Uskonto Varsinais-Suomessa
Uskontokuntiin kuuluminen Varsinais-Suomessa (pl. Turku), Tilastokeskus (2023)[1]
Tämä artikkeli käsittelee Varsinais-Suomen uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä, poislukien Turun kaupunki, jota käsitellään Turun uskontoa käsittelevässä artikkelissa. Varsinais-Suomen maakunnan asukkaista 70,9 prosenttia kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 1,8 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 27,3 prosenttia väestöstä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katolinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kristinusko tunnettiin Varsinais-Suomessa jo 1000-luvun alussa.[2] Uudenkaupungin seutu oli jo varhain yhteydessä Ruotsiin ja hautaustapa muuttui tällä alueella kristilliseksi jo noin vuonna 1050.[3] Lounais-Suomen yhteys Ruotsiin valtapiiriin ja sen kirkolliseen toimintaan lujittui 1100-luvulla, kun alueelle tehtiin ensimmäinen katolinen ristiretki. Piispa Henrik toimi nykyisen Varsinais-Suomen pohjoisosassa ja Satakunnan eteläosassa. Henrikin toiminta suuntautui sata vuotta kristillisenä olleille seuduille ja toiminta osoittaa lähinnä vakiintuneen opin edellyttämää kirkollisten olojen järjestämistä.[4][2]
Kaarinan Ravattulaan perustettiin Suomen ensimmäinen kirkko 1100-luvulla.[5] Nousiaisten Topoisiin kehittyi 1100–1200-luvulla Suomen ensimmäinen hiippakuntakeskus. Paikalla oli ensin puukirkko. Piispanistuin sijaitsi Nousiaisissa vuoteen 1229, jolloin se siirtyi Aurajoen Koroisiin.[6] Piispanistuin siirtyi Turun tuomiokirkkoon 1300-luvun vaihteessa ja samoihin aikoihin rakentui Kuusiston piispanlinna.[7] Katolisella ajalla Varsinais-Suomen alueelle perustettiin ensimmäisenä 1200-luvulla Nousiaisten seurakunta (1232)[8], Maskun seurakunta (1232)[9], Mynämäen seurakunta (1200-luvun loppu).[10] sekä Uskelan seurakunta (1200-luku).[11] Varsinais-Suomessa on joitakin jäänteitä romaanistyylisistä puukirkoista. Ensimmäiset harmaakivisakaristot rakennettiin 1200-luvulla ja 1300-luvun alussa seurasi harmaakivisen kirkkoarkkitehtuurin rakennuskausi.[2]
Katolisella ajalla Varsinais-Suomi oli kirkonrakentamisen painopistealuetta erityisesti vuosina 1435–1490. Vanhemman kirkkosukupolven aikana Varsinais-Suomeen rakentui kivikirkot Nousiaisiin, Mynämäelle, Maariaan, Lietoon, Kaarinaan, Sauvoon, Paraisiin, Nauvoon, Korppooseen, Kemiöön, Perniöön, Halikkoon, Kalantiin, Vehmaalle, Lemuun sekä Taivasaloon. Nuoremman kirkkosukupolven aikana (vuodesta 1480) rakennettiin kirkot Laitilaan, Maskuun, Ruskoon, Pertteliin, sekä Rymättylään.[12] Maunu Tavast siirsi birgittalaissääntökunnan munkkeja ja nunnia Vadstenasta Turun hiippakuntaan ja rakennutti heille luostarin Naantaliin. Naantalin birgittalaisluostarista tuli omavarainen 1462 ja Naantalin kirkko rakentui luostarinkirkoksi.[13][3]
Luterilainen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uskonpuhdistuksen myötä Kuusiston piispanlinna revittiin ja sen alainen lääni peruutettiin kruunulle.[3] Vuonna 1554 toteutetussa hiippakuntajaosssa Varsinais-Suomen alue jäi Turun hiippakunnan alaisuuteen.[14] 1600-luvun lopulla radikaalipietismiä esiintyi Varsinais-Suomessa Lars Ulstadiuksen ja Petter Schaeferin toiminnan kautta. 1700-luvun alussa Piikkiössä vaikutti hallelaisen pietismin edustaja Iisak Laurbecchius. Valituskaudella Varsinais-Suomen alueella vaikutti kansanvalistaja ja raamatunkääntäjä Antti Lizelius.[3]
Vuoden 1726 valtiopäivillä asetettiin seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti. Lainsäätäjien asetusta vastustanut separatistinen liike alkoi vaikuttaa ensin Liisa Erkintyttären herätyksen kautta Kalannissa ja sittemmin rukoilevaisena kansanherätyksenä Abraham Achreniuksen kautta, joka oli ollut mukana Ähtävän herätyksessä. Kansanherätys puheksi Varsinais-Suomessa 1750-luvun puolivälissä. Rukoilevaista liikettä edelsi myös 1800-luvun vaihteen hyppyherätys.[3] Herrnhutilaisuus vaikutti Varsinais-Suomessa Taivassalon alueella 1800-vuosikymmenen alusta lähtien Elias Laguksen toiminnan kautta.[15] Herännäisestä herätysliikkeestä erkaantui vuonna 1843 Fredrik Gabriel Hedbergin johtama evankelinen herätysliike, joka virisi evankeliseksi herätykseksi Pöytyän ympäristössä.[3]
Uskonnollisen vapauden aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uskonnollinen vapaus lisääntyi vuonna 1869, kun vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin. Vuonna 1889 sallittiin myös siirtyminen pois luterilaisesta kirkosta. Evankelinen herätysliike kasvoi laajaksi kansanliikkeeksi 1870-luvulta lähtien.[3] Lestadiolaisuus puolestaan saapui Varsinais-Suomen alueelle pääosin 1880- ja 1890-luvun alueella, jolloin se sai vaikutusta pääasiassa Pöytyän–Loimaan ympäristössä.[16][15]
Baptismi alkoi vaikuttamaan 1880-luvulla alueellisesti Salon alueella, jonne perustettiin 1900-luvun alussa Mathildedalin baptistiseurakunta. Myöhemmin baptistien toiminta keskittyi Saloon, jossa baptistit liittyivät helluntaiherätykseen.[17][18]
Protestantismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luterilaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Evankelis-luterilainen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä Varsinais-Suomessa toimii kaksi hiippakuntaa: Turun arkkihiippakunta ja ruotsinkielinen Porvoon hiippakunta. Turun arkkihiippakunnan alaiseen tuomiorovastikuntaan kuuluvat Kaarinan seurakunta ja Piikkiön seurakunta. Itäisessä Varsinais-Suomessa toimivaan Paimion rovastikuntaan kuuluvat Liedon seurakunta, Loimaan seurakunta, Länsi-Turunmaan suomalainen seurakunta, Martinkosken seurakunta, Paimion seurakunta, Pöytyän seurakunta, Salon seurakunta sekä Someron seurakunta.[19]
Varsinais-Suomen läntisellä puolella toimivaan Nousiaisten rovastikuntaan kuuluvat Kustavin seurakunta, Laitilan seurakunta, Maskun seurakunta, Mynämäen seurakunta, Merimaskun seurakunta, Naantalin seurakunta, Rymättylän seurakunta, Nousiaisten seurakunta, Pyhärannan seurakunta, Raision seurakunta, Ruskon seurakunta, Taivassalon seurakunta, Uudenkaupungin seurakunta sekä Vehmaan seurakunta.[19] Porvoon hiippakunnan alaiseen Turunmaan rovastikuntaan kuuluvat Kemiönsaaren seurakunta sekä Länsi-Turunmaan ruotsalainen seurakunta.[20]
Herätysliikkeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varsinais-Suomi on evankelisen herätysliikkeen synnyinseutua ja siitä lähtien liike on ainoana hallinnut varsinaissuomalaista seurakuntaelämää. Voimakkainta evankelisuus on Loimaan ympäristössä ja Loimijoen varressa Pöytyällä, Karinaisissa ja Tarvasjoella. Myös liikkeen suhteellinen kannatusosuus on huomattava. Ruotsinkieliset kannattajaryhmät saariston ruotsalaisalueilla ovat verrattain pieniä.[21] Evankelisen herätysliikkeen piirissä Loimaalla toimii yksityinen Loimaan evankelinen kansanopisto.[22] Suomen Luterilaisella Evankeliumiyhdistyksellä on myös rukoushuoneet Loimaan Niinijoella, Marttilassa sekä Pöytyän Kumilassa.[23]
Vanhoillislestadiolaisuuden piirissä Varsinais-Suomessa toimivat Forssa-Loimaan rauhanyhdistys sekä Salon seudun rauhanyhdistys. Turun rauhanyhdistyksen toimitalo sijaitsee Kaarinassa.[24] Esikoislestadiolaisilla on toimitalo Pöytyällä.[25] Herännäisten Herättäjä-yhdistyksellä on paikallisosasto Salossa.[26] Varsinais-Suomen Kansanlähetys järjestää toimintaa muun muassa Salossa ja Laitilassa.[27]
Rukoilevaisuutta edustavalla Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistyksellä on toimintaa Laitilassa.[28]
Muut luterilaiset kirkot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelisluterilaisella lähetyshiippakunnalla on seurakunnat Laitilassa, Loimaalla ja Salossa.[29][30][31]
Suomen evankelisluterilaisella seurakuntaliitolla on Marttilassa Marttilan itsenäinen evankelisluterilainen seurakunta, joka järjestää jumalanpalveluksia Marttilassa ja Loimaalla.[32]
Helluntaiherätys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turun ympäristössä helluntailaisten toimintaa oli Laitilassa vuosina 1950–1951, jolloin helluntaiseurakuntaan kastettiin kesällä 1951 noin 40 ihmistä. Myöhemmin ovat avautuneet myös Parainen ja Naantali, johon järjestäytyi noin 250 hengen seurakunta. Salon helluntaiseurakunta järjestettiin vuonna 1927. Sodan jälkeen Salossa oli herätystä ja sen jälkeen tasaista kasvua, niin että 1980-luvulla seurakunnan jäsenmäärä oli noin 320. Uudessakaupungissa ja Loimaalla oli samoihin aikoihin noin 100 hengen seurakunnat. Varsinais-Suomessa on ollut monia paikkakuntia, joissa on aikoinaan ollut pieni seurakunta, mutta ne ovat vaipuneet muuttoliikkeen myötä.[33]
Nykyisin helluntaiseurakunnat ovat sijaitsevat myös Aurassa (2008), Kaarinassa (2003), Liedossa, Paimiossa (2002), Raisiossa ja Somerolla (1963). Varsinais-Suomessa toimivat myös ruotsinkieliset Korppoon ja Paraisten seurakunnat. Kaikkiaan Varsinais-Suomessa toimii nykyisin 15 helluntaiseurakuntaa joissa on yli 2 800 jäsentä.[34]
Ortodoksinen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konstantinopolin patriarkaattiin kuuluvan Suomen ortodoksisen kirkon alaisuudessa Varsinais-Suomessa toimii Turun ortodoksinen seurakunta. Turun ortodoksinen seurakunta järjestää jumalanpalveluksia Salossa, Loimaalla, Uudessakaupungissa, Paimiossa, Sauvossa, Laitilassa ja Mynämäellä. Varsinais-Suomen ortodoksinen pyhäkkö on Pyhän Ristin rukoushuone Salossa.[35]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varsinais-Suomessa on järjestetty useita kristillisiä suurtapahtumia. Herätysliikkeiden tapahtumista vanhoillislestadiolaisten Suviseurat on järjestetty Oripäässä vuonna 2009.[36] Evankelisen herätysliikkeen evankeliumijuhlat on järjestetty Loimaalla kaksi kertaa vuosina 1944 ja 1977.[37]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 7.12.2024.
- ↑ a b c Päätoimittaja: Rikkinen, Kalevi: Finlandia: Otavan iso maammekirja 2, Varsinais-Suomi, Satakunta, Ahvenanmaa, s. 15–16. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07486-5
- ↑ a b c d e f g Heininen, Simo & Heikkilä, Markku: Suomen kirkkohistoria, s. 15, 43, 64, 124–126, 137, 150–154, 170–180. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1839-5
- ↑ Kristinuskon historia 2000: Kristinusko Suomessa, s. 12–14. Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6516-5
- ↑ Suomen vanhin kirkko löytyi Yle. 4.9.2013. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Nousiaisten kirkko ja kirkkomaisema Museovirasto. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Kuusiston piispanlinnan rauniot ja Kuusiston kartano Museovirasto. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Nousiainen Suomen sukututkimusseura. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Masku Suomen sukututkimusseura. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Mynämäki Suomen sukututkimusseura. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Uskela Suomen sukututkimusseura. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Keskiajan kivikirkot Hannu Asikainen. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Naantalin kirkon historiaa Naantalin seurakunta. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Turun hiippakunnan hallinto Kansallisbiografia. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ a b Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, s. 115, 221–222. Tikkurila: Ristin Voitto, 1979. ISBN 951-605-542-7
- ↑ Seppo Lohi: Pohjolan kristillisyys: Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870–1899, s. 412. SRK, 1997. ISBN 951-8940-69-X
- ↑ Seppo, Juha: Uskovien yhteisö vai valtionkirkko, s. 74–80. (Uskonnolliset vähemmistöyhteisöt ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen Suomessa vuosina 1923–1930) Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1983. ISBN 951-9021-50-7
- ↑ Ketola, Eero: Kriisiytyneen Salon helluntailaiset juhlivat syntymäpäiviä Seurakuntalainen.fi. 18.11.2012. Viitattu 24.9.2024.
- ↑ a b Tietoa hiippakunnasta Turun arkkihiippakunta. Viitattu 7.12.2024.
- ↑ Basfakta om Borgå Stift Porvoon hiippakunta. Viitattu 7.12.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 159–160. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
- ↑ Info Loimaan evankelinen kansanopisto. Viitattu 7.12.2024.
- ↑ SLEY Vuosikertomus 2023 Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Rauhanyhdistysten osoitteet Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys. Viitattu 7.12.2024.
- ↑ Pöytyä Esikoislestadiolaiset. Viitattu 7.12.2024.
- ↑ Paikallisosastot Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 7.12.2024.
- ↑ Maakunta Varsinais-Suomen Kansanlähetys. Viitattu 7.12.2024.
- ↑ Jumalanpalvelukset ja seurat Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistys. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Laitila: Aamoksen seurakunta Lähetyshiippakunta. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Loimaa: Hyvän Paimenen luterilainen seurakunta Lähetyshiippakunta. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Salo: Apostoli Johanneksen luterilainen seurakunta Lähetyshiippakunta. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Marttilan itsenäinen evankelisluterilainen seurakunta Seurakuntaliitto. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Antturi, Kai, Kuosmanen, Juhani & Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 39–40. RV-Kirjat, 1986. ISBN 951-605-938-4
- ↑ Varsinais-Suomi Suomen helluntaikirkko. Viitattu 7.12.2024.
- ↑ Pyhäköt Turun ortodoksinen seurakunta. Viitattu 7.12.2024.
- ↑ Oripään suviseurat tuovat pikku kuntaan liki 60 000 vierasta Turun Sanomat. 17.6.2009. Viitattu 7.12.2024.
- ↑ Juhlapaikkakunnat Evankeliumijuhla. Viitattu 7.12.2024.
