Uskonto Pohjois-Karjalassa
Uskontokuntiin kuuluminen Pohjois-Karjalassa (pl. Joensuu), Tilastokeskus (2023)[1]
.jpg)
Tämä artikkeli käsittelee Pohjois-Karjalan uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä, poislukien Joensuun kaupunki, jota käsitellään Joensuun uskontoa käsittelevässä artikkelissa. Pohjois-Karjalan maakunnan asukkaista 70,2 prosenttia kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 6,4 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 23,4 prosenttia väestöstä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ortodoksinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pähkinäsaaren rauhan (1323) seurauksena ortodoksisuuden Pohjois-Karjalasta muodostui ortodoksisen vaikutusalueen läntinen raja.[2] Vuonna 1500 Pohjois-Karjalassa oli ortodoksiset kirkot Ilomantsissa ja Kiteellä.[3]
Ortodoksisen kirkon vaikutusvalta kasvoi alueella 1530-luvulla kun Novgorodin arkkipiispa lähetti pappismunkki Iljan syventämään ortodoksista uskoa. Ilja hävitti uhrilehdot ja rakennutti kirkkoja. Ilomantsin kirkosta erotettiin Lieksan, Liperin, Tohmajärven ja Pälkjärven kappelit. Kitee kuului Sortavalaan ja Kesälahti Uukuniemen osana Kurkijokeen. Kappelit itsenäistyivät 1600-luvun alussa kirkko- ja hallintopitäjiksi.[3]
Luterilainen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stolbovan rauhassa (1617) Pohjois-Karjalan alue liitettiin Ruotsin valtapiiriin. Puhdasoppisessa Ruotsissa luterilaisuus oli maan ainoa laillinen uskonto, mikä merkitsi ortodoksien aseman heikentymistä ja kantaväestön oli vaikea sietää Ruotsin kirkkopolitiikkaa. Suomenkeilinen ortodoksiväestö yrittettiin käännyttää luterilaiseksi. Seurakuntia muutettiin luterilaisiksi ja virkoihin asetettiin vain luterilaisia pappeja. Pitäjäläisten oli kirkkokuntaan katsomatta rakennettava kirkkoja ja käytävä jumalanpalveluksissa eikä seurakuntiin saanut kutsua ortodoksipappeja.[3]
Uskonto oli kuitenkin lujempi side kuin kieli, ja käännytystyö epäonnistui. 1600-luvulla satoja ortodoksisia perheitä muutti Aunuksen Karjalaan. Pakoliike huipentui ruptuurisodan loppuvaiheesa vuonna 1658. Ainoastaan vähemmistö Liperissä ja Ilomantsissa jäivät sijoilleen. Tilalle muutti savolaisväestöä. Viipurin hiippakunnan piispat tekivät tarkastusmatkoja maakuntaan 1600-luvun puolivälissä. Venäjän vahvistuminen 1600-luvun lopulla hillitsi Ruotsin uskontopolitiikkaa.[4][3][2]
Herätysliikkeistä Pohjois-Karjalan alueella vaikutti ensimmäisenä Henrik Renqvistin johtama rukoilevaisuus. Renqvist toimi ensin Liperissä, jossa hänen ympärilleen muodostui seuraliike. Renqvistin siirryttyä Sortavalan kappalaiseksi, vakiintui Sortavalan ympäristöön itäsuomalainen rukoilevaisliike. 1800-luvun puoliväliin mennessä renqvistiläisyyden toiminta kattoi suuren osan nykyistä Pohjois-Karjalaa.[4]
Uskonnollisen vapauden aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uskonnollinen vapaus lisääntyi vuonna 1869, kun vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin. Vuonna 1889 sallittiin myös siirtyminen pois luterilaisesta kirkosta. Lestadiolaisuus saavutti Pohjois-Karjalan pohjoisen ja keskisen osan 1870-luvulla ja 1880-luvun aikana pääosin myös muun maakunnan. 1880-luvulta lähtien evankelinen herätysliike koki voimakkaimman herätyskautensa, jonka aikana liike levisi Pohjois-Karjalaan.[5][6]
Baptismi levisi Pohjois-Karjalaan 1900-luvun alussa. Emäseurakuntana toimi Hammaslahden baptistiseurakunta Kiihtelysvaarassa vuodesta 1901 lähtien johon kuului 1920-lukuun mennessä 140 jäsentä. Baptistiseurakunta sai jäseniä lähes kaikista Pohjois-Karjalan seurakunnista Pielisen Karjalaa lukuunottamatta. Metodismi sai 1920-luvulla kannatusta Joensuun ympäristössä, mutta baptismiin verrattuna sen kannatusaste jäi matalammaksi. Metodismilla oli kannatusta tuolloin seitsemällä paikkakunnalla. Metodistien lähetystyö suuntautui erityisesti itärajan taakse.[7]
Protestantismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luterilaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Evankelis-luterilainen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä Pohjois-Karjalassa toimii Kuopion hiippakunta. Maakunnan seurakunnat kuuluvat Joensuun rovastikuntaan. Maakunnan seurakuntia ovat Liperin seurakunta, Outokummun ja Polvijärven seurakunta, Kontiolahden seurakunta, Ilomantsin seurakunta, Nurmeksen seurakunta, Lieksan seurakunta, Juuan seurakunta, Kiteen seurakunta ja Tohmajärven seurakunta.[8]
Herätysliikkeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjois-Karjalassa herännäisyydellä, evankelisella herätysliikkeellä ja lestadiolaisuudella on vanhastaan kannatusta. Herännäisyyttä on lähinnä Nurmeksen ja Juuan alueella.[9] Herättäjä-Yhdistyksellä on paikallisosastot Ilomantsissa, Juuassa, Kesälahdella, Lieksassa, Liperissä, Nurmeksessa ja Outokummussa.[10]
Vanhoillislestadiolaisuutta on erityisesti Liperin ja Outokummun alueella.[9] Vanhoillislestadiolaisilla on maakunnassa Heinäveden rauhanyhdistys, Keski-Karjalan rauhanyhdistys Kiteellä, Liperin rauhanyhdistys, Outokummun rauhanyhdistys sekä Pielisjärven rauhanyhdistys.[11] Esikoislestadiolaisilla on rukoushuone Lieksassa[12], Joensuussa ja Enossa.
Pohjois-Karjalan Kansanlähetys järjestää säännöllistä toimintaa Pohjois-Karjalan alueella.[13]
Muut luterilaiset kirkot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelisluterilaisella lähetyshiippakunnalla on seurakunnat Lieksassa ja Nurmeksessa.[14][15]
Helluntaiherätys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikkiaan Pohjois-Karjalassa toimii nykyisin yhdeksän helluntaiseurakuntaa, joihin kuuluu yli 1 200 jäsentä.[16] Ensimmäiset helluntaijuhlat pidettiin Lehmossa jo vuonna 1913. Joensuun lisäksi Juuan työ on vanhaa. Juuan helluntaiseurakunta järjestäytyi vuonna 1934. Muut Pohjois-Karjalan seurakunnat ovat nuorempia. Outokummun helluntaiseurakunta järjestäytyi vuonna 1947. Lieksan helluntaiseurakunta järjestäytyi vuonna 1948. Kiteen helluntaiseurakunta ja Nurmeksen helluntaiseurakunta järjestettiin vuonna 1952. Myöhemmin ovat syntyneet myös Ilomantsin helluntaiseurakunta ja Tohmajärven helluntaiseurakunta.[17]
Ortodoksinen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konstantinopolin patriarkaattiin kuuluvan Suomen ortodoksisen kirkon alaisuudessa Pohjois-Karjalassa toimivat Joensuun ortodoksinen seurakunta ja Taipaleen ortodoksinen seurakunta.[18]
Keski-Karjalan alueella olevia ortodoksisia pyhäkköjä ovat Kiteen Pyhän Kolminaisuuden kirkko sekä Honkavaaran Pyhän Johannes Kastajan tsasouna. Lieksan ja Pielisen Karjalan alueella sijaitsevat Lieksan Pyhän profeetta Elian kirkko, Kirkkopuiston Kristuksen kirkastumisen tsasouna, Vuonisjärven Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen tsasouna, Viekijärven Pyhän Nikolaoksen tsasouna, Lontsinniemen Konevitsalaisen Jumalanäidin ikonin tsasouna sekä Konttisen Pyhän ylienkeli Gabrielin tsasouna.[18]
Ilomantsin alueella sijaitsevat Pyhän profeetta Elian kirkko, Mutalahden Neitsyt Marian syntymän tsasouna, Hattuvaaran Pyhien Pietarin ja Paavalin tsasouna, Sonkajan Pyhän ristin tsasouna, Huhuksen Kristuksen taivaaseenastumisen tsasouna sekä Parppeinvaaran Kaikkien pyhien tsasouna.[18]
Taipaleen ortodoksisen seurakunnan pyhäkköjä ovat Jumalanäidin Tihvinäläisen ikonin kirkko Viinijärvellä, Pyhän Johannes Kastajan kirkko Polvijärvellä, Pyhän Hengen kirkko Outokummussa, Pyhän profeetta Elian tsasouna Sotkumassa sekä Pyhän apostoli Andreaksen tsasouna Liperissä.[19]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjois-Karjalassa on järjestetty useita kristillisiä suurtapahtumia. Herätysliikkeiden tapahtumista vanhoillislestadiolaisten Suviseuroja on vietetty Liperissä vuonna 2010 sekä Outokummussa vuonna 1986.[20] Herännäisten Herättäjäjuhlat on järjestetty Nurmeksessa vuonna 1950 ja Lieksassa vuonna 1978.[21]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 14.12.2024.
- ↑ a b Illman, Ruth & Ketola, Kimmo & Latvio, Riitta & Sohlberg, Jussi (toim.): Monien uskontojen ja katsomusten Suomi, s. 23. (Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 48) Kirkon tutkimuskeskus, 2017. ISBN 978-951-693-359-0 Teoksen verkkoversio (pdf).
- ↑ a b c d Toimituskunta: Huovinen, Pentti; Aho, Markku; Rikkinen, Kalevi; Savikko, Jorma & Sihvo, Hannes: Finlandia: Otavan iso maammekirja 4, Kaakkois-Suomi, Pohjois-Karjala, s. 287–301. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-07486-5
- ↑ a b Heininen, Simo & Heikkilä, Markku: Suomen kirkkohistoria, s. 88, 97, 170–180. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1839-5
- ↑ Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, s. 221–222. Tikkurila: Ristin Voitto, 1979. ISBN 951-605-542-7
- ↑ Seppo Lohi: Pohjolan kristillisyys: Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870–1899, s. 592. SRK, 1997. ISBN 951-8940-69-X
- ↑ Seppo, Juha: Uskovien yhteisö vai valtionkirkko, s. 74–80, 81–85. (Uskonnolliset vähemmistöyhteisöt ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen Suomessa vuosina 1923–1930) Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1983. ISBN 951-9021-50-7
- ↑ Tietoa hiippakunnasta Kuopion hiippakunta. Viitattu 14.12.2024.
- ↑ a b Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 153. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
- ↑ Paikallisosastot Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 14.12.2024.
- ↑ Rauhanyhdistykset Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys. Viitattu 14.12.2024.
- ↑ Lieksa Esikoislestadiolaiset. Viitattu 14.12.2024.
- ↑ Maakunnassa tapahtuu Pohjois-Karjalan Kansanlähetys. Viitattu 14.12.2024.
- ↑ Lieksa Lähetyshiippakunta. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Nurmes Lähetyshiippakunta. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Pohjois-Karjala Suomen helluntaikirkko. Viitattu 13.12.2024.
- ↑ Antturi, Kai, Kuosmanen, Juhani & Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 43–45. RV-Kirjat, 1986. ISBN 951-605-938-4
- ↑ a b c Alueet ja pyhäköt Joensuun ortodoksinen seurakunta. Viitattu 14.12.2024.
- ↑ Pyhäköt Taipaleen ortodoksinen seurakunta. Viitattu 14.12.2024.
- ↑ Suviseurakaupunki nousee pellolle Liperissä Yle. 26.5.2010.
- ↑ Juhlapaikkakunnat Herättäjäyhdistys, h-y.fi. Viitattu 13.12.2024.
