Uskonto Keski-Pohjanmaalla
Uskontokuntiin kuuluminen Keski-Pohjanmaalla (pl. Kokkola), Tilastokeskus (2023)[1]
Tämä artikkeli käsittelee Keski-Pohjanmaan uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä, poislukien Kokkolan kaupunki, jota käsitellään Kokkolan uskontoa käsittelevässä artikkelissa. Keski-Pohjanmaan maakunnan asukkaista 85,4 prosenttia kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 0,9 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 13,7 prosenttia väestöstä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katolinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kristinusko saapui Keski-Pohjanmaalle 1200-luvulla, kun ruotsalaiset kristityt uudisasukkaat asuttivat rannikkoseutua.[2] Ensimmäisenä alueelle erotettiin Kaarlelan seurakunta Pedesörestä ja Lohtajan seurakunta Kaarlelasta vuonna 1467.[3][4] Keski-Pohjanmaan vanhin kirkko on katolisella ajalla rakennettu Kaarlelan kirkko.[5]
Luterilainen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1554 toteutetussa hiippakuntajaosssa Keski-Pohjanmaan alue jäi Turun hiippakunnan alaisuuteen.[6] Myöhemmin Keski-Pohjanmaa siirtyi Oulun hiippakuntaan ja rannikon ruotsinkieliset seurakunnat liitettiin Porvoon hiippakuntaan.[7] Turun piispa Johannes Terserus teki 1600-luvun puolivälissä tarkastusmatkoja Keski-Pohjanmaalle. Suurvaltakaudella piispat, kuten Johannes Gezelius nuorempi kävi joka neljäs vuosi Keski-Pohjanmaalla. Valituskaudella Keski-Pohjanmaan alueella vaikutti uskonnon ja kaupan vapauden puolustaja Anders Chydenius.[2]
Vuoden 1726 valtiopäivillä asetettiin seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti. Lainsäätäjien asetusta vastustanut radikaalipietismi leimahti Pohjanmaan separatismina tunnettuna liikkeenä. Tunnetuin liike oli Kälviällä vaikuttanut Erikinpoikien uskonliike.[2] Etelä-Pohjanmaalta lähtöisin oleva böhmeläisyys levisi alueelle Anders Nyströmin kautta. Nyströmin työtä Keski-Pohjanmaalla jatkoivat Maria Rotander ja Jaakko Lutsio. Lutsion böhmeläisyys haki vaikutteita myös swedenborgilaisuudesta.[8] Ruotsin vallan loppuun mennessä kirkollinen aluejako oli pääosin valmis. Jokien latvoille ja metsäalueille oli syntynyt joukko kappeliseurakuntia, jotka vanhojen seurakuntien kanssa muodostivat rungon kunnallishallinnon uudistuksen pohjalta syntyneille kunnille.[7]
Kalajokilaakson herännäisyys levisi alkunsa 1830-luvulla myös Keski-Pohjanmaalle. 1850-luvulla herännäisyys hajaantui ja monet Keski-Pohjanmaan heränneet kerääntyivät Vilhelm Niskasen ympärille.[2] Evankelinen herätysliike levisi Keski-Pohjanmaalle ensimmäisenä Lohtajan emäseurakuntaan. Myös Kaustinen, Veteli ja Halsua olivat vahvoja evankelisia seurakuntia. Lestadiolaisuus puolestaan levisi Pohjois-Pohjanmaalta käsin 1860-luvulta lähtien ensimmäisenä Himangalle ja 1870-luvulla Perhonjokilaaksoon.[9]
Protestantismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luterilaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Evankelis-luterilainen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä Keski-Pohjanmaalla toimii Oulun hiippakunta. Keski-Pohjanmaan seurakunnat kuuluvat Kokkolan rovastikuntaan. Keski-Pohjanmaalla toimivia seurakuntia ovat Halsuan seurakunta, Kannuksen seurakunta, Kaustisen ja Ullavan seurakunta, Perhon seurakunta, Toholammin seurakunta sekä Vetelin seurakunta.[10]
Herätysliikkeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keski-Pohjanmaa on perinteisesti herätysliikkeiden kohtaamisaluetta, jossa on kannatusta niin lestadiolaisuudella, herännäisyydellä kuin evankelisella herätysliikkeellä.[11] Vanhoillislestadiolaisuuden toimintaa edustavat Halsuan ja ympäristön rauhanyhdistys, Kannuksen rauhanyhdistys, Perhon rauhanyhdistys, Toholammin ja Lestijärven rauhanyhdistys sekä Ullavan ja Kälviän rauhanyhdistys.[12]
Evankelisella herätysliikkeellä on kannatusta erityisesti Lohtajan tienoilla. Lestijokea on pidetty sen kannatusalueen pohjoisrajana.[11] Suomen Luterilaisella Evankeliumiyhdistyksellä on myös rukoushuoneet Lohtajalla, Vetelin kirkonkylässä ja Räyringissä sekä leirikeskus Lohtajan Ohtakarissa.[13] Herännäisyyttä edustavalla Herättäjä-Yhdistyksellä on paikallisosastot Kannuksen Hanhinevalla, Kälviällä ja Toholammilla.[14]
Muut luterilaiset kirkot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelisluterilaisella seurakuntaliitolla on Vetelissä Vetelin itsenäinen evankelisluterilainen seurakunta.[15]
Helluntaiherätys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhteensä Etelä-Pohjanmaalla on nykyisin 11 helluntaiseurakuntaa.[16] Helluntaiherätys tuli Keski-Pohjanmaalle ensimmäisenä Kälviälle 1918. Keskeisiä henkilöitä olivat Akseli Puhakainen ja Evert Jäppinen. Herätys levisi myös muille kylille ja 1980-luvulla Kälviän helluntaiseurakuntaan kuului noin 10 prosenttia kunnan asukkaista. Ullavalla helluntaipuhujat vaikuttivat 1920-luvun alussa. 1970- ja 1980-luvun vaihteessa helluntailaisten työ murtautui läpi myös Vetelissä ja ympäristökunnissa.[17]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keski-Pohjanmaalla on järjestetty useita kristillisiä suurtapahtumia. Herätysliikkeiden tapahtumista Keski-Pohjanmaalla on järjestetty vanhoillislestadiolaisten Suviseuroja Perhossa kaksi kertaa vuosina 1981 ja 2005 ja Toholammilla vuonna 1995.[18] Rauhansanalaisten Suvijuhlat on järjestetty Himangalla vuonna 2001.
Evankelisuuden valtakunnalliset evankeliumijuhlat on järjestetty Lohtajalla kaksi kertaa vuosina 1981 ja 2013, Toholammilla kaksi kertaa vuosina 1997 ja 2023, Kaustisilla vuonna 1989, Vetelissä vuonna 1992, Kannuksessa vuonna 2005 ja Kälviällä vuonna 2010.[19] Herännäisyyden Herättäjäjuhlat on järjestetty Kälviällä vuonna 1996.[20]
Yhteiskunnallinen vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1720-luvulla muodostettujen valtiosäätyjen osana perustettiin pappissääty. Pikkuvihan jälkeen myssyillä oli jatkuvasti vankka kannatus Pohjanmaan papistossa. Kappalainen Anders Chydenius nousi vaikutusvaltaiseksi valtiopäivämieheksi ja osoittautui finanssipolitiikan erikoistuntijaksi, sensuurin jyrkäksi vastustajaksi ja vapaakaupan kiihkeäksi puolustajaksi.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 12.12.2024.
- ↑ a b c d e Heininen, Simo & Heikkilä, Markku: Suomen kirkkohistoria, s. 15, 19, 97, 137, 143, 150–154, 170–180. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1839-5
- ↑ Kokkola Suomen sukututkimusseura. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Lohtaja Suomen sukututkimusseura. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Keskiajan kivikirkot Hannu Asikainen. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Turun hiippakunnan hallinto Kansallisbiografia. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ a b Päätoimittaja: Rikkinen, Kalevi: Finlandia: Otavan iso maammekirja 7, Etelä-Pohjanmaa, s. 14–19. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-07486-5
- ↑ Hallio, Kustaa: Suomen mystikoista, s. 344–356. Helsinki: Teologinen aikakauskirja, 1901.
- ↑ Seppo Lohi: Pohjolan kristillisyys: Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870–1899, s. 343–357. SRK, 1997. ISBN 951-8940-69-X
- ↑ Tietoa hiippakunnasta Oulun hiippakunta. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ a b Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 151. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
- ↑ Rauhanyhdistykset Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ SLEY Vuosikertomus 2023 Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Paikallisosastot Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Vetelin itsenäinen evankelisluterilainen seurakunta Lähetyshiippakunta. Viitattu 13.12.2024.
- ↑ Pohjanmaa Suomen Helluntaikirkko. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Antturi, Kai, Kuosmanen, Juhani & Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 36–37. RV-Kirjat, 1986. ISBN 951-605-938-4
- ↑ Perhon suviseurat 40 vuotta sitten Päivämies. 27.9.2021. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Juhlapaikkakunnat Evankeliumijuhla. Viitattu 7.12.2024.
- ↑ Juhlapaikkakunnat Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 12.12.2024.
