Uskonto Satakunnassa
Uskontokuntiin kuuluminen Satakunnassa (pl. Pori), Tilastokeskus (2023)[1]
Tämä artikkeli käsittelee Satakunnan uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä, poislukien Porin kaupunki, jota käsitellään Porin uskontoa käsittelevässä artikkelissa. Satakunnan maakunnan asukkaista 74,8 prosenttia kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 1,5 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 23,7 prosenttia väestöstä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katolinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kristinusko tunnettiin Kokemäenjoen laaksossa jo 1000-luvun alussa.[2] Lounais-Suomen yhteys Ruotsiin valtapiiriin ja sen kirkolliseen toimintaan lujittui 1100-luvulla, kun alueelle tehtiin ensimmäinen katolinen ristiretki. Piispa Henrik toimi nykyisen Varsinais-Suomen pohjoisosassa ja Satakunnan eteläosassa. Henrikin toiminta suuntautui sata vuotta kristillisenä olleille seuduille ja toiminta osoittaa lähinnä vakiintuneen opin edellyttämää kirkollisten olojen järjestämistä.[3][2]
Katolisella ajalla Satakunnan alueelle perustettiin ensimmäisenä 1300-luvulla Ulvilan seurakunta (1311)[4], Kokemäen seurakunta (1324)[5], Eurajoen seurakunta (1346)[6] sekä Harjavallan seurakunta (1392).[7] Satakunnassa on joitakin jäänteitä romaanistyylisistä puukirkoista.[2] Dacian fransiskaaniprovinssiin kuulunut Rauman fransiskaanikonventti perustettiin 1400-luvun puolivälissä.[8]
Katolisella ajalla Satakunta oli kirkonrakentamisen painopistealuetta erityisesti toisen kirkkosukupolven aikana vuosina 1480–1550. Nuoremman kirkkosukupolven aikana Satakuntaan rakentui kivikirkot Ulvilaan, Huittisiin ja Raumalle sekä sakaristot Kokemäelle, Eurajoelle ja Köyliöön.[9]
Luterilainen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1554 toteutetussa hiippakuntajaosssa Satakunnan alue jäi Turun hiippakunnan alaisuuteen.[10] Vuoden 1726 valtiopäivillä asetettiin seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti. Lainsäätäjien asetusta vastustanut separatistinen liike alkoi vaikuttaa Varsinais-Suomessa rukoilevaisena kansanherätyksenä 1750-luvun puolivälissä, josta se levisi pian Satakuntaan. Rukoilevaista liikettä edelsi myös 1800-luvun vaihteessa esiintynyt hyppyherätys.[8]
Varsinais-Suomessa alkunsa saanut evankelinen herätysliike levisi Satakuntaan rukoilevaisten ydinkannatusalueen ympärille 1800-luvun puoliväliin mennessä.[8]
Uskonnollisen vapauden aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uskonnollinen vapaus lisääntyi vuonna 1869, kun vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin. Vuonna 1889 sallittiin myös siirtyminen pois luterilaisesta kirkosta. Lestadiolaisuus levisi Satakunnan alueelle 1870-luvulta lähtien ensimmäisenä Porin ympäristöön. 1880- ja 1890-lukujen aikana lestadiolaisuus Kokemäen–Huittisten seudun. Liike ei edennyt vahvalle rukoilevaiselle alueelle Eurajoen ympäristöön.[11][12]
Protestantismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luterilaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Evankelis-luterilainen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä Satakunnassa toimii Turun arkkihiippakunta. Pohjoisessa Satakunnassa Porin rovastikuntaan kuuluvat Kankaanpään seurakunta, Merikarvian seurakunta ja Ulvilan seurakunta. Eteläiseen Ala-Satakunnan rovastikuntaan kuuluvat Eurajoen seurakunta, Euran seurakunta, Harjavallan seurakunta, Huittisten seurakunta, Kokemäen seurakunta, Nakkilan seurakunta, Rauman seurakunta sekä Säkylä-Köyliön seurakunta.[13]
Herätysliikkeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Herätysliikkeistä Satakunnan alueella ovat vaikuttaneet erityisesti rukoilevaisuus ja evankelinen herätysliike. Rukoilevaisliikkeen kannatus sijoittuu Satakuntaan käytännöllisesti katsoen kokonaan ja sitä tavataan Rauman ja Porin ympäristössä.[14] Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistyksen kotipaikka sijaitsee Lapissa. Rukoilevaisilla on maakunnassa myös Eurajoen kristillinen opisto.[15][16]
Evankelinen liike on vaikuttanut myös perinteisesti Satakunnassa ja sen kannatus ympäröi rukoilevaisaluetta. Muutamilla paikkakunnilla, kuten Ulvilassa, Kokemäellä, Laitilassa sekä Porissa ja Raumalla nämä molemmat esiintyvät rinnakkain melko voimakkaasti. Lounais-Suomen evankelisuuden pohjoisraja on Porin korkeudella. Liikkeen voima-aluetta ovat täällä Huittisten ja Kokemäen tienoot.[14] SLEY:n messuyhteisö toimii Kankaanpäässä, minkä lisäksi liikkeellä on rukoushuoneet Huittisten Lauttakylässä ja Rauman Vermuntilassa.[17]
Uuspietismin kannatuksen painopiste on suurimmissa asutuskeskuksissa, mutta liikkeen kannatus ulottuu myös maaseutupitäjiin.[14] Satakunnan Kansanlähetys järjestää säännöllistä toimintaa Eurassa, Eurajoella, Harjavallassa, Karviassa, Kokemäellä, Laviassa, Niinisalossa, Pomarkussa ja Raumalla.[18]
Vanhoillislestadiolaisuudella on Satakunnassa Kokemäen seudun rauhanyhdistys, Merikarvian rauhanyhdistys ja Rauman rauhanyhdistys.[19] Uusheräyksellä on paikallistoimintaa Siikaisissa ja Merikarvialla.[14][20] Herännäisten Herättäjä-Yhdistyksellä on paikallisosastot Kankaanpään seudulla ja Rauman seudulla.[21]
Muut luterilaiset kirkot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelisluterilaisella lähetyshiippakunnalla on seurakunnat Kankaanpäässä ja Raumalla.[22][23]
Helluntaiherätys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satakunnassa on 16 helluntaiseurakuntaa, joissa yhteensä on noin 2 000 jäsentä.[24] Porin jälkeen suurimmat seurakunnat ovat keskikokoiset Rauman Avainseurakunta ja Huittisten helluntaiseurakunta. Monien pienten maalaisseurakuntien panos helluntaiherätyksen työhön on ollut huomattava ja esimerkiksi Kullaan ja Kokemäen helluntaiseurakunta ovat lähettäneet useita saarnaajia.[25]
Ensimmäisenä helluntaiherätys saapui Satakunnassa Raumalle, jossa Emil Danielsson saarnasi vuonna 1912. Vuonna 1919 Eino Manninen saapui Suodenniemellle, jonne järjestettiin Suodenniemen helluntaiseurakunta vuonna 1921. Vuodesta 1920 lähtien helluntaiherätys levisi maakunnassa aktiivisemmin. 1920-luvulla syntyivät myös Harjavallan helluntaiseurakunta (1925) ja Koivistonluodon helluntaiseurakunta (1928).[25]
Alkutyöntekijöitä oli erityisesti Eino Heinonen, jonka kautta oli herätyksiä eri puolilla maakuntaa. Heinonen toimi muun muassa 1920 Laviassa, Kankaanpäässä ja Kokemäellä ja myöhemmin Kiikoisissa ja Jämijärvellä. Muita alkajia olivat muun muassa Valto Kuusisto, Martta Hellén, Sanni Hautakangas ja Hanna Lönnroth.[25]
1930-luku oli Satakunnassa helluntaiherätyksen vuosikymmen. Puhujakaarti oli runsaampaa ja Satakuntaan järjestettiin vuosikymmenen aikana 14 helluntaiseurakuntaa. Satakunnassa aloitettiin 1930-luvulla ensimmäiset maakunnalliset työntekijäpäivät ja maakuntajuhlat.[25]
Katolinen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Roomalaiskatolisen kirkon piirissä Satakunnassa toimii Turussa keskuspaikkaansa pitävä Pyhän Birgitan ja autuaan Hemmingin katolinen seurakunta. Seurakunta järjestää säännöllistä toimintaa Eurajoella seurakuntatalolla ja Raumalla nuortentalolla.[26]
Ortodoksinen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konstantinopolin patriarkaattiin kuuluvan Suomen ortodoksisen kirkon alaisuudessa Satakunnassa toimivat Turun ortodoksinen seurakunta ja Tampereen ortodoksinen seurakunta. Turun ortodokseilla on Raumalla Pyhän Nikolaoksen rukoushuone.[27]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Satakunnassa on järjestetty useita kristillisiä suurtapahtumia. Herätysliikkeiden tapahtumista Satakunnassa järjestetään säännöllisesti rukoilevaisten vuosittaiset kesäseurat. Evankelisuuden valtakunnalliset evankeliumijuhlat on järjestetty Huittisissa vuonna 1986, Kankaanpäässä vuosina 1994 ja 2008 sekä Harjavallassa vuonna 2003.[28] Vanhoillislestadiolaisten Suviseurat on järjestetty Jämijärvellä vuonna 1991.[29] Kansanlähetyspäivät on järjestetty Raumalla vuonna 1988 ja Kankaanpäässä vuonna 2013.[30]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 12.12.2024.
- ↑ a b c Päätoimittaja: Rikkinen, Kalevi: Finlandia: Otavan iso maammekirja 2, Varsinais-Suomi, Satakunta, Ahvenanmaa, s. 15–16. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07486-5
- ↑ Kristinuskon historia 2000: Kristinusko Suomessa, s. 14. Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6516-5
- ↑ Ulvila Suomen sukututkimusseura. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Kokemäki Suomen sukututkimusseura. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Eurajoki Suomen sukututkimusseura. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Harjavalta Suomen sukututkimusseura. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ a b c Heininen, Simo & Heikkilä, Markku: Suomen kirkkohistoria, s. 41, 150–154. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1839-5
- ↑ Keskiajan kivikirkot Hannu Asikainen. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Turun hiippakunnan hallinto Kansallisbiografia. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Seppo Lohi: Pohjolan kristillisyys: Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870–1899, s. 412. SRK, 1997. ISBN 951-8940-69-X
- ↑ Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, s. 221–222. Tikkurila: Ristin Voitto, 1979. ISBN 951-605-542-7
- ↑ Tietoa hiippakunnasta Turun arkkihiippakunta. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ a b c d Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 159. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
- ↑ Yhteystiedot Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Info Eurajoen kristillinen opisto. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ SLEY Vuosikertomus 2023 Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Toimintaa maakunnassa Satakunnan Kansanlähetys. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Rauhanyhdistysten osoitteet Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Paikallistoiminta Uusheräys. Viitattu 13.12.2024.
- ↑ Paikallisosastot Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Pyhän Simeonin luterilainen seurakunta Lähetyshiippakunta. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Rauma: Pyhän Marian luterilainen seurakunta Lähetyshiippakunta. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Satakunta Suomen Helluntaikirkko. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ a b c d Antturi, Kai, Kuosmanen, Juhani & Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 36–40–41. RV-Kirjat, 1986. ISBN 951-605-938-4
- ↑ Seurakunnat Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Pyhäköt Turun ortodoksinen seurakunta. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Juhlapaikkakunnat Evankeliumijuhla. Viitattu 7.12.2024.
- ↑ Suviseuroissa Jämijärvellä yli 50000 seuravierasta Helsingin Sanomat. 1.7.1991. Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Historia Kansanlähetyspäivät. Viitattu 12.12.2024.
