Uskonto Kymenlaaksossa
Uskontokuntiin kuuluminen Kymenlaaksossa (pl. Kouvola), Tilastokeskus (2023)[1]
Tämä artikkeli käsittelee Kymenlaakson uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä, poislukien Kouvolan kaupunki, jota käsitellään Kouvolan uskontoa käsittelevässä artikkelissa. Kymenlaakson maakunnan asukkaista 63,8 prosenttia kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 2,7 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 33,6 prosenttia väestöstä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katolinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kristinusko saapui Kymenlaaksoon 1200-luvun lopulla, kun ruotsalaiset kristityt uudisasukkaat asuttivat rannikkoseutua. Asuttaminen liittyi Karjalaan suuntautuneeseen kolmanteen katoliseen ristiretkeen.[2][3] Katolisella ajalla Kymeenlaakson rakentuivat Vehkalahden ja Pyhtään kirkot sekä Virolahden sakaristo.[4]
Luterilainen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1554 toteutetussa hiippakuntajaosssa Kymenlaakson alue tuli kuuluvaksi muodostettuun Viipurin hiippakuntaan.[5] Vuoden 1726 valtiopäivillä asetettiin seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti. Upseerien piirissä vaikuttanut karoliinipietismi toi herätyksen sotilaiden mukana ja vaikutti kartanopietisminä Kymenlaakson aateliskartanoissa.[2][6] Pikkuvihan jälkeen solmitussa Turun rauhassa vuonna 1743 Kymenlaakson alue jäi suurelta osin Venäjälle.[7]
Kymenlaakson siirtyessä Venäjän keisarikuntaan, jätti keisari voimaan luterilaisen uskonnon ja kirkollisen järjestyksen. Pikkuvihan jälkeen Venäjään liitetyt seurakunnat muodostivat Haminan hiippakunnan. Kymenlaakson alue liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812.[2]
Uskonnollisen vapauden aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uskonnollinen vapaus lisääntyi vuonna 1869, kun vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin. Vuonna 1889 sallittiin myös siirtyminen pois luterilaisesta kirkosta. Lestadiolaisuus saavutti Kymenlaakson pääosin 1880- ja 1890-luvun aikana. 1880-luvulta lähtien evankelinen herätysliike koki voimakkaimman herätyskautensa, jonka aikana liike levisi Kymenlaaksoon.[8][9]
Metodismi alkoi vaikuttamaan Kymenlaaksossa 1890-luvulta lähtien ja Kotkaan perustettiin oma metodistiseurakunta merimies- ja sisälähetysyhdistyksen pohjalle. Baptismilla oli puolestaan 1920-lukuun mennessä kannatusta lähinnä Pyhtäällä ja Virolahdella.[10][11]
Protestantismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luterilaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Evankelis-luterilainen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä Etelä-Pohjanmaalla toimii Mikkelin hiippakunta. Maakunnan seurakunnat kuuluvat Kymenlaakson rovastikuntaan. Maakunnassa toimivia seurakuntia ovat Kotka-Kymin seurakunta, Haminan seurakunta ja Pyhtään seurakunta.[12]
Herätysliikkeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kymenlaakson alueella vaikuttavat erityisesti uuspietismi ja evankelinen herätysliike. Kymenlaakso on evankelioivan herätyskristillisyyden vahvaa tukialuetta. Tuntuvimman kannatuksen liike saa Kouvolassa ja sen kannatus on voimakasta Kymijokivarressa. Kansanlähetyksellä on kannattajaryhmiä myös muualla Saimaan ympäristössä ja maaseudulla.[13]
Vanhoista herätysliikkeistä evankelisuus on vaikuttanut seudulla. Liikkeellä on niin ikään kannatusta Kymenjokilaaksossa ja Haminan ympäristössä.[13] Evankelisuuden kattojärjestö Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys omistaa Kymenlaaksossa Kotkan Luther-salin.[14] Sillä on säännöllistä jumalanpalvelustoimintaa Kotkassa.[15] Esikoislestadiolaisilla on rukoushuone Kotkassa.[16]
Muut luterilaiset kirkot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelisluterilaisella lähetyshiippakunnalla on Kymenlaaksossa kaksi seurakuntaa, Kouvolan Pauluksen seurakunta ja Kotkan Siilas-seurakunta.[17]
Helluntaiherätys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helluntailaisuuteen kuuluvia seurakuntia on Kymenlaaksossa useita. Kotkassa toimivat Kotkan helluntaiseurakunta ja Karhulan helluntaiseurakunta, Haminassa Haminan helluntaiseurakunta ja Miehikkälän helluntaiseurakunta sekä Pyhtäällä Hirvikosken helluntaiseurakunta. Näistä Suomen helluntaikirkkoon kuuluvat Kotkan ja Karhulan helluntaiseurakunnat.[18]
Helluntaiherätys vaikutti jo 1910-luvulla ainakin Kouvolassa, Karhulassa, Pyhtään Hirvikoskella sekä Voikkaalla. Kaikkiin näihin syntyi omat seurakunnat 1920-luvullua, kuten myös Kuusankoskelle ja Kotkaan. Kotkassa oli vuosina 1931-1932 merkittäviä kasvun aikoja, kun seurakuntaan vuonna 1931 liitettiin 86 jäsentä ja seuraavana vuonna 73.[19] Vuonna 1985 Kotkan helluntaiseurakunta kuului Suomen 20 suurimman helluntaiseurakunnan joukkoon siten että se oli 16. sijalla 451 jäsenellään.[20]
Vapaakirkollisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen vapaakirkolla on Kymenlaaksossa Haminan ja Kotkan vapaaseurakunnat.[21] Vuonna 1885 W. Gutzeit & Co -sahan työntekijöiden joukosta syntyi Kotkan ruotsinkielinen vapaaseurakunta, jonka toiminta päättyi 1950-luvulla. Karhulan alueelle perustettiin vuonna 1908 suomenkielinen vapaaseurakunta. Vuonna 1914 Rakennusosuuskunta Bethel rakennutti Kotkan vapaakirkon, jonka suomenkieliset lunastivat itselleen.[22] Vuonna 1936 myös Haminaan syntyi Kotkan vapaaseurakunnan alainen ystäväpiiri, joka itsenäistyi vuonna 1985 omaksi seurakunnakseen.[23]
Adventismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen adventtikirkkoon kuuluvat Kymenlaaksossa Kotkan adventtiseurakunta sekä Kouvolan adventtiseurakunta.[24]
Metodismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelastusarmeija toimii Kotkassa ja Kouvolassa.[25] Toiminta alkoi Kotkassa vuonna 1894, Haminassa vuonna 1895, Voikkaalla 1909 ja Kouvolassa 1910.[26]
Tunnustuskuntiin sitoutumattomat seurakunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]One Way Mission -järjestöllä on Kymenlaaksossa Kotkan ja Kouvolan One Way -seurakunnat.[27]
Katolinen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Roomalaiskatolisen kirkon piirissä Kymenlaaksossa toimii Kouvolassa keskuspaikkaansa pitävä Pyhän Ursulan katolinen seurakunta. Seurakunta järjestää säännöllistä toimintaa Kotkassa ja Pyhtäällä.[28]
Ortodoksinen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kymenlaaksossa toimii Suomen ortodoksisen kirkon Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta.[29] Kymenlaakson osalta se jakautuu Kotka-Loviisan toiminta-alueeseen sekä Kouvolan ja Haminan toiminta-alueeseen.[30] Seurakunta järjestää jumalanpalveluksia ympäri Kymenlaaksoa ja se omistaa Haminan Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkon, Haminan hautausmaankirkon sekä Kotkan Pyhän Nikolaoksen kirkon.[31][32]
Haminan ortodoksinen kirkko valmistui vuonna 1837. 1900-luvun alussa Haminassa oli 250 ortodoksia, joista 115 oli passilla oleskelevia venäläisiä. Kotkan ortodoksit kuuluivat Haminan seurakunnan alaisuuteen, mutta vuonna 1910 Kotkan ortodoksinen seurakunta itsenäistyi, tosin tämä toteutui vasta 1913. 1930-luvulle tultaessa Kotkan ortodoksisuus oli lähes hajonnut, tosin Kyminlinnaan sijoitetut Vienan ja Aunuksen pakolaiset olivat tuoneet seurakuntaan uutta väkeä. Sittemmin Karjalan evakotkin vahvistivat seurakunnan toimintaa. Vuonna 1960 Haminasta tulikin Kotkan ortodoksisen seurakunnan kappeliseurakunta, mutta se itsenäistyi uudelleen vuonna 1980 varsinaisena keskuspaikkanaan Kouvola.[33][34]
Vuoden 2020 alussa kuului Haminan ortodoksiseen seurakuntaan 1118 jäsentä ja Kotkan ortodoksiseen seurakuntaan 1033 jäsentä.[35] Vuoden 2021 alussa nämä seurakunnat yhdistyivät yhdessä naapurimaakunnassa toimineen Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan kanssa Kaakkois-Suomen ortodoksiseksi seurakunnaksi.[36]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Herätysliikkeiden tapahtumista Kymenlaaksossa on järjestetty herännäisten Herättäjäjuhlat Haminassa vuonna 1926.[37] Evankelisuuden valtakunnalliset evankeliumijuhlat on järjestetty Elimäellä vuonna 2000.[38] Vanhoillislestadiolaisten Suviseurat on järjestetty Valkealassa vuonna 2007.[39]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 13.12.2024.
- ↑ a b c Heininen, Simo & Heikkilä, Markku: Suomen kirkkohistoria, s. 15, 19, 154–155, 164. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1839-5
- ↑ Tarkiainen, Kari: Ruotsin Itämaa : esihistoriasta Kustaa Vaasaan, s. 136–139. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2010. ISBN 978-951-583-212-2
- ↑ Keskiajan kivikirkot Hannu Asikainen. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Turun hiippakunnan hallinto Kansallisbiografia. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Kakkuri, Teemu: Suomalainen herätys, s. 72–73. (Herätyskristillisyyden historia nälkävuosista Nokia-missioon) Helsinki: Kirjapaja, 2014. ISBN 978-952-288-134-2
- ↑ Rajakivestä löytyi "hymiö", jonka alkuperää ei tiedetä Yle. 14.9.2021. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, s. 221–222. Tikkurila: Ristin Voitto, 1979. ISBN 951-605-542-7
- ↑ Seppo Lohi: Pohjolan kristillisyys: Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870–1899, s. 592. SRK, 1997. ISBN 951-8940-69-X
- ↑ Seppo, Juha: Uskovien yhteisö vai valtionkirkko, s. 74–80, 81–85. (Uskonnolliset vähemmistöyhteisöt ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen Suomessa vuosina 1923–1930) Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1983. ISBN 951-9021-50-7
- ↑ Suomen metodistikirkko: Kotka Suomen sukututkimusseura. Viitattu 17.12.2024.
- ↑ Tietoa hiippakunnasta Mikkelin hiippakunta. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ a b Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 155. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
- ↑ Yhteystiedot Sley. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Jumalanpalvelusyhteisöt Sley. Viitattu 13.12.2024.
- ↑ Kotka Esikoislestadiolaiset. Viitattu 13.12.2024.
- ↑ Seurakunnat Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta. Viitattu 13.12.2024.
- ↑ Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Arkistoitu 6.9.2021. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Antturi, Kai – Kuosmanen, Juhani – Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 39-40. RV-Kirjat, 1986.
- ↑ Antturi, Kai – Kuosmanen, Juhani – Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 66. RV-Kirjat, 1986.
- ↑ Seurakunnat Suomen vapaakirkko. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Suomen vapaakirkko: Kotka hiski.genealogia.fi. Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 11.8.2023.
- ↑ Seurakuntamme Haminan vapaaseurakunta. Viitattu 11.8.2023.
- ↑ Seurakunnat Suomen adventtikirkko. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Paikkakunnat Pelastusarmeija. Arkistoitu 14.7.2023. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Nieminen, Hilkka: Pelastussotaa Suomessa 1889–1989, s. 82-83; 134. WSOY, 1989.
- ↑ One Way -seurakunnat One Way Mission. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Seurakunnan ohjelma Pyhän Ursulan seurakunta. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta Suomen ortodoksinen kirkko. Arkistoitu 29.12.2021. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Kouvolan ja Haminan toiminta-alue: Jumalanpalvelukset Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Kotka-Loviisa: Jumalanpalvelukset Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Haminan ortodoksinen seurakunta hiski.genealogia.fi. Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 11.8.2023.
- ↑ Kotkan ortodoksinen seurakunta hiski.genealogia.fi. Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 11.8.2023.
- ↑ Tilastotietoja kirkon väestöstä vuodelta 2020 Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 11.8.2023.[vanhentunut linkki]
- ↑ Riitta Väisänen: Kaakkois-Suomen ortodoksiset seurakunnat yhdistyvät vuoden 2021 alussa 15.10.2019. Yle. Viitattu 11.8.2023.
- ↑ Juhlapaikkakunnat Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Juhlapaikkakunnat Evankeliumijuhla. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Suviseurat alkoi Valkealassa Etelä-Suomen Sanomat. 29.6.2007. Viitattu 13.12.2024.
