Uskonto Seinäjoella
Uskontokuntiin kuuluminen Seinäjoella, Tilastokeskus (2023)[1]
Tämä artikkeli käsittelee Seinäjoen uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä. Seinäjoen kaupungissa 76,7 prosenttia asukkaista kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 2,1 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 21,2 prosenttia väestöstä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luterilainen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seinäjoen alue ryhtyi seurakunnallisissa asioissa yhteistoimintaan Ylinurmon kylän kanssa Isonvihan jälkeen. Ylinurmon ja Alaseinäjoen isännät rakensivat omalla luvalla 1725 saarnatuvan ja anoivat sille useaan kertaan kappelinoikeuksia. Lapuan kirkkoherra vastusti itsenäistymistä, mutta vuonna 1765 Ylinurmo sai yhdessä Alaseinäjoen kanssa luvan jumalanpalvelusten järjestämiseen. Nurmosta tuli vuonna 1816 Lapuan kappeli ja vuoden 1825 tarkastuksen yhteydessä nähtiin tarpeelliseksi ruotsinkielisten jumalanpalvelusten järjestäminen Östermyran henkilöstöä ja työväkeä varten. Kappeliseurakunta tuli vuonna 1838 herännäisen herätysliikkeen johtohahmon Niilo Kustaa Malmbergin huolehdittavaksi ja Malmbergin toiminta sai jalansijaa seinäjokisten elämässä. Seuroja pidettiin erityisesti Katilan ja Heikkilän kylissä.[2][3]
Seinäjoen irtautumistoimet Nurmon kappeliseurakunnasta aloitettiin 1850-luvulla. Vuonna 1863 anomus hyväksyttiin ja Seinäjoesta muodostettiin Ilmajoen alainen kappeliseurakunta vuonna 1863.[4] Törnävän kirkko valmistui vuonna 1864 ruutimakasiinin entisiin tiloihin.[5]
Uskonnollisen vapauden aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uskonnollinen vapaus lisääntyi vuonna 1869, kun vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin. Vuonna 1889 sallittiin myös siirtyminen pois luterilaisesta kirkosta.[6] Ensimmäisenä vapaakirkollisena liikkeenä nykyisen Seinäjoen alueella vaikutti baptismi 1870-luvun lopulta lähtien. Ylistaron baptistiseurakunta perustettiin vuonna 1897 ja seurakunnan ensimmäisenä johtajana toimi J. G. Kokki.[7]
Vapaakirkollinen liike vaikutti nykyisen Seinäjoen alueella 1890-luvulta lähtien ensimmäisenä Ylistarossa ja Peräseinäjoella, joissa oli yksityisiä uskovia, jotka liittyivät E. Kaurasen ja Hjalmar Braxénin vapaakirkolliseen herätykseen. Vuodesta 1903 lähtien alueilla oli myös Vapaan Lähetyksen yhteydessä toimivat seurakunnat. Seinäjoella vaikuttivat vuodesta 1901 lähtien Hanna Hoffrén ja Julia Koskela, joiden työtä jatkoivat vielä Antti Jaakso ja postinhoitaja Hildur Pettersson. Seinäjoen vapaaseurakunta perustettiin vuonna 1907, jonka yhteyteen liittyi monia ympäristöpitäjien vapaakirkollisia uskovia. Kouran vapaaseurakunta perustettiin vuonna 1908.[8] Metodistinen liike aloitti toimintansa Ylistaron tiilitehtaalla 1900-luvun alussa ja Ylistaron metodistiseurakunta perustettiin vuonna 1907.[9]
Omaksi kirkkoherrakunnakseen Seinäjoki erotettiin vuonna 1895. Vuonna 1930 Seinäjoen maalaiskunnasta erotettiin Seinäjoen kauppala.[10]
Toisen maailmansodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1959 Seinäjoen kauppala ja maalaiskunta yhdistyivät. Seuraavana vuonna 1960 Seinäjoesta tuli kaupunki. Seurakunta pysyi jakamattomana kauppalan ja maalaiskunnan eronkin aikana. Vuonna 2005 seurakuntaan liitettiin Peräseinäjoen seurakunta kappeliseurakuntana, ja vuonna 2009 liittyivät myös Nurmon seurakunta ja Ylistaron seurakunta samaten Seinäjoen kappeleiksi, vastaavien kuntaliitosten yhteydessä.[10][11]
Protestantismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luterilaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Evankelis-luterilainen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seinäjoella toimii yksi evankelis-luterilainen seurakunta, Seinäjoen seurakunta, jonka toiminta kattaa koko Seinäjoen alueen. Seinäjoen seurakunta on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kolmanneksi suurin seurakunta.[12][13] Seinäjoen seurakunta kuuluu Lapuan hiippakunnan alaiseen Etelä-Pohjanmaan rovastikuntaan.[14]
Seinäjoki toimii myös Lapuan hiippakunnan keskuspaikkana. Hiippakunnan tuomiokapituli sijaitsee Seinäjoen seurakuntakeskuksessa.[14]
Herätysliikkeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seinäjokea on kuvattu hengelliseksi risteyspaikaksi, jossa ovat kohdanneet useiden eri herätysliikkeiden vaikutukset. Historiallisesti Seinäjoki on ollut herännäisyyden ja evankelisuuden valta-aluetta. Herätysliikkeiden rinnakkaiseloa on kuvattu sopuisaksi ja vaikutus on näkynyt myös Seinäjoen seurakunnan toiminnassa.[15] Evankelisen herätysliikkeen piirissä toimiva Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen messuyhteisö kokoontuu Seinäjoella Hyvän Paimenen kappelissa.[16] Herännäisyyden piirissä Herättäjä-Yhdistyksen Seinäjoella toimivia paikallisosastoja ovat Nurmon, Seinäjoen sekä Ylistaron kirkonkylän, Kosken ja Untamalan paikallisosastot.[17]
Viidennen herätysliikkeen piirissä Seinäjoki toimii Etelä-Pohjanmaan Kansanlähetyksen keskuspaikkana. Kansanlähetyksen toimitila sijaitsee Seinäjoen keskustassa.[18] Lestadiolaisuuden piirissä Seinäjoella toimii vanhoillislestadiolainen 310 jäsenen Seinäjoen rauhanyhdistys.[19][20][21]
Muut luterilaiset kirkot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelisluterilaisella lähetyshiippakunnalla on Seinäjoella Luukkaan luterilainen seurakunta. Seurakunta on jaettu kahdeksi messuyhteisöksi, aamu- ja iltapäivän yhteisöiksi.[22]
Helluntailaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helluntaiherätyksen piirissä Seinäjoella toimii Seinäjoen helluntaiseurakunta, jota on kuvattu 1 400 jäsenellään huomattavan suureksi. Seinäjoella toimivat lisäksi myös Ylistaron helluntaiseurakunta ja Peräseinäjoen helluntaiseurakunta.[23][24] Helluntaiherätys saapui Seinäjoella Veikko ja Urho Lähteen toiminnan kautta ja seurakunta perustettiin vuonna 1935. Matti Rajamäen kaudella seurakunta rakensi ensimmäisen kirkkonsa vuonna 1970. Helluntailiike vaikutti 1930-luvulla myös Kourassa Aamos Lehtisen kautta. Kouran helluntailaiset liittyivät Seinäjoen seurakuntaan 1970-luvulla.[25]
1960-luvulla seurakunta kasvoi voimakkaasti ja kasvu jatkui Onni Aution ja Toivo Haapalan aikana. Seuraavan suuren kasvukautensa seurakunta koki 2000-luvulla kun seurakunnan jäsenmäärä kaksinkertaistui. Erityisesti seurakunnan Sateet Lähetä-illat toivat uusia jäseniä seurakunnan toimintaan. Vuonna 2015 seurakuntaan kuului yli 1 400 jäsentä. Seinäjoen uusi helluntaikirkko valmistui Huhtalaan vuonna 2000.[24][25]
Katolinen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Roomalaiskatolisen kirkon piirissä Seinäjoki kuuluu Tampereella keskuspaikkaansa pitävän Pyhän Ristin seurakunnan toiminta-alueeseen. Katolinen seurakunta järjestää Seinäjoella säännöllistä toimintaa Lakeuden ristin seurakuntasalissa.[26] Vuoden 2020 alussa Seinäjoella asui 74 katolisen kirkon jäsentä.[27]
Ortodoksinen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konstantinopolin patriarkaattiin kuuluvan Suomen ortodoksisen kirkon alaisuudessa Seinäjoki kuuluu Tampereen ortodoksisen seurakunnan toiminta-alueeseen. Ortodoksinen seurakunta järjestää Seinäjoella säännöllisesti jumalanpalveluksia Jumalanäidin suojeluksen rukoushuoneella.[28]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seinäjoella on järjestetty useita kristillisiä suurtapahtumia. Herätysliikkeiden tapahtumista Seinäjoki on isännöinyt herännäisyyden Herättäjäjuhlia kuusi kertaa vuosina 1905, 1925, 1954, 1972, 2009 ja 2023. Herättäjäjuhlat on järjestetty myös tuolloin itsenäisissä Nurmossa viisi kertaa ja Ylistarossa kuusi kertaa.[29] Evankelisuuden valtakunnallisia Evankeliumijuhlat on järjestetty Seinäjoella kaksi kertaa vuosina 1967 ja 1998 sekä Ylistarossa vuonna 2007.[30] Kansanlähetyspäivät on järjestetty Seinäjoella kaksi kertaa vuosina 1979 ja 2011.[31]
Seinäjoen helluntaiseurakunta järjesti 1956 Törnävänsaaressa maailmanlaajuisen helluntaikonferenssin ja toisen suurtapahtuman vuonna 1968 Lyseon kentällä. Seurakunnan järjestämissä tapahtumissa kaupungissa ovat vieraillut muun muassa Reinhard Bonnke vuosina 1995 ja 2010 sekä Nicky Cruz vuonna 2017. Vapaakirkon kesäjuhlat on järjestetty Seinäjoella kahdeksan kertaa vuosina 1979, 1989, 1996, 2001, 2003, 2014–2015 ja 2024.[32]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 8.10.2024.[vanhentunut linkki]
- ↑ Rikkinen, Kalevi ym. (toim.): Finlandia: Otavan iso maammekirja. 7, Etelä-Pohjanmaa, s. 164. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08930-7
- ↑ Ala-Kulju, Reino: Seinäjoen kirja. (Kuvaus Seinäjoen vaiheista) Seinäjoen seurakunta, 1963.
- ↑ Alanen, Aulis J.: Seinäjoen historia I, s. 388. Seinäjoen kaupunki, 1970.
- ↑ Seinäjoella on rautainen syntyhistoria Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Viitattu 8.1.2025.
- ↑ Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, s. 221–222. Tikkurila: Ristin Voitto, 1979. ISBN 951-605-542-7
- ↑ Lohikko, Anneli: Baptismi Suomessa 1856–2006, s. 42–43. Tampere: Kharis Oy, 2006. ISBN 951-97895-4-5
- ↑ Kertomus Suomen Vapaakirkon, vapaan lähetyksen, varhaisnuorisoliiton ja vapaakirkon nuorten C.E. liiton toimintavuodelta 1928, s. 3–32. Tampere: Suomen Vapaakirkko, 1929.
- ↑ Menneitä ja muistoja, s. 323–328. (Ylistaron Asemanseudun historiaa) Asemanseudun historiatyöryhmä, 2010. ISBN 978-952-92-8211-1
- ↑ a b Seurakunta nyt ja eilen Seinäjoen seurakunta. Viitattu 6.2.2018.
- ↑ Seinäjoki Suomen sukututkimusseura. Viitattu 6.1.2025.
- ↑ Seinäjoen seurakunta on maan kolmanneksi suurin Ilkka-Pohjalainen. 2.11.2018. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ Info ja asiointi Seinäjoen seurakunta. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ a b Tietoa hiippakunnasta Lapuan hiippakunta. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ Ala-Kulju, Reino 1963, s. 266
- ↑ Messuyhteisöt Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ Paikallisosastot h-y.fi. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ Toimintaa Seinäjoella Etelä-Pohjanmaan Kansanlähetys. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ Järjestävät rauhanyhdistykset Kauhavan suviseurat 2023 . Arkistoitu 5.11.2023. Viitattu 5.11.2023.
- ↑ Herätysliikkeet - Seinäjoen seurakunta seinajoenseurakunta.fi. Viitattu 28.9.2019.
- ↑ Rauhanyhdistykset Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ Seinäjoki: Luukkaan luterilainen seurakunta Lähetyshiippakunta. Viitattu 13.12.2024.
- ↑ Antti Pärnänen: Hengen voimalla eteenpäin is.fi. 19.9.2014. Viitattu 1.1.2021.
- ↑ a b Leevi Launonen: Seinäjoen helluntaiseurakunnan pitkäaikainen johtaja jäi eläkkelle 12.3.2015. www.helluntaiseurakunnat.fi. Arkistoitu 6.2.2018. Viitattu 6.2.2018.
- ↑ a b Antturi, Kai, Kuosmanen, Juhani & Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 49. RV-Kirjat, 1986. ISBN 951-605-938-4
- ↑ Seurakunnat Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ Jäsenmäärän kasvu jatkuu Fides -Katolinen hiippakuntalehti. 24.2.2020. Viitattu 9.1.2025.
- ↑ Jumalanpalvelukset Tampereen ortodoksinen seurakunta. Viitattu 8.9.2024.
- ↑ Juhlapaikkakunnat Herättäjäyhdistys, h-y.fi. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ Juhlapaikkakunnat Evankeliumijuhla. Viitattu 7.10.2024.
- ↑ Historia Kansanlähetyspäivät. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ Kesäjuhlat Suomen Vapaakirkko. Arkistoitu 5.11.2020. Viitattu 6.10.2024.
