Uskonto Hämeenlinnassa
Tämä artikkeli käsittelee Hämeenlinnan uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä. Hämeenlinnan kaupungissa 67,8 prosenttia asukkaista kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 2,5 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 29,7 prosenttia väestöstä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katolinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanajaan kuulunut Hämeenlinnan maaseurakunta muodostui aikanaan Croneborgh-linnan ympärille, joka oli perustettu vuonna 1250.[2] Katolisella ajalla nykyinen Hämeenlinnan alue oli kirkonrakentamisen painopistealuetta erityisesti nuoremman kirkkosukupolven aikana vuosina 1480–1550. Alueelle rakentui kivikirkot Vanajaan, Renkoon, Hauholle, Tuulokselle, Lammille sekä Kalvolan sakaristo.[3]
Luterilainen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnan muurien suojassa muodostunut kauppala sai kaupunkioikeudet vuonna 1639, jolloin nimitettiin ensimmäinen kirkkoherra yhdistetylle kaupunki- ja maaseurakunnalle. Linnan kirkko paloi vuonna 1659 ja kaupunki rakensi itselleen kirkon. Vuonna 1778 kaupunki muutettiin Saarisen sotilastilan maalle. Tällöin alettiin suunnitella uutta kirkkoa, mikä valmistui vuonna 1798. Vanaja liitettiin vuonna 1803 Hämeenlinnaan ja Rengon kappeli vuonna 1812. Seurakuntaa kutsuttiin Hämeenlinnan ja Vanajan seurakunnaksi vuosina 1812–1904.[2]
Uskonnollisen vapauden aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uskonnollinen vapaus lisääntyi vuonna 1869, kun vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin. Vuonna 1889 sallittiin myös siirtyminen pois luterilaisesta kirkosta.[4] Vapaakirkollinen liike aloitti toimintansa Hämeenlinnassa 1880-luvulla CE-yhdistyksen kautta. Vapaakirkollinen työ sai suuren sysäyksen vuonna 1888 Fredrik Nyreenin ja Hjalmar Braxénin vaikutuksesta, jonka vuoksi heidät kutsuttiin Turun tuomiokapitulin kuultavaksi. Hämeenlinnan vapaaseurakunta aloitti toimintansa vuonna 1890. Virallisesti seurakunta perustettiin kuitenkin vasta vuonna 1923.[5][6][7]
Renko erosi emäseurakunnaksi vuoden 1879 määräyksellä toteutuen vuonna 1900 ja Vanaja vuoden 1904 päätöksellä toteutuen vuonna 1926.[2]
Toisen maailmansodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hämeenlinnan kaupunki- ja maaseurakunnan jako toteutettiin seurakunnallisesti vuonna 1953. Tällöin seurakunnan nimi muuttui Hämeenlinnan seurakunnaksi ja monet kylät liitettiin kaupunkiin. Myös Renkoon liitettiin osia maaseurakunnasta. Vanaja liitettiin kunnallisesti Hämeenlinnaan vuonna 1967 ja määrättiin samalla yhteistalouteen Hämeenlinnan seurakunnan kanssa. Vuonna 2003 Vanajan ja Hämeenlinnan seurakunnat lakkautettiin ja perustettiin Hämeenlinna-Vanajan seurakunta.[2]
Protestantismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luterilaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Evankelis-luterilainen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hämeenlinnassa toimii kolme evankelis-luterilaista seurakuntaa, jotka kuuluvat Tampereen hiippakunnan alaiseen Hämeenlinnan rovastikuntaan. Hämeenlinnassa toimivia seurakuntia ovat Hämeenlinna-Vanajan seurakunta, Hauhon seurakunta sekä Lammin seurakunta.[8] Nämä seurakunnat muodostavat yhdessä Hämeenlinnan seurakuntayhtymän.[9]
Herätysliikkeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Herätysliikkeistä Hämeenlinnassa vaikuttavat erityisesti evankelinen herätysliike sekä viides herätysliike.[10] Evankelisen herätysliikkeen piirissä toimiva Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen messuyhteisö kokoontuu Hämeenlinnassa Luther-talolla.[11] Viidennen herätysliikkeen piirissä Hämeenlinnassa toimii Hämeen Kansanlähetys, jonka toimitila Keidas sijaitsee Hämeenlinnan keskustassa.[12]
Lestadiolaisista liikkeistä Hämeenlinnassa toimivat vanhoillislestadiolainen ja esikoislestadiolainen liike. Vanhoillislestadiolaisten Hämeenlinnan rauhanyhdistys sijaitsee Siirin kaupunginosassa. Esikoislestadiolaisilla on myös rukoushuone Hämeenlinnassa ja Lammilla. Esikoiset järjestävät säännöllisesti toimintaa seurakuntien tiloissa.[13][14][15] Herännäisyyden piirissä toimii Herättäjä-Yhdistyksen Hämeenlinnan paikallisosasto.[16]
Muut luterilaiset kirkot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelisluterilaisella lähetyshiippakunnalla on Hämeenlinnassa Pyhän Matteuksen luterilainen seurakunta.[17]
Helluntailaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helluntailaisuuden piirissä Hämeenlinnassa toimivat Hämeenlinnan helluntaiseurakunta ja Lammin helluntaiseurakunta. Hämeenlinna muodostui Lahden ohella helluntailikkeen Etelä-Hämeen keskukseksi 1920-luvulla. Hämeenlinnan helluntaiseurakunta järjestäytyi vuonna 1929. Seurakunta kasvoi 1980-luvulle tultaessa noin 750 jäsenen keskisuureksi seurakunnaksi. Seurakunnan pitkäaikaisena saarnaajana on tullut tunnetuksi Arvo Linnamäki. Seurakunnan rukoushuone valmistui vuonna 1963 ja lisäksi seurakunnalla on ollut rukoushuoneet myös Parolassa ja Turengissa.[18]
Katolinen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Roomalaiskatolisen kirkon piirissä Hämeenlinna kuuluu Tampereella keskuspaikkaansa pitävän Pyhän Ristin seurakunnan toiminta-alueeseen. Katolinen seurakunta järjestää Hämeenlinnassa säännöllistä toimintaa ortodoksisessa kirkossa.[19]
Ortodoksinen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konstantinopolin patriarkaattiin kuuluvan Suomen ortodoksisen kirkon alaisuudessa Hämeenlinna kuuluu Helsingin ortodoksisen seurakunnan toiminta-alueeseen. Ortodoksisella seurakunnalla on Hämeenlinnassa Jumalanäidin Tihvinäläisen ikonin kirkko sekä Pyhän Johannes Kastajan mestauksen kirkko.[20]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hämeenlinnassa on järjestetty useita kristillisiä suurtapahtumia. Herätysliikkeiden tapahtumista Hämeenlinna on isännöinyt evankelisuuden valtakunnallisia Evankeliumijuhlia vuonna 1990 sekä Kansanlähetyspäiviä vuonna 1972.[21][22] Vapaakirkon kesäjuhlat on järjestetty Hämeenlinnassa neljä kertaa vuosina 2000, 2005, 2012 ja 2016.[23]
Järjestyksessään neljännet helluntaiherätyksen valtakunnalliset kesäjuhlat järjestettiin Hämeenlinnassa heinäkuussa 1948. Tapahtumaan osallistui noin 3 000 vierasta. Ulkomaisena puhujavieraana juhlissa oli ruotsalainen veli Zettersten. Suomalaisia puhujia juhlilla oli yli 40.[24]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 8.10.2024.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d Hämeenlinna Suomen sukututkimusseura. Viitattu 6.1.2025.
- ↑ Keskiajan kivikirkot Hannu Asikainen. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, s. 221–222. Tikkurila: Ristin Voitto, 1979. ISBN 951-605-542-7
- ↑ Kertomus Suomen Vapaakirkon, vapaan lähetyksen, varhaisnuorisoliiton ja vapaakirkon nuorten C.E. liiton toimintavuodelta 1928, s. 3–32. Tampere: Suomen Vapaakirkko, 1929.
- ↑ Historiaa Hämeenlinnan vapaaseurakunta. Viitattu 8.1.2025.
- ↑ Koskimies, Y. S.: Hämeenlinnan kaupungin historia 1875–1944, s. 507. Hämeenlinnan kaupunki, 1966.
- ↑ Tietoa hiippakunnasta Tampereen hiippakunta. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ Info ja asiointi Hämeenlinnan seurakunnat. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 156. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
- ↑ Messuyhteisöt Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ Toimintaa Hämeenlinnassa Hämeen Kansanlähetys. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ Rauhanyhdistykset Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ Hämeenlinna Esikoislestadiolaiset. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ Hämeenlinnan alueen tapahtumat Esikoiset. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ Paikallisosastot h-y.fi. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ Hämeenlinna: Pyhän Matteuksen luterilainen seurakunta Lähetyshiippakunta. Viitattu 13.12.2024.
- ↑ Antturi, Kai, Kuosmanen, Juhani & Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 37. RV-Kirjat, 1986. ISBN 951-605-938-4
- ↑ Seurakunnat Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ Kirkot ja pyhäköt Helsingin ortodoksinen seurakunta. Viitattu 8.9.2024.
- ↑ Historia Kansanlähetyspäivät. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ Juhlapaikkakunnat Evankeliumijuhla. Viitattu 7.10.2024.
- ↑ Kesäjuhlat Suomen Vapaakirkko. Arkistoitu 5.11.2020. Viitattu 6.10.2024.
- ↑ Sopanen, Tapio: Yhteys kantaa: juhannuskonferenssi 70 vuotta, s. 39–41. Aikamedia, 2016. ISBN 978-952-252-217-7