Pohjanmaan mystikot
Pohjanmaan mystikot oli uskonnollinen liike Pohjanmaalla 1700-luvun loppupuolelta 1800-luvun puoliväliin. Liikkeen taustalla oli saksalainen Jakob Böhme, jonka ajatuksia välitti Pohjanmaalle ruotsalainen pappi Anders Collin. Liikkeen syntypaikka oli Vaasan tienoilla, ja sieltä se levisi Keski-Pohjanmaalle.[1] Mystikkoliike oli luonteeltaan hengellisen kirjallisuuden herättämä mietiskelyyn ja rukoukseen syventyvä suuntaus.[2]
Mystikot olivat useimmiten kouluja käymättömiä, mutta luku- ja kirjoitustaitoisia talonpoikia ja käsityöläisiä. He jäljensivät omaan käyttöönsä sekä uskonnollista että maallista kirjallisuutta, jota on koottu Kansalliskirjastoon.[1] Monet heidän kääntämistään kirjoista jäivät virallisesti suomentamatta.[2]
Pohjanmaan mystikoihin kuuluvat ruotsalaisen mystikon Anders Collinin (1754–1830) seuraajat, joita sanotaan collinilaisiksi; profeetta, karismaattinen johtaja Jaakko Wallenberg, jonka kannattajat olivat wallenbergilaisia; Isak Wasumäki (1783–1854), joka on antanut nimensä vasulaisille, sekä Christian Henrik Snellman (1777–1855) ja Catharina Sofia Ahla (1798–1879).[3]
Opetus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjanmaan mystikkojen oppi-isä oli saksalainen Jakob Böhme, jonka teoksia Tukholman Södermalmilta toimitti Suomeen Anders Collin.[4] Mystikkoliikkeen erikoisuus oli, että kouluja käymättömät maallikot käänsivät kirjallisuutta, esimerkiksi kiellettyjä teosofisia ja radikaalipietistisiä teoksia ja levittivät niitä käsinkirjoitettuina kopioina. Liikkeen uskonnolliset näkemykset poikkesivat ajan kirkollisesta kristillisyydestä, jota pidettiin kuolleena ja hengettömänä.[5]
Böhmen pääteos on vuonna 1621 julkaistu Vier Complexionen (suom. Lohdutuskirjoituksia pelekohon eli suruhun), jonka suomenkielisiä käsikirjoituksia on löytynyt yhteensä 20 kappaletta.[6] Monilla mystikkoliikkeillä oli rajapintoja sekä separatismin sekä radikaalipietismin kanssa. Toisaalta jotkin mystikkoliikkeet pyrkivät elämään hiljaisuudessa ja vältellen törmäyksiä papiston kanssa.[7]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelä-Pohjanmaan mystikkoliikkeellä oli yhteys Kälviällä vaikuttaneeseen Erikinpoikien separatistiryhmään, joka niin ikään arvosti Böhmeä auktoriteettinaan. Erikinpojat saivat kannatusta muun muassa Laihialla ja Jaakko Kärmäki (1699–1776) oli liikkeen varhaisia johtajia.[7] Pohjanmaan mystikkoliike virisi 1700-luvun lopulla ja jatkoi toimintaansa 1800-luvun puoliväliin saakka. Liike alkoi Vaasan seudulta ja levisi sieltä Keski-Pohjanmaalle. Liikkeen keskukseksi muodostui Vähäkyrö.[4]
Etelä-Pohjalaiset olivat ahkeria talonpoikaisia kopioijia Böhmen teoksille ja erityisesti teoksia levitettiin Vähänkyrön Merikaarron kylässä. Muita tunnettuja kääntäjiä olivat muun muassa Samuel Rinta-Nikkola Ilmajoella. Mystikkoliike levisi Kokkolaan Anders Nyströmin mukana Nurmosta. Nyströmin työtä Keski-Pohjanmaalla jatkoivat Maria Rotander ja Jaakko Lutsio. Lutsion böhmeläisyys haki vaikutteita myös swedenborgilaisuudesta.[8]
Mystikkoliikkeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjanmaan mystikkoliikkeet ovat luonteltaan Kälviän Erikinpoikien liikettä myöhäisempi ilmiö, mutta liikkeellä oli yhtymäkohtia ja yhteyksiä Kälviän separatisteihin. Mystikkoliikkeisiin luetaan muun muassa:[7]
- Kärmäkeläisyys, laihialaisen Jaakko Kärmäen johtama separatistinen uskonsuunta.
- Collinismi, tukholmalaisen Anders Collinin sisäistä hiljaisuutta edustava liike.
- Wallenbergiläisyys, kauhavalaisen lasimestari Jaakko Wallenbergin johtama böhmeläinen uskonsuunta.
- Vasulaisuus, kuortanelaisen Isak Vasumäen johtama liike.
Mystikkoja asui eri puolella Pohjanmaata, mutta etenkin Vähänkyrön pitäjän Merikaarron kylästä muodostui liikkeelle keskeinen paikka ja heitä kutsuttiin kylän hiljaisiksi. Mystikkoja eleli myös muissa vähäkyröläiskylissä.[2]
Kirjallisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mystikoiden ryhmäkulttuurista on jäänyt dokumenteiksi käsinkirjoituksella kopioituja kirjoja. Kirjat olivat pääosin uskonnollisia, mutta mystikot kopioivat myös 1700-luvun tietokirjoja sekä jotkut myös kansanmusiikkia. Samuel Rinta-Nikkolan lisäksi jäljentäjinä tunnetaan Mikko Sauso, Jaakko Seppälä, Juho Wahl sekä Iisakki Skarra. Mystikkoihin lukeutui myös J. V. Snellmanin isä, merikapteeni Christian Henrik Snellman.[9]
Mystikkojen keskuudessa kirjat kulkivat uskonveljeltä toiselle. Vuonna 1851 kirjamiehet tukivat Suomen ensimmäisten kirjastojen joukkoon kuuluvaa Vähänkyrön pitäjän lainakirjastoa. Vuonna 1863 mystikot ystävineen perustivat Merikaartoon oman kyläkirjaston.[2]
Mystikkojen kopioimia kirjoja on aikojen kuluessa sekä hävinnyt että hävitetty. Kaikkiaan vähäkyröläisiltä mystikoilta on säilynyt hieman yli 200 käsikirjoitusnidettä, joita säilytetään muun muassa Helsingin yliopiston kirjastossa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa sekä Vaasan maakunta-arkistossa ja Vähänkyrön kirjastossa. Myös yksityiskodeissa on joko suvussa perintönä kulkeneita tai muulla tavoin hankittuja mystikkojen käsikirjoituksia.[2]
Tuomiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjanmaan mystikot olivat aikansa toisinajattelijoita ja saivat vankilatuomioita. Jaakko Kärmäki sai kahdeksan vuoden vankeustuomion vuonna 1760 ja Jaakko Wallenberg tuomittiin ensin kuolemaan ja sitten elinkautiseen rangaistukseen.[7]
Kasto myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hallio, Kustaa: Suomen mystikoista. Helsinki: Teologinen aikakauskirja, 1901.
- Kakkuri, Teemu: Suomalainen herätys. (Herätyskristillisyyden historia nälkävuosista Nokia-missioon) Helsinki: Kirjapaja, 2014. ISBN 978-952-288-134-2
- Krook, Tor: Väckelserörelserna i Österbottens svenska församlingar under 1800-talet. s. 69–72. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallisia toimituksia 31.1..
- Luukkanen, Tarja-Liisa: Pilatuxen breivit ja apostolien kilvoitukset – Pohjanmaan mystikot kristinuskon historian lähteillä. Jyväskylä: Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 84–85, 1995.
- Mäenpää, Pekka: Vähäkyrö historian valossa. Vähäkyrö-seura ry, 2017. ISBN 978-951-98365-3-9
- Niemistö, Virpi: Hurmahenkisiä morsiamia Härmänmaalla. Ilkka, 30.1.2001.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tuula Eerola: Pohjanmaan Mystikot vahakyro.fi. Viitattu 9.8.2008.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e Mäenpää 2017, s. 145–147
- ↑ Uskonnollisuus Suomessa Ppt-tiedosto; myös html:nä
- ↑ a b Krook, s. 69–72
- ↑ Luukkanen 1995, s. 84-85
- ↑ Niemistö 2001
- ↑ a b c d Kakkuri 2014, s. 85
- ↑ Hallio 1901, s. 344–356
- ↑ Kakkuri 2014, s. 86