Tämä on lupaava artikkeli.

Islam Suomessa

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Muslimit Suomessa)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rukoushetki Lahden moskeijassa 2016.

Islam on yksi Suomen vähemmistöuskonnoista. Pieni muslimiväestö siirtyi Suomeen jo 1800-luvun lopulla, sillä vuosina 1870–1920 Suomeen muutti Venäjältä noin tuhat tataaria. Uusi muuttoaalto alkoi 1990-luvulla, kun Suomeen tuli somaleja. Sen jälkeen muslimien maahanmuutto on jatkunut muslimimaissa sattuneiden kriisien vauhdittamana muun muassa Afganistanista, Bangladeshista, Irakista, Marokosta, Pakistanista, Persiasta, Somaliasta, Syyriasta ja Turkista.

Suomessa toimii useita kymmeniä islamilaisia yhdyskuntia, joista monet pitävät yllä moskeijoita ja koraanikouluja. Suomalaisia muslimeja arvioitiin vuonna 2022 olevan 120 000 – 130 000.[1] Vuonna 2024 lukumääräksi on arvioitu 140 000.[2] Tarkkaa määrää ei tiedetä, koska sitä ei virallisesti seurata. Noin 21 000 henkilöä kuuluu muodollisesti islamilaisiin yhdyskuntiin. 

Yleistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulta alkaen maahanmuutto Suomeen on lisääntynyt, ja tämä koskee myös muslimien maahanmuuttoa.[3] Kaikista vuosina 1990–2009 ulkomailla syntyneistä maahanmuuttajista noin 17 prosenttia oli muslimeja.[4] Vielä 1990-luvun alussa Suomessa asui vain tuhatkunta muslimia.[5][6][7] Muslimien määrän kasvaessa islam on saanut lisääntyvää huomiota julkisuudessa.[8]

1980-luvun alussa Suomessa toimi vain yksi, tataarien perustama islamilainen yhdyskunta.[3] Vuonna 2010 rekisteröityjä islamilaisia yhdyskuntia oli Patentti- ja rekisterihallituksen Yhdistysnetti-palvelussa 28.[9] Vuonna 2020 yhdistyksiä oli samoilla hakusanoilla 161 eli niiden määrä oli lähes kuusinkertaistunut kymmenessä vuodessa.[10]

Enemmistö muslimeista asuu Uudellamaalla. Muita merkittäviä keskuksia ovat Turku ja Tampere.[11] Islamopas.com luettelee vuonna 2022 yhteensä 29 sunnimoskeijaa Suomessa.[12]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän tataarit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osa artikkelisarjaa
Islam maittain
Afrikka
Aasia
Eurooppa (Lähi-Itä)
Pohjois-Amerikka
Oseania
Etelä-Amerikka

Suomen suuriruhtinaskunnan venäläisissä varuskunnissa palveli 1800-luvulla myös muslimeja, jotka joskus jäivät palveluksensa jälkeen maahan. Kansalaisuuden he saivat Suomen itsenäisyyden myötä vuonna 1920.[13]

Tarkistamattoman tiedon mukaan ensimmäinen tataarikauppias saapui Suomeen vuonna 1868. Suomeen muutaman vuosikymmenen aikana tulleet noin tuhat tataaria ovat melkein kaikki kotoisin Moskovasta itään sijainneesta Aktukin kylästä (91 %) ja samasta Nižni Novgorodin piirikunnasta (98 %). Muutto alkoi kauppamatkoina ja johti kokonaisten sukujen siirtymiseen.[14]

Hietaniemen hautausmaan islamilainen hautausmaa vihittiin käyttöön vuonna 1871. Myös Viipurissa oli islamilainen hautausmaa ja Terijoella moskeija. Tataareja asettui myös Kotkaan, Kuopioon ja Turkuun. Turun islamilainen hautausmaa otettiin käyttöön vuonna 1912.[13]

Uskonnollista toimintaa Helsingin muslimit harjoittivat hyväntekeväisyysyhdistyksen muodossa vuodesta 1915. Suomessa astui voimaan uskonnonvapauslaki vuonna 1923 ja kaksi vuotta myöhemmin tataariyhteisö järjestäytyi nimellä Suomen muhamettilainen seurakunta. Nimi muutettiin Suomen Islam-seurakunnaksi vuonna 1963.[15] Järjestöön ei ole hyväksytty myöhemmin jäseneksi muita kuin tataareja. Venäjän vallankumouksen myötä Suomeen saapui tataarisiirtolaisia, mutta muuttovirta tyrehtyi 1920-luvulla ja viimeiset tataarit tulivat rajan yli vuonna 1930. Sotien aikana heistä armeijassa palveli 76, joista 14 kaatui.[13] Tampereen islamilainen seurakunta perustettiin vuonna 1943.[16] Vuonna 2014 Suomen kahdessa tataariseurakunnassa oli kaikkiaan 587 jäsentä, ja lukumäärä on laskussa.[17]

Nykyajan siirtolaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeen saapui muita muslimeja kuin tataareja vasta 1960-luvulla.[13] Maahanmuutto oli vähäistä aina 1980-luvulle saakka, mutta muslimeja saapui jonkin verran Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä.[18] Syinä olivat yleensä avioliitto, yliopisto-opiskelu, seikkailu tai työnhaku.[19] Suomeen muuttaneet arabit perustivat vuonna 1986 Helsinkiin Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan.[18][16] 1980-luvun loppupuolella maahanmuutto kasvoi ja painopiste siirtyi humanitaariseen maahanmuuttoon.[19] Neuvostoliiton romahduksen myötä maahanmuutto lisääntyi voimakkaasti 1990-luvun vaihteessa, jolloin Suomeen saapui Neuvostoliitosta etenkin islaminuskoisia somaleita. Tulijoissa oli lisäksi Irakin kurdeja sekä muslimeja Iranista ja Turkista. Vuodesta 1993 lähtien muslimipakolaisia saapui entisen Jugoslavian alueelta sekä myöhemmin Afganistanista.[20] Arviolta kaksi kolmasosaa muslimeista saapui Suomeen tuolloin humanitaarisista syistä.[19]

Sunnit ja shiiat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen somalit ovat valtaosin shafi’i -koulukuntaa seuraavia sunnimuslimeja. Heidän keskeisimmät yhdistyksensä ovat Suomen Islamilainen Yhdyskunta ja Helsinki Islam Keskus.[20]

Vuoden 2012 arvion mukaan šiialaisia oli Suomen muslimeista 10–15 prosenttia.[16] Aiempina vuosina shiialaiset kävivät sunnimoskeijoissa, mutta 2000-luvulla he alkoivat järjestäytyä omiin moskeijoihinsa.[16] Vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden koostumus vaikutti siihen, että Suomessa shiioja arvellaan olevan noin 20–25 prosenttia kaikista muslimeista. Heidän lähtömaitaan ovat olleet Irakin lisäksi Afganistan, Iran ja Pakistan.[21] Sunnien ja shiiojen välinen vastakkainasettelu kärjistyi Lähi-idässä Irakin sodan jälkeisessä tilanteessa.[22] Vihamielisyydet ovat heijastuneet myös Suomeen, missä ryhmien välisistä toistuvista pahoinpitelyistä vain osa on tullut poliisin tietoon.[23]

Uskonnolliset yhdyskunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurimmat islamilaiset yhteisöt Suomessa
Nimi Rekisteröinti Kielitausta Kotipaikka
Suomen Islam-seurakunta 1925 tataari Helsinki
Suomen Islamilainen Yhdyskunta 1987 arabia Helsinki
Turun Islamilainen Yhdyskunta 1994 monikielinen Turku
Suomen Islam-Keskus 1994 urdu Helsinki
Helsinki Islam Keskus 1995 somali Helsinki
Tampereen islamin yhdyskunta 1998 monikielinen Tampere
The Islamic Rahma Center in Finland 1998 somali Helsinki
Pohjois-Suomen Islamilainen Yhdyskunta 2000 monikielinen Oulu
Resalat Islamilainen Yhdyskunta 2001 persia Vantaa
Suomen Islamilainen Diyanet Yhdyskunta 2016 turkki Vantaa

Suomessa toimii toista sataa itsenäistä islamilaista uskonnollista yhdyskuntaa.[24] Pääkaupunkiseudulla ne ovat usein jakautuneet kielitaustan (somali, arabia, persia, urdu, turkki) ja kansallisuuden (somalit, arabit, persialaiset, turkkilaiset) mukaan.[25] Laaja luettelo islamilaisista yhdyskunnista on uskonnot.fi-sivustolta.[26] Joitakin yhdyskuntia ovat seuraavat:

  • Suomen Islamilainen Yhdyskunta on vuonna 1987 rekisteröity sunnalainen yhteisö. Sillä on noin 3 100 jäsentä ja moskeija Helsingissä. Yhdyskunta ylläpitää koraanikoulua ja antaa arabian kielen opetusta. Yhdyskunnan alaisuudessa toimii islamilainen päiväkoti.[27] Alkuaan arabien perustaman yhteisön toimintaan tuli sittemmin somaleja ja suomalaisia käännynnäisiä. Seura julkaisee An-nur-lehteä.[16]
  • Helsinki Islam Keskus on perustettu vuonna 1995 ja sillä on noin 2 700 jäsentä. Jäsenet ovat lähinnä somalialaisia, arabeja ja länsiafrikkalaisia.[28]
  • The Islamic Rahma Center in Finland on somalien vuonna 1998 perustama yhdyskunta, jolla oli noin 2 000 jäsentä vuonna 2021.[29]
  • Resalat Islamilainen Yhdyskunta on vuonna 2001 perustettu šiialainen yhdyskunta. Sillä oli 999 rekisteröitynyttä jäsentä vuonna 2021. Yhdyskunnan ’Fatemeh Zahran islamilainen kulttuurikeskus’ -niminen toimitila sijaitsee Mellunmäessä. Yhteisö julkaisee suomenkielistä Salam-lehteä.[30] Moskeija on saanut rahoitusta Iranista ja Irakista,[31][32] ja yhdyskuntaa on syytetty Iranin islamistisen hallinnon tukemisesta[31] eivätkä Iranin hallintoon kriittisesti suhtautuvat suomen-iranilaiset siksi ole tekemisissä moskeijan kanssa.[33]
  • Suomen Islamilainen Diyanet Yhdyskunta on turkkilaisten muslimien vuonna 2016 perustama yhdyskunta, jolla on noin 500 jäsentä.[34] Yhdyskunnalla on moskeijarakennukset muun muassa Vantaalla ja Lahdessa. Se saa tukea Turkilta, jonka uskonnollisten asioiden virasto Diayanet on rahoittanut moskeijoiden rakentamista Euroopassa. Viraston toiminta on aatteellisesti lähellä Muslimiveljeskuntaa.[35] Yhdistys on raportoinut Turkkiin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin vastustajista.[36]
  • Suomen Islam-seurakunta on vanhin islamilainen yhteisö. Se on tataarien perustama ja perustettiin vuonna 1925. Sillä on alle 500 jäsentä, jotka kaikki ovat tataareja, sillä muita kansallisuuksia ei oteta jäseniksi. Yhteisöllä on moskeija Helsingissä[37] ja Tampereella[38] sekä oma palkattu imaami[37]. Tataarien moskeija Järvenpäässä on Suomen ainoa alun perin moskeijaksi rakennettu moskeija.[39]
  • Suomen Islam-keskus pitää yllä sunnimoskeijaa Helsingin Kalliossa. Kallion moskeijassa lapsista kasvatetaan pakistanilaisia ja puhekielenä on urdu.[40] Jäseniä on runsaat 300. [41]
  • Helsingin Muslimit ry on perustettu vuonna 2006, ja sen pääkieli on suomi.[42] Yhdyskunnalla oli 154 jäsentä vuonna 2019.[43] Yhdistys edustaa sunni-islamin hanbalilaista koulukuntaa ja on lähellä saudi-arabialaista wahhabismia ja salafismia. Yhdistyksen ylläpitämä moskeija toimii Malmilla. Se on saanut ”radikaalimoskeijan” maineen, koska Suomesta Syyriaan ja Irakiin Isisin riveihin lähteneissä on ollut paljon siellä käyneitä henkilöitä.[44][22]

Useimmat moskeijat ovat monikielisiä, mutta suomen kieltä käytetään yhä enemmän. Uskonnollisissa toimituksissa kielenä on aina arabia. Euroopassa tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että aktiivisia osallistujia on muslimien vähemmistö.[45] Moskeijoita on Suomessa useita kymmeniä.[12] Sanan käyttö on vaihtelevaa, moskeijan sijaan voidaan puhua rukoushuoneesta.[46] Suomessa ei ole suurta keskusmoskeijaa, Helsingin suurmoskeijahanke kaatui vuonna 2017.[16][47]

Vuonna 2006 perustettiin silloisen vähemmistövaltuutetun toimiston ohjauksessa kattojärjestö Suomen islamilainen neuvosto, SINE. Viranomaisten tavoitteena oli luoda ulkomaisten esikuvien mukaisesti islamilaisten yhdyskuntien ja yhdistysten kattojärjestö, joka toimisi yhteistyöelimenä viranomaisten suuntaan.[17] Šiiamuslimeja edustava Resalat erosi kuitenkin SINE:stä vuonna 2009. Tataarien Suomen Islam-seurakunta jättäytyi alusta lähtien SINE:n ulkopuolelle. Vuoden 2015 jälkeen SINE:n toiminta on hiipunut.[48][49]

Vuonna 2020 perustettiin BuraQ-niminen yhdistys, jonka tavoitteena on tukea Suomessa asuvien muslimitaustaisten HLBTIQ-henkilöiden hyvinvointia sekä parantaa heidän asemaansa Suomen muslimiyhteisöjen sisällä.[50][51]

Patentti- ja rekisterihallituksen Yhdistysnetti-palvelusta löytyi kesäkuussa 2022 kaikkiaan 173 rekisteröityä yhdistystä ja viisi vireillä olevaa hakemusta hakusanalla ”islam*” tai ”muslim*”. Yhdistyksistä useimmat (89) toimivat pääkaupunkiseudulla.[52]

Arvio muslimien lukumäärästä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muslimien lukumäärä Suomessa
Vuosi Arvio
1990 1 000[5]
2006 40 000[11]
2010 60 000[53]
2016 yli 70 000[54]
2022 120 000 – 130 000[55][56]
2024 140 000

Muslimien lukumäärä Suomessa oli vuonna 2006 noin 40 000.[11] Amerikkalainen Pew Research Center arvioi määräksi vuonna 2010 noin 60 000.[53] Vuonna 2015–2016 heitä oli Ylen arvion mukaan runsaat 70 000.[54] Vuonna 2022 suomalaisia muslimeja on arvioitu olevan noin 120 000 perustuen Tilastokeskuksen ja Uskonnot Suomessa -hankkeen tietoihin.[55][25] Vuonna 2022 Suomessa oli arviolta 120 000 – 130 000 muslimia tai muslimitaustaista henkilöä.[57][56] Vuonna 2024 lukumääräksi on arvioitu 140 000.[2]

Islamilaisiin yhdyskuntiin kuului Suomessa vuonna 2021 noin 21 000 henkilöä.[58] Islamiin on tiettävästi kääntynyt tuhansia suomalaisia.[17] Vuonna 2006 Suomessa oli islamiin kääntyneitä 800–1000.[11] Kääntymisen syynä on usein ollut avioliitto muslimimiehen kanssa.[59] Avioliiton merkitys kääntymisen taustatekijänä on nykyisin pienempi.[17]

Muslimien lukumäärä kasvaa Suomessa ja muualla Euroopassa sekä maahanmuuton että väestönkasvun myötä. Tämä johtuu muslimiväestön korkeammasta hedelmällisyydestä kantaväestöön verrattuna. Suomessa musliminaiset saavat keskimäärin 3,1 lasta,[53] kun Suomen kokonaishedelmällisyysluku on ollut alimmillaan 1,35 vuonna 2019.[60] Ryhmien välinen ero on suurin Euroopassa. Pew-ajatuspaja arvioi vuonna 2017, että jos maahanmuutto jatkuu pitkän aikavälin trendejä vastaavalla tasolla, Suomen muslimiväestö olisi vuoteen 2050 mennessä kasvanut 720 000 henkeen eli 11,4 prosenttiin.[53] Siirtolaisinstituutin johtaja Tuomas Martikainen arvioi vuonna 2019 muslimien määrän kasvavan, mutta tarkkoja lukuja ei voi tietää. Maahanmuuttajaryhmillä syntyvyys tulee melko nopeasti lähemmäs kantaväestöä.[25]

Muslimien asema Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islam yhteiskunnassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islaminuskolla on poliittinen ulottuvuus, koska siihen kuuluu ajatus Jumalan laista eli šariasta. Šaria sisältää siviili- ja rikosoikeuden lisäksi myös esimerkiksi käyttäytymiseen ja pukeutumiseen liittyviä asioita. Jälkimmäiset ovat yksityisasioita, jotka eivät liity maalliseen lainsäädäntöön.[61] Suomessa toimii lukuisia halal-lihaa myyviä kauppoja. Elintarvikevirasto julkaisi vuonna 1995 muslimien ruokailuoppaan, jossa luetellaan sikaperäisiä aineita sisältäviä elintarvikkeita ja lisäaineita.[16] Yhteiskunnallisista kysymyksistä kritiikkiä ovat herättäneet ainakin musliminaisten huivin käyttäminen sekä ympärileikkaus.[17] Keväällä 2024 Helsingissä heräsi ramadanin alkaessa julkinen keskustelu, kun Helsingin kaupunki viestitti osalle koulujen oppilaiden vanhemmista, että oppilaiden ei tulisi paastota uskonnollisten juhlien aikana koulupäivinä, sillä paasto voi häiritä koulutyötä.[62] Osa opettajista kertoi tuolloin, että osa lapsista ryhtyy Ramadanin aikaan niin sanotusti uskontopoliiseiksi ja vahtivat paaston aikana muita oppilaita. Opettajat kertoivat Helsingin Sanomille lasten paaston näkyvän myös, levottomuutena, päänsärkynä, ärtyisyytenä ja väsymyksenä. Erään opettajan mukaan esimerkiksi: "yläkoulun oppilaista moni ei tule useina päivinä ollenkaan kouluun. Saman perheen alakoululaiset pikkusisaruksetkin saattavat paastota ja jäädä kotiin. Oppilaat ovat väsyneitä, päätä särkee, he eivät jaksa keskittyä tai opiskella". Vantaalainen opettaja totesi, että: "Periaatteessa minun pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus jokaisesta päivästä, jolloin lapset jäävät ilman ravintoa ja vettä. Muu luokka kärsii myös, työrauha on olematon".[63]

Suomalaiset ovat mieltäneet islamin usein vieraaksi ja suomalaisuudelle vastakkaiseksi ilmiöksi. Suomalaisten asenteet islamia kohtaan ovat olleet kyselytutkimuksissa kielteisiä. Mahdollisena selityksenä tälle on esitetty, että tiedotusvälineissä islam on ollut esillä ennen kaikkea väkivaltaisuuksien yhteydessä ja suomalaiset mieltävät sen kehittymättömäksi ja epädemokraattiseksi. Lisäksi suomalaiset suhtautuvat tutkimusten mukaan kielteisesti näkyvään uskonnonharjoitukseen, jota edustavat pukeutumiskäytännöt, rukoilu ja muut perinteet.[17]

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on käynyt aktiivisesti vuoropuhelua muslimien kanssa.[17]

Islamin opetus kouluissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen koululaitoksessa on järjestetty muslimeille oman uskonnon opetusta 1990-luvulta alkaen. Oppilaitokset järjestävät tarvittaessa tiloja rukoilua varten. Islamin aineenopettajia koulutetaan Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Opetushallitus on tuottanut islamin uskonnon oppikirjasarjan perusopetukseen. Muslimioppilaat voivat valita oman uskonnon opetuksen sijasta myös elämänkatsomustiedon tai oman yhdyskunnan opetuksen. Islamia ei voi kirjoittaa ylioppilaskokeessa. Peruskoulujen toimintaa ohjaavat uskonnonvapauslaki, perusopetuslaki sekä opetussuunnitelma. Vuonna 2014 islamin uskontoon osallistui 1,73 prosenttia perusopetuksen oppilaista.[17]

Muslimien kokemukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin perusoikeusvirasto FRA teki 2017 tutkimuksen EU-maissa asuvien muslimien syrjintäkokemuksista. Tutkimuksen mukaan muslimit olivat kohdanneet Suomessa keskimääräistä enemmän syrjintää ja häirintää. Suomalaiset muslimit olivat silti voimakkaammin kiintyneitä asuinmaahansa kuin muslimit missään muussa EU-maassa.[64]

FRA toisti tutkimuksensa vuonna 2021–2022. Tutkituista 13:sta EU-maasta muslimit kokivat eniten syrjintää Itävallassa, Saksassa ja Suomessa, missä 63 prosenttia muslimeista kertoi kokevansa syrjintää. Syrjinnän kokemuksiksi laskettiin uhkaavan käytöksen lisäksi myös esimerkiksi se, että ihmisten koettiin tuijottavan liian pitkään. Poliisiin muslimit luottivat kaikista tutkituista maista eniten Suomessa.[65]

Teemu Pauha teki vuonna 2018 väitöskirjan nuorten muslimien kotoutumisesta Suomeen.[66] Pauhan mukaan suomalaisuus ja islam koettiin jonkin verran ristiriitaisina. Se, määrittelikö nuori itsensä suomalaiseksi vai ei, saattoi muuttua tutkimushaastattelun aikana useasti. Monien nuorten mielestä on hienoa kuulua kahteen kulttuuriin. Monille suomalaisille musliminuorille kahdesta identiteetistä ensisijainen oli maailmanlaajuinen islam. Se määritti ne rajat, joiden puitteissa suomalaisuutta voitiin omaksua. Suomalaisuus saatettiin yhdistää alkoholijuomien käyttöön, rasismiiin tai kristinuskoon. Tutkitut kertoivat myös ulkopuolisuuden tunteesta. Suomelle oltiin kiitollisia, mutta ”suomalaisessa yhteiskunnassa tulee koko ajan vastaan muistutuksia siitä, että sinä et ole ihan täysin suomalainen”.[67]

Suomessa elävien muslimien uskonnollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes kaikki Suomen somalit ja enin osa turkkilaisista pitää uskontoa tärkeänä, kun taas suomalaisista näin kokee vain joka neljäs. Muslimimaahanmuuttajien uskonnollisuus ei Suomessa ole laskenut, vaan se on pysynyt korkealla tasolla tai jopa voimistunut.[68]

Islamista eroamiseen suhtaudutaan Suomen muslimien keskuudessa vaihtelevasti. Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtaja on todennut, että islamista eroaminen voi olla ”rankka paikka”. Islamista luopuminen voi johtaa hyljeksintään, pelotteluun ja väkivallalla uhkailuun. Monelle perhe tai ystävät ovat suuttuneet, toiset teeskentelevät olevansa yhä uskossa. Salaa uskostaan luopunut naiskaksikko perusti vuonna 2015 Suomen ex-muslimit -blogin. Bloginpitäjien mielestä erityisesti somalien keskuudessa on yleistä tulkita islamia konservatiivisesti. Varsinkin naisten elämä on vahvasti valvottua pukeutumissääntöineen.[69][70]

Julkisesti islamista irtautumisesta ovat Suomessa puhuneet vain harvat. Yle uutiset haastatteli vuonna 2016 uskosta luopunutta Malikia. Osa ystävistä katkaisi välinsä Malikiin tämän ratkaisun jälkeen. Suomessa Malik on voinut olla avoimesti uskonnoton eivätkä vapaamielisemmät muslimit olleet hänen ratkaisuaan tuominneet. Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan imaamin Anas Hajjarin mukaan uhkailu on kielletty ja islamin oppiin kuuluu, ettei ketään pakoteta uskomaan.[69]

Radikaali islam

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

18. elokuuta 2017 Turussa tapahtui ensimmäinen jihadistisessa tarkoituksessa tehty islamilainen terroriteko Suomessa. Sen teki marokkolainen Abderrahman Bouanane, joka oli saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen. Kahdella keittiöveitsellä tehdyn hyökkäyksen uhreiksi joutui Turun kauppatorilla kymmenen henkilöä, joista kaksi kuoli.[71][72] Merkit islamilaisesta radikalismista olivat Suomessa aikaisemmin vähäisiä.[16][73] Vuosina 2012–2016 Suomesta matkusti yli 80 viranomaisten tunnistamaa vierastaistelijaa Syyriaan.[74]

Suojelupoliisi oli vuonna 2021 huolestunut Suomessa todetusta ylisukupolvisesta radikalisoitumisesta, jota on havaittu jo kolmannessa polvessa. Supo pitää tärkeänä estää ääri-islamilaisia verkostoja vahvistumasta.[75] Sisäministeriön tilannekatsauksen mukaan vuonna 2019 terrorismin torjunnan kohdehenkilöitä oli 390. Heistä valtaosa kannatti tai tuki toiminnallaan radikaali-islamistista terrorismia.[74] Uhkakuvana on, että yksittäiset toimijat imevät vaikutteita ennen kaikkea internetistä ja ryhtyvät sitten tekoihin.[76] Suomen vankiloissa on tapahtunut muun muassa muslimitaustaisten vankien tekemiä pahoinpitelyjä, joilla epäillään olleen uskonnollinen peruste. Lisäksi on havaittu, että ääri-islamiin liitettäviä terrori-iskuja on juhlittu vankiloissa.[77]

Joitakin islamilaisia järjestöjä Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Suomen islamilaisista yhteisöistä

Suomessa oli vuonna 2022 yhteensä 173 islamilaista rekisteröityä yhdistystä.[52] Seuraavassa on lueteltu vain kuudesosa kaikista.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Juntunen, Marko & Martikainen, Tuomas & Sakaranaho, Tuula (toim.): Islam Suomessa. Muslimit arjessa, mediassa ja yhteiskunnassa. Helsinki: Suomen kirjallisuuden seura, 2008. ISBN 978-952-222-027-1
  • Ketola, Kimmo: Uskonnot Suomessa 2008. Käsikirja uskontoihin ja uskonnollistaustaisiin liikkeisiin. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2008. ISBN 978-951-693-287-6
  • Konttori, Johanna: Suomalainen islam eurooppalaisessa kontekstissa. Teoksessa Pauha, Teemu & Konttori, Johanna (toim.): Suomalaiset muslimit, s. 21–31. Helsinki: Gaudeamus, 2022. ISBN 978-952-345-162-9
  • Pauha, Teemu & Bahmanpour, Abbas: Shiialaisuus Suomessa. Teoksessa Pauha, Teemu & Konttori, Johanna (toim.): Suomalaiset muslimit, s. 32–46. Helsinki: Gaudeamus, 2022. ISBN 978-952-345-162-9
  • Pauha, Teemu & Onniselkä, Suaad & Bahmanpour, Abbas: Kaksi vuosisataa suomalaista islamia. Teoksessa Illman, Ruth ym. (toim.): Monien uskontojen ja katsomusten Suomi, s. 104–115. Helsinki: Kirkon tutkimuskeskus, 2017. ISBN 978-951-693-359-0 Teoksen verkkoversio (PDF).

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Konttori 2022, s. 23
  2. ↑ a b Niklas Joki: Muslimeja on Vaasassa niin paljon, että tilat käyvät ahtaiksi – yhteisö haluaisi ostaa kirkon ja tehdä siitä moskeijan YLE Uutiset. 31.10.2024.
  3. ↑ a b Juntunen & Martikainen & Sakaranaho 2008, s. 24–28.
  4. ↑ Martikainen & Sakaranaho 2011, s. 103.
  5. ↑ a b Pauha ym. 2017, s. 105.
  6. ↑ ”– – jo 1920-lukuun mennessä tataarien määrä lähestyi tuhatta henkeä, mutta ei koskaan noussut sen ylitse.” Martikainen, Tuomas: Täällä Pohjatähden alla – muslimeista Suomessa. Teoksessa Martikainen, Tuomas & Sakaranaho, Tuula (toim.): Mitä muslimit tarkoittavat? Keskustelua islamilaisista virtauksista Suomessa ja Euroopassa, s. 101. Turku: Savukeidas, 2011. ISBN 978-952-5500-98-1
  7. ↑ Väestö 31.12.1990 Tilastokeskus. ”Islamilaisiin yhdyskuntiin kuului 31.12.1990 kaikkiaan 810 henkeä” Viitattu 6.4.2022.[vanhentunut linkki]
  8. ↑ Juntunen & Martikainen & Sakaranaho 2008, s. 66–68.
  9. ↑ Patentti- ja rekisterihallitus: Yhdistysnetti (hakusanat islam* ja muslim*, rajaus vain uskonnolliset yhteisöt) Yhdistysrekisterin tietopalvelu. 16.8.2010. Patentti ja rekisterihallitus. Viitattu 16.8.2010.
  10. ↑ Laaja yhdistyshaku (hakusanat islam* tai muslim*) Yhdistysrekisterin tietopalvelu. 3.1.2020. Patentti ja rekisterihallitus. Viitattu 6.4.2022.
  11. ↑ a b c d Juntunen & Martikainen & Sakaranaho 2008, s. 71–73.
  12. ↑ a b Moskeijoita Suomessa Islamopas.com. Viitattu 7.4.2022.
  13. ↑ a b c d Allahwerdi, Helena & Hallenberg, Helena (toim.): Islamin porteilla, s. 225–229. (2. painos (1. painos 1992)) Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2427-4
  14. ↑ Leitziger, Antero: Suomen tataarien islam. Teoksessa Maristo, Joonas & Sergejeff, Andrei (toim.): Aikamme monta islamia, s. 267–285. Helsinki: Gaudeamus, 2015. ISBN 978-952-495-371-9
  15. ↑ Ketola 2008, s. 184.
  16. ↑ a b c d e f g h Sakaranaho, Tuula: Sata vuotta suomalaista islamia Teologia.fi. 2.10.2012. Viitattu 7.4.2022.
  17. ↑ a b c d e f g h Pauha ym. 2017.
  18. ↑ a b Ketola 2008, s. 185.
  19. ↑ a b c Martikainen & Sakaranaho 2011, s. 102.
  20. ↑ a b Ketola 2008, s. 186.
  21. ↑ Pauha & Bahmanpour 2022.
  22. ↑ a b Kankkonen, Tom: Sunni- ja shiiamuslimien kiista tuntuu Suomessakin Yle uutiset. 25.7.2015. Viitattu 10.6.2022.
  23. ↑ Pauha & Bahmanpour 2022, s. 43.
  24. ↑ Sohlberg, Jussi: Yhteisöt Uskonnot Suomessa. Viitattu 26.6.2023.
  25. ↑ a b c Pajala, Mikko: Suomi julistautui ateistiseksi ja islam rantautui maahan – näin Suomen uskonnollisuus muuttui 2000-luvulla Helsingin Sanomat. 2.6.2019. Viitattu 7.4.2022. ”Martikainen arvioi Suomessa olevan todellisuudessa noin 100 000 muslimitaustaista henkilöä.”
  26. ↑ Yhteisöt Uskonnot Suomessa. Uskonnot.fi. Viitattu 23.2.2023.
  27. ↑ Suomen Islamilainen Yhdyskunta Uskonnot.fi. 21.6.2021. Viitattu 6.4.2022.
  28. ↑ Helsinki Islam Keskus Uskonnot.fi. 21.6.2021. Viitattu 6.4.2022.
  29. ↑ The Islamic Rahma Center in Finland Uskonnot Suomessa. Viitattu 27.2.2023.
  30. ↑ Resalat Islamilainen Yhdyskunta Uskonnot.fi. 21.6.2021. Viitattu 6.4.2022.
  31. ↑ a b Vesantola, Satu: Helsinkiläistä moskeijaa syytetään Iranin julman hallinnon kannattamisesta. HS tutki moskeijan taustat. Helsingin Sanomat. 11.6.2023. Viitattu 26.6.2023.
  32. ↑ Vesantola, Satu: Helsinkiläistä moskeijaa syytetään Iranin julman hallinnon kannattamisesta. HS tutki moskeijan taustat. Helsingin Sanomat. 11.6.2023. "Imaami Abbas Bahmanpourin isä Madjid Bahmanpour - - on Resalatin rahastonhoitaja. Madjid Bahmanpour on useissa haastatteluissa kertonut moskeijan saaneen rahoitusta ajatollaheilta Iranista ja Irakista."
  33. ↑ Kantola, Anne: Helsinkiläinen imaami on nähnyt läheltä, kun nuoret ajautuvat kuilun reunalle – Nyt hän esittää toiveen isille Helsingin Sanomat. 26.2.2023. Viitattu 27.2.2023.
  34. ↑ Suomen Diyanet Yhdyskunta – Finlandiya Diyanet Cemaati Uskonnot.fi. 21.6.2021. Viitattu 6.4.2022.
  35. ↑ Serenius, Maria: Turkki on palannut takaisin Lähi-itään. Kanava, 3/2020, s. 42–44.
  36. ↑ Kokkonen, Yrjö: Turkki kerää tietoa Suomessa asuvista Erdoğanin vastustajiksi epäillyistä Yle uutiset. 7.12.2016. Viitattu 6.4.2022.
  37. ↑ a b Salminen, Reeta & Pietarinen, Eetu: Tataarimoskeija: Suomalaistunutta muslimiyhteisöä eivät rahahuolet paina Yle uutiset. 28.10.2015.
  38. ↑ Kerola, Jaana: Islamin yhdyskunta ei yllättynyt Aamulehti. 13.3.2014. Arkistoitu 29.10.2020. Viitattu 26.10.2020.
  39. ↑ Rajamäki, Tiina: Suomen ainoa oikea moskeija Järvenpäässä (Internet Archive) Helsingin Sanomat. 1.12.2009. Arkistoitu 5.12.2009. Viitattu 6.4.2022.
  40. ↑ Salminen, Reeta & Pietarinen, Eetu: Kielimoskeija: Kallion moskeijassa lapsista kasvatetaan pakistanilaisia 28.10.2015. Yle Uutiset. Viitattu 23.2.2023.
  41. ↑ Suomen Islam-Keskus Uskonnot.fi. 21.6.2021. Viitattu 6.4.2022.
  42. ↑ Helsingin Muslimit helsinginmuslimit.fi. Viitattu 6.4.2022.
  43. ↑ Helsingin muslimit Uskonnot.fi. 16.6.2015. Viitattu 6.4.2022.
  44. ↑ Malkki, Leena & Saarinen, Juha: Jihadistinen liikehdintä Suomessa, s. 76. Helsinki: Sisäministeriö, 2019. ISBN 978-952-324-254-8 Teoksen verkkoversio (PDF).
  45. ↑ Juntunen & Martikainen & Sakaranaho 2008, s. 74–76.
  46. ↑ The Difference between a Masjid and a Musalla The Abu Aaliyah Gazette. 15.3.2016. Viitattu 12.9.2020. (englanniksi)
  47. ↑ Salminen, Reeta: Vaikuttajaimaami: ”Pääkaupunkiseudulle tarvitaan jopa viisi suurmoskeijaa” Yle uutiset. 28.10.2015. Viitattu 28.10.2015.
  48. ↑ Haikala, Topias: Suomen islamilainen neuvosto vaikeuksissa: kymmenien tuhansien valtiontuet poikki taloudellisten epäselvyyksien vuoksi Kirkko ja kaupunki. 6.3.2017. Viitattu 6.4.2022.
  49. ↑ Konttori 2022, s. 27.
  50. ↑ Meistä Islamia queeristi-hanke. 2020. Wasla-kollektiivi. Viitattu 7.4.2022.
  51. ↑ Viitanen, Kaisa: Wisam Elfadl kyllästyi siihen, että muslimeja edustavat vain konservatiiviset miehet Image. 6.3.2021. Viitattu 7.4.2022.
  52. ↑ a b Laaja yhdistyshaku (hakusanat islam* tai muslim*). 23.6.2022. Patentti- ja rekisterihallitus. Viitattu 23.6.2022.
  53. ↑ a b c d Europe’s Growing Muslim Population 29.11.2017. PEW Research Center. Viitattu 6.4.2022. (englanniksi)
  54. ↑ a b Pantsu, Pekka: Islamista tullut nopeasti Suomen toiseksi yleisin uskontokunta Yle uutiset. 11.11.2015. Viitattu 6.4.2022.
  55. ↑ a b Ventelä, Anne: Ristiäiset vai nimiäiset? (tilaajille) Helsingin Sanomat. 31.11.2022. Viitattu 6.4.2022. Lähteet muslimien määrästä: Tilastokeskus, Uskonnot Suomessa -hanke ja Veli-Matti Salminen.
  56. ↑ a b Konttori 2022, s. 23.
  57. ↑ Antila, Hanna: Islamilaisen teologian opiskelijat laativat oppaan muslimipotilaiden kohtaamiseen Kirkko ja kaupunki. 8.11.2021. Viitattu 6.4.2022.
  58. ↑ Number of individuals identifying as Muslim in Finland from 2011 to 2021 Statista Research Department. Maaliskuu 2022. Statista. Viitattu 6.4.2022. (englanniksi)
  59. ↑ Tuovinen, Meri: Islamiin kääntyminen kasvussa Suomessa (Internet Archive) Antroblogi. 8.6.2016. Arkistoitu 1.2.2017. Viitattu 6.4.2022.
  60. ↑ Syntyvyys hiipui alimmilleen sitten 1800-luvun nälkävuoden Yle uutiset. 23.1.2020. Viitattu 6.4.2022.
  61. ↑ Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja, s. 163–167. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8
  62. ↑ Ramadan | Helsinki vetoaa muslimiperheisiin: lasten tulisi jättää paasto väliin koulupäivinä Helsingin Sanomat. 13.3.2024. Viitattu 20.3.2024.
  63. ↑ Ramadan | Helsingin opettajat kertovat: Osa lapsista ryhtyy ”uskontopoliiseiksi” ja vahtii paaston aikana muita Helsingin Sanomat. 15.3.2024. Viitattu 20.3.2024.
  64. ↑ Pauha, Teemu: Islam-vastaisuus rajoittaa muslimien suomalaisuutta Ilmiö. 10.2.2022. Westermarck-seura. Viitattu 7.4.2022.
  65. ↑ FRA: Being Muslim in the EU fra.europa.eu. 2024. Viitattu 24.10.2024.
  66. ↑ Pauha, Teemu: Religious and national identities among young muslims in Finland. A view from the social constructionist social psychology of religion. (Väitöskirja) Helsinki: Unigrafia, 2018. ISBN 978-951-51-4450-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  67. ↑ Haikala, Topias: Moni nuori suomalaismuslimi ei koe olevansa täysin hyväksytty missään – joskus suomalaiset ovat ”heitä”, toisinaan taas ”meitä” Kirkko ja kaupunki. 20.9.2018. Viitattu 20.11.2020.
  68. ↑ Pauha, Teemu: Maahanmuuttajien uskonnosta puhutaan enemmän kuin tiedetään Maailma.net. 22.1.2018. Viitattu 10.8.2023.
  69. ↑ a b Vatanen, Panu: Fatima luopui islamista, mutta ei voi riisua huivia Yle uutiset. 28.5.2016. Viitattu 6.4.2022.
  70. ↑ Tänav, Alexia: Aktivisti Nadiifo Omer menetti suurimman osan läheisistään ja sai raiskausuhkauksia jättäessään islamin – nykyisin hän puhuu uskonnottomuuden puolesta purkaakseen ex-muslimiuden tabumaisuutta MTV uutiset. 2.7.2022. Viitattu 24.7.2022.
  71. ↑ Reinboth, Susanna: Turun puukottaja sai elinkautisen murhista ja murhan yrityksistä (tilaajille) Helsingin Sanomat. 15.6.2018. Viitattu 15.6.2018.
  72. ↑ Uhari, Markku: Turun puukkoisku oli terrorismia Turun sanomat. 15.6.2018. Arkistoitu 6.12.2019. Viitattu 16.10.2020.
  73. ↑ Nieminen, Tommi: Moskeijan nuori polvi (tilaajille) Helsingin Sanomat. 11.4.2010. Viitattu 6.4.2022.
  74. ↑ a b Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus 2020. Arvio väkivaltaisen ekstremismin tilanteesta Suomessa vuonna 2019 ja kehityksen suunta, s. 24. Helsinki: Sisäministeriö, 2020. ISBN 978-952-324-621-8 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 7.4.2022). (Arkistoitu – Internet Archive)
  75. ↑ Äärioikeiston uhka Suomessa on voimistunut Ilta-sanomat. 23.3.2021. Viitattu 6.4.2022.
  76. ↑ Halonen, Antti: Väkivaltainen äärioikeisto ja radikaali islamismi uhkaavat myös Suomea – ja näin ne muistuttavat toisiaan Iltalehti. 14.1.2022. Viitattu 6.4.2022.
  77. ↑ Suomen vankiloissa on tehty 84 henkilöhavaintoa väkivaltaiseen ekstremismiin ja radikalisoitumiseen liittyen 8.9.2017. Rikosseuraamuslaitos. Viitattu 7.4.2022.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Juntunen, Marko: Matkalla islamilaisessa Suomessa. Tampere: Vastapaino, 2020. ISBN 978-951-768-812-3
  • Maiche, Abdel-Ghani: Muslimi potilaana ja asiakkaana Suomessa. (2. painos (1. painos nimellä Muslimi potilaana: Duodecim, 2010)) Helsinki: Into, 2013. ISBN 978-952-264-221-9

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Islam-opas. Suomalaisten muslimien kokoama sivusto.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Islam_Suomessa&oldid=22741929”