Wallenbergiläisyys
Wallenbergiläisyys eli fälly-usko oli 1700-luvun lopulla Kauhavan seudulla esiintynyt uskonnollinen liike, jonka johtohahmo oli Jaakko Nahkala, joka myöhemmin otti sukunimekseen Wallenberg.[1] Wallenbergiläisyys oli luonteeltaan hurmosliike, joka perustui mystikkofilosofi Jakob Böhmen tuotantoon.[2]
Wallenbergiläisyys on eräs merkillisimpiä suomalaiseen mystisismiin ja spiritualismiin luettavista liikkeistä.[3] Liikkeen luonne ja toiminta aiheutti yleistä paheksuntaa. Wallenbergiläisyys vaikutti muutaman vuoden ajan 1700-luvun lopulla Härmän ja Kauhavan alueella päättyen liikkeen johtohahmon vankeusrangaistuksen. Tämän jälkeen Wallenbergiläisyys katosi Kauhavalta lähes kokonaan, mutta jatkui jonkin verran opiltaan muuttuneena Kuortaneella.[1]
Uskonkäsitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Pohjanmaan mystikot
Wallenbergiläisyyden uskonkäsitys perustui laihialaissaarnaaja Jaakko Kärmäen oppeihin, jotka puolestaan perustuivat Etelä-Pohjanmaalle levinneeseen mystikkofilosofi Jakob Böhmen kirjalliseen tuotantoon.[1]
Käärmeenpään poljenta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wallenbergiläinen herätys tunnettiin käärmeenpään polkijoina, sillä seuroissa vakiintui tavaksi virttä veisaten ja jaloilla tömistellen polkea "käärmeenpäätä littuun".[2] Käärmeenpään poljenta tarkoitti rytmikästä kävelyä piirissä musiikin tahdissa. Wallenberg kehotti ikään kuin polkemaan käärmeitä, ettei kävely olisi muuttunut tanssimiseksi.[4] Tämä on käsitetty myös jonkinlaiseksi ”mantraksi”, joka auttoi keskittämään ja sitomaan harhailevaa mieltä.lähde?
Taivaallinen morsian ja moraali
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taivaallinen morsian kuvannee todellista, alkuperäisen Adamin viisautta, ”Sofiaa”, jonka ihmiskunta oli kadottanut suunnatessaan aktiviteettinsa pääosin ulkonaisiin asioihin. Tietämättömät ja pahansuopaiset ihmiset tulkitsivat symboliset ilmaukset konkreettisiksi väittäessään, että wallenbergiläiset ja Wallenberg itse harjoittivat epäsiveellisyyttä valitessaan jopa nuoria tyttöjä ”taivaallisiksi morsiamikseen”. Morsiameksi lienee kuitenkin valittu juuri sellainen puhdas ja viaton henkilö, johon valitsija ei luonnostaan liitä mitään lihallista vetovoimaa. Tapa lienee siten ollut lähinnä henkinen mielikuvaharjoitus.lähde?
Uskonnonharjoitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wallenbergiläisyyden uskonnonharjoitukseen sanottiin liittyvän Kauhavan aikana uskonnollisia menoja, joita suoritettiin tuvan lattialle levitettyjen peitteiden alla. Tästä liike sai myös nimen fällyuskovaisuus.[1] Väitettä on pidetty myös juorupuheena, joka liittyy seurojen satoja ihmisiä yhteenkeräävään vaikutukseen, joita varten järjestettiin yöpymismahdollisuuksia.[4]
Pyrkimys voimakkaisiin tunnetiloihin, ”hihhulointi”, ei sekään liene ollut alkuperäisen wallenbergiläisyyden tavoitteena, pitihän Böhme Mestari Eckhartin tapaan jo tavanomaista uskonnollista melankoliaakin lähinnä esteenä todellisen henkisyyden tiellä. Seuraavilla, jo hieman vapaammilla vuosisadoilla monien suomalaisen sivistyksen esitaistelijoiden hengellinen ajattelutapa oli todellisuudessa varsin lähellä böhmeläistä filosofiaa Runebergistä Snellmaniin ja Lönnrothiin, Topeliuksesta Leinoon sekä muilta taiteenaloilta esimerkiksi Gallen-Kallelaan.lähde?
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Böhmeläinen vaikutus lasitehtaalla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jaakko Wallenberg lähetettiin nuorena kotitalostaan opiskelemaan Somerolle lasintekijän ammattia. Åvikin lasitehtaan puhaltajat olivat pääosin saksalaisia ja monet heistä kannattivat Jakob Böhmen ajatuksia. Somerolta Wallenberg palasi Pohjanmaalle ja toimi ammatissaan kiertävänä lasimestarina, samalla levittäen mystikkojen oppeja. Alkujaan Wallenbergit asuivat Lapualla ja sitten Haapakrouvin kankaalla Ylihärmässä, jonne Wallenberg perusti lasitehtaan.[2]
Herätysliikkeen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wallenbergiläinen herätysliike syntyi lasitehtaan tuhoutuessa tulipalossa.[2] Wallenberg oli aloittanut saarnaustoiminnan jo Lapuan aikana, mikä jatkui paikan vakiintuessa Karjansalon taloon Kauhavan Iso-Sompin kylään. Herätysliikkeen uskonnolliset menot keräsivät yhteen satoja ihmisiä ja levittivät puheita fällyuskovaisuudesta. Wallenbergiläisten kannattajat tarvitsivat myös ruokaa ja veivät kotoaan muun muassa lampaita koko seurakunnalle syötäväksi. Tätä isännät eivät katsoneet hyvällä ja toimintaan kohdistui paineita sen lopettamiseksi. Wallenbergiläisten seuroihin osallistuivat muun muassa kappalaisen apulainen Samuel Birling.[4]
Wallenbergien muuttoa on pidetty myös merkkinä liikkeen harhaoppisuudesta, samoin kuin taivaalliset morsiamet ja fällyuskovaisuus lisäsivät liikkeen arvostelua.[1]
Wallenbergin tuomio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liikkeen toiminta aiheutti yleistä paheksuntaa ja pian asiaan puuttuivat sekä kirkko että maallinen esivalta. Wallenberg tuomittiin kuolemaan, mutta kuningas Kustaa IV Aadolf muutti tuomion elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi. Toisena vankeusvuonnaan Wallenberg kuitenkin kuoli.[1] Wallenbergin oikeudenkäyntiä on pidetty ennalta määrättynä, sillä väitteiden mukaan oikeudenkäynnissä ei kuultu seuravieraita vaan ainoastaan Wallenbergia vastaan todistaneita. Varsinaiset käräjäoikeuden pöytäkirjat ovat ajalta kuitenkin kadonneet.[4]
Wallenbergin taivaalliseksi morsiameksi ottama Liisa Kustaantytär Isosomppi sai niin ikään tuomion. Liisa joutui Turun naisvankilaan, missä hän ilmeisesti kuoli uskonsa vuoksi vuonna 1821.[4]
Liikkeen jatkuminen Kuortaneella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wallenbergiläisyys katosi pian Wallenbergin tuomion jälkeen Kauhavalta, mutta jatkui opeiltaan jonkin verran muuttuneena Kuortaneella. Liikkeen johtajaksi kohosi kauhavalainen Matti Nygård, joka tunnettiin myöhemmin Hynnilänä asuinpaikkansa mukaisesti. Hynnilän kuoleman jälkeen liikettä kutsuttiin vasulaisuudeksi uuden johtajansa Iisakki Vasun mukaan ja sen kannattajia vasunuskoisiksi.[1]
Vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinnostus Wallenbergin edustamia ja esittämiä uskontofilosofisia ajatuksia kohtaan kasvoi vähitellen aina satapäiseksi kansanliikkeeksi saakka. Varsin pitkään liike sai toimia vapaasti. Ainakin kaksi kirkon pappia, Samuel Birling ja Juhana Gummerus, osallistuivat seuroihin. Wallenberg oli jälkimmäisen papin lapsen kummi. Liikkeen laajetessa oli välirikko kuitenkin väistämätön jo siitäkin syystä, etteivät kaikki kannattajat katsoneet tarpeelliseksi suorittaa kirkollisia maksuja eli kymmenyksiä. Jakob Böhme kutsui laitoskirkkoa kuvaannollisesti ”muurikirkoksi”, jolla ei ollut suurtakaan merkitystä yksilön hengellisen avautumisen edistämisessä.lähde?
Liikkeen hengellisen johtajan poistuminen johti sen kuihtumiseen. Kuortaneella se sai jalansijaa hieman pidemmäksi aikaa Isak Vasumäen mukaan nimetyn vasulaisuuden nimissä, tosin muuntuneena.[5]
Liikkeen suoranainen vaikutus myöhempien sukupolvien ajatteluun ei liene ollut kovin suuri. Erottautuminen yleisestä, tuohon aikaan ainoasta sallitusta ajattelutavasta vaatinee kantavaksi voimakseen karismaattisen johtajan. On otettava huomioon, että Böhmen filosofia ei ole muodollista, helposti omaksuttavaa.lähde?
Arvostelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wallenbergiläisten uskonnollisia menoja pidettiin kiinteänä ja mielialaa kohottavina. Liikkeen uskonnonharjoitusta ja moraalia on pidetty alkoholin ja seksuaalisuuden suhteen väljänä. Kansan suussa wallenbergiläisiä on nimitetty myös "melkkurin" eli huoraajan uskoksi.[6]
Wallenbergistä on kerrottu, ettei hän tyytynyt kirkon oppiin, vaan väitti Lutherin vääristäneen apostolien opit ja torjui jumalanpalveluksen ja ehtoollisen. Arvostelun mukaan Wallenberg väitti Jumalan pettyneen Jeesukseen ja peruuttaneen tämän valtuudet sekä lähettäneen Wallenbergin tilalle valistamaan ja pelastamaan ihmiskuntaa. Opillisena ohjenuorana Wallenbergillä oli kömpelö suomennos Böhmen Psykologia vera -teoksesta, josta hän käytti lennokkaita selityksiä.[6][1]
Tulkintojen mukaan Wallenberg ei tyytynyt kristinuskon tulkintaan, vaan alkoi kutsua itseään peräti Jumalan pojaksi, jonka kehtäviin kuului muun muassa ihmissuvun pelastaminen ja maailmanlopun ajankohdan ilmoittaminen.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kakkuri, Teemu: Suomalainen herätys. (Herätyskristillisyyden historia nälkävuosista Nokia-missioon) Helsinki: Kirjapaja, 2014. ISBN 978-952-288-134-2
- Pietiläinen, Timo: Kauhavan historia I. (Kivikaudesta kaupungiksi tuloon) Kauhava: Kauhavan kaupunki, 1999. ISBN 951-98051-1-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Pietiläinen 1999, s. 419
- ↑ a b c d Kakkuri 2014, s. 86
- ↑ Wallenbergiläisyys Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c d e Takatalo, Ulpu: 1700-luvun oikeuskäytäntöä, eli miten lasimestari saatiin päiviltä Etelä-Pohjalaiset Juuret. 2/2002. Viitattu 28.6.2022.
- ↑ Heikki Klemetti Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b Äitipuoleksi böhmeläinen mystikko J. V. Snellman - Kootut teokset. Edita Publishing. Viitattu 29.6.2022.
| Historia |  | ||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kylät ja kaupunginosat |
| ||||||||
| Luonto | |||||||||
| Talous | |||||||||
| Kulttuuri |
| ||||||||
| Seurakunnat | |||||||||
| Urheilu ja liikunta | |||||||||
| Koulutus | |||||||||
| Liikenne | |||||||||
| Muuta | |||||||||