Baptismi Suomessa
| Osa artikkelisarjaa |
| Baptismi |
|---|
 |
| Kristilliset kirkkokunnat Suomessa |
|---|
Suomalaiseen baptismiin kuuluu nykyisin noin 2 400 jäsentä. Heistä puolet on ruotsinkielisiä. Suomenkieliset baptistit ovat rekisteröityneet kirkkokunnaksi nimellä Suomen Baptistikirkko ja ruotsinkieliset baptistit nimellä Finlands svenska baptistmission. Suomen reformoidut baptistit ovat rekisteröityneet kirkkokunnaksi nimellä Suomen reformoitujen baptistiseurakuntien yhdyskunta. Ruotsinkielisistä baptisteista suurin osa asuu Pohjanmaalla.
Baptismi tuli Suomeen ensimmäisen kerran Föglön saarelle Ahvenanmaalle vuonna 1856. Sittemmin oppi levisi alkuun etenkin Pohjanmaalla; tuloreitteinä toimivat Luvia ja Närpiö. Ensimmäinen baptistiseurakunta perustettiin Luvialle 1870 ja ensimmäinen yhä toimiva baptistiseurakunta Jurvaan 1879.[1][2]
Baptistit järjestävät leirejä monen ikäisille. Suomenkielisten baptistien leirit järjestetään pääasiallisesti Kesärannassa ja Lähdekorvessa, jotka ovat baptistien leirikeskuksia.
Oppi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Baptisteilla ei ole yhteistä virallista uskontunnustusta. Baptismi on perinteisesti korostanut paikallisseurakuntien itsenäisyyttä, uskonnonvapautta ja uskonnollisten yhteisöjen riippumattomuutta valtiosta, pitäytymistä Raamattuun sekä uskovien kasteeseen. Kaste ymmärretään baptismissa lähinnä uskon tunnustamiseksi ja seurakunta tosiuskovien yhteisöksi, joka tukee seurakuntalaisten puhdasta elämää.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1850–1900-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ahvenanmaan herätys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Baptistityö sai Suomessa alkunsa kappalainen Fredrik Wilhelm Fredrikssonin huolesta ahvenanmaalaisten puolesta. Hän pyysi kirjeessä Tukholmasta evankelistaa Ahvenanmaalle ja Evankelinen Allianssi lähetti työhön Karl Justus Matias Möllersvärdin. Möllersvärd matkusti Ahvenanmaalle Oolannin sodan aikaan kauppamieheksi esittäytyneenä. Möllersvärd piti Ahvenanmaalla kokouksia muun muassa Föglössä ja Sottungassa. Möllersvärdin jälkeen työtä jatkoi ahvenanmaalainen talonpoika Johan Erik Östling.[4]
Baptismi Pietarsaaren seudulla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Baptismi saapui ruotsinkieliselle Pohjanmaalle Heikelin sisarusten – Viktor Heikelin ja Anna Heikelin välityksellä. Turun tuomiokapitulissa työskennellyt Henrik-isä oli käynyt keskusteluja ahvenanmaalaisten baptistien kanssa kotonaan Maariassa. Vuonna 1861 Heikelit muuttivat Pedersöreen ja Viktor tutustui lisää baptismiin ulkomaanmatkoillaan.[5]
Vuosi Henrik-isän kuoleman jälkeen 1867 Viktor ja Anna kastettiin Ruotsissa. Samana vuonna Anna aloitti pyhäkoulujen järjestämisen. Anna Heikel tavoitti suuren yleisön seurojen kautta, jotka olivat jo tuttu seurakuntamuoto alueella. Ensimmäiset baptistikokoukset järjestettiin Rosenlundin pappilassa, Pietarsaaressa.[5]
Heikelit järjestivät toukokuussa 1869 ahvenanmaalaisen saarnaajan H. A. Walenin Pietarsaareen ja järjestivät kuuden päivän mittaisen vierailun. Tämän vierailun aikana järjestettiin Suomen ensimmäinen baptistinen kastetilaisuus, kun maanviljelijä Petter Stormåns ja baptistisen päiväkoulun opettaja Maria Ekqvist Stora Lysarholmenilla. Heikelien toiminta johti kutsuun arkkipiispa Edvard Bergenheimin luo. Anna Heikel erotettiin uskonnonopettajan virasta baptismiin siirtymisen vuoksi. Anna Heikel jatkoi pyhäkoulun pitämistä Pietarsaaressa ja Alba Hellman aloitti baptistisen pyhäkoulutoiminnan Vaasassa.[5]
Äitikirkon aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1870–1872 Suomen alue oli ruotsalaisen Sundsvallin baptistiseurakunnan lähetysaluetta. Ajanjaksoa on kutsuttu äitibaptistiseurakunnan ajaksi, sillä ajanjaksoa kuvastivat useiden ruotsalaisten baptistisaarnaajien vierailut Pietarsaaressa. Suomen ensimmäinen baptistiseurakunta perustettiin Heikelien kotona 14. elokuuta 1870. Pietarsaaren baptistiseurakuntaa on kutsuttu äitikirkoksi, sillä useat alueella syntyneet baptistiseurakunnat kuuluivat samaan alkujaan laajaan Pedersören luterilaiseen seurakuntaan.[5]
Maaliskuussa 1871 Pietarsaaressa tehtiin päätös baptistiseurakunnan kirkonrakennuksesta. Pietarsaaresta baptismi levisi lähiympäristöön Forsbyhyn ja Munsalaan. Ruotsalaisen baptistisaarnaaja Johannes Palmqvistin vierailun aikana järjestettiin viisi kastetilaisuutta. Vuonna 1872 H. Lindgren järjesti 151 kokousta 40 päivän aikana. Tämän myötä baptismi levisi Purmoon ja Pensalaan. Vuonna 1873 baptistien johtajuus siirtyi maltillisilta heikeliläisiltä radikaaleille talonpojille.[5]
Paikallisseurakuntien aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosia 1873–1882 on kutsuttu itsenäisten paikallisseurakuntien ajaksi. Tuona aikana baptistiseurakuntia perustettiin Monå'on, Vöyrille, Pensalaan, Österpurmoon, Forsbyhyn, Ylimarkkuun, Luotoon ja Ähtävälle. Seurakuntia syntyi seuduilla, joissa myös radikaalipietismi vaikutti 1700-luvulla. Samaan aikaan ristiriidat maltillisen Anna Heikelin ja radikaalin maanviljelijän Anders Nissin välillä voimistuivat. Baptistit joutuivat useaan otteeseen vastaamaan myös paikallisille kirkkoneuvostoille sekä Turun tuomiokapitulille.[5]
Baptistit perustivat omia päiväkoulujaan, joista tunnetuinta pidettiin Petter Stomånsin yläsalissa. Baptistien pyhäkoulu levisi myös useisiin vasta perustettuihin seurakuntiin. Useissa baptistiseurakunnissa perustettiin myös äitien, tyttöjen ja nuorten kerhoja sekä ompeluyhdistyksiä. Ruotsinkielinen Pohjanmaa jakautui toiminnallisesti pohjoiseen ja eteläiseen osaan. Vaasan ruotsalainen baptistiseurakunta perustettiin tammikuussa 1881 ja seuraavana vuonna Åmossan baptistiseurakunta. Tästä tuli Pohjanmaan eteläosan äitikirkko.[5]
Piiriyhdistyksen ja eriuskolaisuuden aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1883 Vaasassa perustettiin piiriyhdistys, joka jossain määrin rikkoi itsenäisyyden perinnettä. Vuosina 1883–1890 Pohjanmaan eteläosissa perustettiin kuusi uutta baptistiseurakuntaa Nämpnäsiin, Oxkangariin, Tölbyyn, Närpiöön, Jungsundiin ja Österhankmoon. Samoihin aikoihin rakennettiin seitsemän uutta baptistikirkkoa. Baptistien raamattukoulu korvasi myös kirkon rippikoulua. Eteläisen alueen tunnetuimmaksi baptistipastoriksi nousi Åmossan baptistiseurakunnan johtaja Erik Jansson.[5]
Baptistien saarnaajakoulu aloitti toimintansa vuonna 1886 ja sen ensimmäisenä opettajana toimi Martin Westström. Saarnaajakoulun ensimmäiselle kurssille osallistui 13 henkilöä. Vuosia 1891–1899 on kutsuttu eriuskolaisuuden ajaksi ajaksi ja vuoden 1899 eriuskolaislaki mahdollisti seurakuntien muodostamisen.[5]
1900-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eriuskolaislain tultua voimaan vuonna 1889 baptistit erosivat virallisesti omaksi yhteisökseen. Seurakuntia syntyi erityisesti Pohjanmaalle ja Etelä-Suomen suurimpiin kaupunkeihin. Suomen baptistiyhdyskunta rekisteröityi vuonna 1928. Myöhemmin suomenkielisten baptistien vahvaksi alueeksi kehittyi Keski-Suomi. Ruotsinkieliset baptistit järjestäytyivät Finlands svenska baptistsamfundiin vasta vuonna 1980.[3]
Baptistiyhdyskunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Yhdyskunta | Kirkkokunnan johtaja |
|---|---|
| Finlands svenska baptistsamfund | Peter Sjöblom |
| Suomen Baptistikirkko | Jari Portaankorva |
| Suomen reformoitujen baptistiseurakuntien yhdyskunta | Miska Wilhemsson |
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jumalanpalvelukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Baptistiseurakuntien jumalanpalvelukset ovat vapaamuotoisia tilaisuuksia, joissa keskeinen osa on Raamatun luvulla, saarnalla ja rukouksella sekä kuoro- ja yhteislaululla. Lisäksi lapsille ja nuorille järjestetään usein omaa toimintaa. Baptistien tilaisuuksissa toimii myös kiertäviä evankelistoja.[3]
Musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuaikoina baptistien kokouksissa käytettiin ruotsalaisten Palmqvistin veljesten toimittamaa Pilgrimssånger-laulukokoelmaa. Vuonna 1906 ilmestyi suomenkielinen laulukirja Kaikuja kotimaasta, joka nousi liikkeen keskeiseksi laulukirjaksi. Laulukokoelma sisälsi 85 laulua.[6] Ruotsinkieliset baptistit käyttivät aluksi Pilgrimssånger-laulukirjaa, sitten Psalmistenia ja vuodesta 1890 lähtien Nya Pilgrimssångeria.[5]
Media
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuodesta 1890 ilmestyneestä Finska Månadspostenista tuli baptistien oma äänenkannattaja ja sen kantava ääni oli ruotsalainen Israel Stefanus Österman.[5] Ruotsinkieliset baptistit julkaisevat lehteä Missionstandaret, jonka toimitus sijaitsee Vaasassa.[7] Suomenkieliset baptistit ovat julkaisseet Kodin Ystävä-lehteä.[3]
Baptistien määrä Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Baptisteja yhteensä | Suomen Baptistikirkko | Finlands svenska baptistsamfund (1980–) | Helsingin baptistiseurakunta Tabernaakkeli | Ähtävän baptistiseurakunta (1973–83) | Huomautus |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 1900[8] | 2851 | |||||
| 1910[8] | 4467 | |||||
| 1920[8] | 5614 | |||||
| 1930[8] | 2320 | |||||
| 1940[8] | 1906 | |||||
| 1950[9] | 1845 | Vaasan läänissä 1088. | ||||
| 1952[10] | 1801 | 98 | ||||
| 1960[11] | 2074 | 1990 | 84 | |||
| 1970[11] | 1895 | 1895 | ||||
| 1980 | 1744[12] | 1732[11] | 0 | 100[11] | Yhteismäärä 31.12.1980, yhdyskunnat 1.1.1980 | |
| 1990 | 2565[12] | Yhteismäärä 31.12.1990 | ||||
| 1999 | 2440[12] | 1651[11] | 640[11] | Yhteismäärä 31.12.1999, yhdyskunnat huhtikuu 1999 | ||
| 2010[13] | 1475 | 881 | ||||
| 2013[14] | 1442 | 868 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo. (2. painos) Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-27265-5
- Lohikko, Anneli: Baptistit Suomessa 1856–2006. Tampere: Kharis Oy, 2006. ISBN 951-97895-4-5
- Näsman, Nils: Svenska Österbottens historia. (Osa 2) Vasa: Svenska Österbottens landskapsförbund, 1979. ISBN 951-99097-5-3 (ruotsiksi)
- Pajamo, Reijo: Kirkkomusiikki. (Suomen musiikin historia) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27707-X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Baptistiliikkeen tulo Suomeen Suomen Baptistiyhdyskunta. Viitattu 2.10.2007.
- ↑ Murtorinne, Eino (päätoim.): Kristinuskon historia 2000, s. 139. (3. osa) Porvoo: Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6516-5 Föglö 1856, Luvia 1870, Jurva ja Närpiö ei mainittu
- ↑ a b c d Heino 1997, s. 74–75
- ↑ Lohikko 2006, s. 16–17
- ↑ a b c d e f g h i j k Näsman 1979, s. 84–87
- ↑ Pajamo 2004, s. 296
- ↑ Vem är vi Baptist.fi. Arkistoitu 8.11.2021. Viitattu 8.11.2021. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e Tilastollinen päätoimisto: Suomen tilastollinen vuosikirja 1952, s. 30.
- ↑ Tilastollinen päätoimisto: Suomen tilastollinen vuosikirja 1953, s. 40.
- ↑ Tilastollinen päätoimisto: Suomen tilastollinen vuosikirja 1953 (6. Rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat vuonna 1953. Jäsenmäärä 31/12 1952.) doria.fi. 1954. Helsinki.
- ↑ a b c d e f Martikainen, Tuomo: Uskonnot Suomessa
- ↑ a b c Tilastokeskus: Suomen tilastollinen vuosikirja 2000. Uskonnollinen yhdyskunta vuoden lopussa.
- ↑ Uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmäärät 31.12.2010 (23.3.2011) Ateistit.fi. Viitattu 25.6.2013.
- ↑ Uskonnot Suomessa: Suomen baptistikirkko (Arkistoitu – Internet Archive)
| Alueittain | |
|---|---|
| Kristinusko | |
| Muut uskonnot | |
| Mytologia | |
