Pohjanmaan ruotsalaisseudulla herännäisyyden parissa toimi erityisesti Fredrik Östring. [11]
Uskonnollisen vapauden aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uskonnollinen vapaus lisääntyi vuonna 1869, kun vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin. Vuonna 1889 sallittiin myös siirtyminen pois luterilaisesta kirkosta. 1880-luvulta lähtien evankelinen herätysliike koki voimakkaimman herätyskautensa, jonka aikana liike levisi Pohjanmaalle. Lestadiolaisuus levisi Pohjois-Pohjanmaalta käsin ruotsinkieliselle Pohjanmaalle ensimmäisenä Pietarsaaren ympäristöön sekä Korsnäsiin, Kristiinankaupunkiin, Laihialle ja Vähäänkyröön 1870-luvulla ja saavutti 1890-luvulle mennessä myös Siipyyn ja Närpiön.[11][12]
Baptismi alkoi vaikuttaa 1870-luvun vaihteesta lähtien Pietarsaaren seudulla. Rannikolle muodostui Suomen yhtenäisin ja voimakkain baptistisen kannatuksen alue. Vuoteen 1920 mennessä Pohjanmaan ruotsalaisseudulla toimi kaikkiaan 23 baptistiseurakuntaa. Suuret baptistiseurakunnat syntyivät Maalahdelle, Petolahdelle ja Närpiöön. Yli sadan jäsenen baptistiseurakunnat syntyivät myös Purmoon, Koivulahteen ja Pedersöreen. Baptistien osuus asukkaista oli korkeimmillaan 8 prosenttia Petolahdella. Baptismin tavoin myös Pohjanmaan rannikko oli myös metodistien varhaista vaikutusaluetta. Metodistiseurakunnat syntyivät rannikon kaupunkeihin 1880-luvulla ja vaikutusta oli myös Kaskisissa, Närpiössä ja Kruunupyyssä.[13]
Pohjanmaan rannikosta muodostui 1880-luvulta lähtien myös vahva vapaakirkollisuuden tukialue. Koivulahdelle ja Närpiöön muodostuivat alueen suurimmat vapaaseurakunnat. Lisäksi Laihialle, Kaskisiin, Siipyyhyn, Uuteenkaarlepyyhyn ja Vöyrille syntyivät vapaaseurakunnat 1880–1910-lukujen aikana. Vapaakirkollisuudelle syntyi kannatusta lähes kaikkiin muihinkin alueen kuntiin.[13]
Protestantismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luterilaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Evankelis-luterilainen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä Pohjanmaalla toimii kaksi hiippakuntaa: ruotsinkielinen Porvoon hiippakunta ja Lapuan hiippakunta. Porvoon hiippakunnan alaiseen Närpiön rovastikuntaan eteläisellä alueella kuuluvat Kristiinankaupungin ruotsalainen seurakunta, Närpiön seurakunta ja Korsnäsin seurakunta. Keskisellä alueella Korsholman rovastikuntaan kuuluvat Maalahden seurakunta, Sulvan seurakunta, Mustasaaren ruotsalainen seurakunta, Raippaluodon seurakunta, Koivulahden seurakunta ja Vöyrin seurakunta. Pohjoisella alueella Pedersören rovastikuntaan kuuluvat Uudenkaarlepyyn seurakunta, Pedersören seurakunta, Luodon seurakunta ja Kruunupyyn seurakunta.[14]
Suomenkielisen Lapuan hiippakunnan alaiseen Pohjanmaan rovastikuntaan kuuluvat Kaskisten seurakunta, Kristiinankaupungin suomalainen seurakunta, Laihian seurakunta sekä Mustasaaren suomalainen seurakunta.[15]
Herätysliikkeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjanmaan maakunnan ruotsinkielisissä rannikkopitäjissä sijaitsee ruotsinkielisen evankelisen herätysliikkeen keskeinen kannatusalue.[16] Svenska Lutherska Evangeliföreningen järjestää toimintaa muun muassa Närpiössä, Ylimarkussa, Lapväärtissä, Mustasaaressa, Raippaluodossa, Vöyrillä, Pensalassa, Jepualla, Teerijärvellä, Purmossa, Uudessakaarlepyyssä, Ähtävällä ja Kruunupyyssä.[17] Suomenkielisellä Suomen Luterilaisella Evankeliumiyhdistyksellä on myös rukoushuone Vähänkyrön Tervajoella[18]
Rauhansanalaisen lestadiolaisuuden ruotsinkielinen kannatusalue on pääosiltaan maakunnan pohjoisosassa Pietarsaaren ympäristössä. Laestadianernas Fridsföreningars Förbundin rukoushuoneita alueella ovat Bosundin rukoushuone, Näsin rukoushuone ja Risöhällin rukoushuone Luodossa sekä Flynängenin rukoushuone ja Punsarin rukoushuone Pedersöressä.[19] Ruotsinkielisellä Kyrkans Ungdomilla on paikallisosastot Kruunupyyssä, Munsalassa, Alavetelissä, Uudessakaarlepyyssä, Pedersöressä, Maksamaalla sekä Sulvalla ja Sundomissa.[20] Herännäisyyttä edustavalla Herättäjä-Yhdistyksellä on paikallisosasto Laihialla.[21]
Helluntaiherätys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla on useita helluntaiseurakuntia. Huomattavimmat seurakunnat Vaasan Sionin ja Pietarsaaren Elimin jälkeen ovat Uudenkaarlepyyn Saalem-seurakunta ja Närpiön Filadelfia-seurakunta.[22] Kaikkiaan Pohjanmaalla toimii nykyisin 18 helluntaiseurakuntaa.[23]
Katolinen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Roomalaiskatolisen kirkon piirissä Pohjanmaalla toimii Tampereella keskuspaikkaansa pitävä Pyhän Ristin katolinen seurakunta. Seurakunta järjestää säännöllistä toimintaa Kristiinankaupungissa.[24]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Herätysliikkeiden tapahtumista vanhoillislestadiolaisten Suviseurat on järjestetty Kruunupyyssä vuonna 1999.[25] Rauhansanalaisten Suvijuhlat on järjestetty Ähtävällä kaksi kertaa vuosina 2011 ja 2019.
Evankelisen herätysliikkeen evankeliumijuhlat on järjestetty Kristiinankaupungissa vuonna 2009.[26]
Yhteiskunnallinen vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1720-luvulla muodostettujen valtiosäätyjen osana perustettiin pappissääty. Pikkuvihan jälkeen myssyillä oli jatkuvasti vankka kannatus Pohjanmaan papistossa. Alavetelin kappalainen Anders Chydenius nousi vaikutusvaltaiseksi valtiopäivämieheksi ja osoittautui finanssipolitiikan erikoistuntijaksi, sensuurin jyrkäksi vastustajaksi ja vapaakaupan kiihkeäksi puolustajaksi.[7]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 13.12.2024.
- ↑ Heininen, Simo & Heikkilä, Markku: Suomen kirkkohistoria, s. 15, 19, 97–99, 143, 150–154, 170–180. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1839-5
- ↑ Pederösre Suomen sukututkimusseura. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Mustasaari Suomen sukututkimusseura. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Närpiö Suomen sukututkimusseura. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Keskiajan kivikirkot Hannu Asikainen. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ a b c d e f Heininen, Simo & Heikkilä, Markku: Suomen kirkkohistoria, s. 59,73. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1839-5
- ↑ Turun hiippakunnan hallinto Kansallisbiografia. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Päätoimittaja: Rikkinen, Kalevi: Finlandia: Otavan iso maammekirja 7, Etelä-Pohjanmaa, s. 14–19. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-07486-5
- ↑ Pohjanmaan rovastit Kansallisbiografia. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ a b Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, s. 151, 221–222. Tikkurila: Ristin Voitto, 1979. ISBN 951-605-542-7
- ↑ Seppo Lohi: Pohjolan kristillisyys: Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870–1899, s. 378. SRK, 1997. ISBN 951-8940-69-X
- ↑ a b Seppo, Juha: Uskovien yhteisö vai valtionkirkko, s. 74–80, 81–86, 87–94. (Uskonnolliset vähemmistöyhteisöt ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen Suomessa vuosina 1923–1930) Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1983. ISBN 951-9021-50-7
- ↑ Basfakta om Borgå Stift Borgå Stift. Viitattu 13.12.2024.
- ↑ Tietoa hiippakunnasta Lapuan hiippakunta. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 152–153. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
- ↑ Kalender SLEF. Viitattu 13.12.2024.
- ↑ SLEY Vuosikertomus 2023 Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Viitattu 13.12.2024.
- ↑ Rukoushuoneet LFF. Viitattu 13.12.2024.
- ↑ Kretsarna kyrkansungdom.fi. Viitattu 13.12.2024.
- ↑ Paikallisosastot Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Antturi, Kai, Kuosmanen, Juhani & Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 52. RV-Kirjat, 1986. ISBN 951-605-938-4
- ↑ Pohjanmaa Suomen helluntaikirkko. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Seurakunnat Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 13.12.2024.
- ↑ Suviseurat alkavat Kokkolassa Yle. 28.6.1999. Viitattu 13.12.2024.
- ↑ Juhlapaikkakunnat Evankeliumijuhla. Viitattu 13.12.2024.
