Semiulla Wafin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Semiulla Wafin
سميع الله وفا
Semîullah Vafâ
Semiullah Zinnetullah uğlı
Semiullah Zinnetullah uğlı
Henkilötiedot
SyntynytСемиулла Зиннетуллин
سميع الله زينت الله
8. helmikuuta 1909
Aktuk, Sergatšin kihlakunta, Nižni Novgorodin kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut18. joulukuuta 1983 (74 vuotta)
Tampere, Suomi
Vanhemmat
  • Zinnetullah Vafa uğlı (Вафин, Vafin)
  • Möşfika Bedreddin kızı (Бедретдинова, Bedretdinova)
Puoliso Mahrusa Zakircan kızı
(1911–1984)
Lapset Batu, Urhan, Fuat
Sukulaiset Ildar Wafin
(pojan pojanpoika)
Muut tiedot
Järjestö Tampereen Islamilainen Seurakunta, Tampereen Turkkilainen Yhdistys

Semiulla Wafin (Вафин, وفا, Wafā; 8. helmikuuta 1909 – 18. joulukuuta 1983) oli tataaritaustainen suomalainen liikemies, johtaja, julkaisija ja kulttuurillinen vaikuttaja Tampereella. Wafin ylläpiti isänsä perustamaa kangaskauppaa Aleksis Kiven kadulla vuosikymmenten ajan. Hänen pojanpojalla Vahit Wafinilla on Helsingissä vaimonsa kanssa yritys Mattocenter. Heidän poikansa on korumuotoilija Ildar Wafin (s. 1995).

Wafin toimi seurakuntansa puheenjohtajana ja opetti turkin kieltä yhteisön nuorille. Hän oli mukana lahjoittamassa turkkilaista kirjallisuutta Helsingin yliopistolle 1960-luvulla. Wafin palveli jatkosodassa alikersanttina ja otti osaa Stella Polaris -operaatioon.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zinnetullah Wafanpoika ja Möshfika Bedretdinintytär[1] lapsiensa Semiullan ja Fatiman kanssa vuonna 1911.

Semiulla Zinnetullanpoika (Zinnetullah uğlı, Zinnetullin) syntyi Venäjän keisarikunnan Nižni Novgorodin kuvernementin Aktukin kylässä. Hän muutti lapsena vanhempiensa kanssa aluksi Terijoelle ja lopulta Tampereelle. Keskikoulun hän suoritti klassisessa lyseossa.[2]

Wafinin kangaskauppa Tampereella.

Semiulla meni vuonna 1925 töihin isänsä Zinnetullan kangaskauppaan S. Wafin ("Siniatulla Wafin"[3]), joka sijaitsi Commercen talossa Aleksis Kiven kadulla.[2]

Isänsä kuoltua Semiulla toimi liikkeen toimitusjohtajana vuodet 1941–1982.[2][4] Yhdessä kauppiasystävänsä Imad Samaletdinin kanssa Semiulla hankki myyntitavaraa ostosmatkoiltaan Euroopasta.[5]

Wafin oli Tampereen Islamilaisen Seurakunnan (myöh. Tampereen tataariseurakunta) perustajajäsen sekä hallituksen jäsen vuodesta 1943. Puheenjohtajana Wafin toimi vuodesta 1951, aina kuolemaansa saakka. Hän oli myös mukana perustamassa Tampereen Turkkilaista yhdistystä ja toimi vuosia sen hallituksessa.[2]

Wafin tunnettiin henkilönä, joka pyrki omilla toimillaan kehittämään ja säilyttämään tataarikulttuuria Suomessa. Hän julkaisi äidinkielellänsä kirjoja kuten imaami Habibur-Rahman Shakirin kanssa kirjasen nimeltään Din derésleré ve Islam tarihçese ja taiteilija Aisa Hakimcanin kanssa uusintapainoksen alun perin Kazanissa 1908 ilmestyneestä teoksesta Islām dīne ḥaqq dīnder ('Islamin usko on oikea usko').[2]

Wafin oli kiinnostunut turkin kielestä ja opetti sitä yhteisönsä nuorille. Hän piti yhteyttä ulkomailla asuvien hengenheimolaisten kanssa kirjeitse kertoen heille yhteisönsä arjesta.[2] Wafin lahjoitti vuonna 1966 yhdessä Yildiz Bedretdinin, Rafat Karataun ja Enver- sekä Aliye Samaletdinin kanssa Helsingin yliopistolle turkinkielistä kirjallisuutta.[6]

Wafinin vaimo oli Itä-Turkestann Xinjiangissa syntynyt kiinantataari Mahrusa Allayarı (Allâhyârî, Allah Yar, 1911–1984), jonka hän tapasi opiskellessaan taloustieteitä Berliinissä. Mahrusa tunnettiin kielitaitoisena kulttuurivaikuttajana, joka muun muassa toimi Tampereen Turkkilaisen Yhdistyksen hallituksessa ja kirjoitti Ayaz İshakin Yaña Milli Yul -lehteen nimimerkillä "M. Wafa". Berliinissä Mahrusa kouluttautui hammaslääkäriksi ja tätä ennen opiskeli Istanbulissa. Mahrusan isä oli varakas maanomistaja, mesenaatti Zakircan Allayarı (ent. Aldargarov), joka veljensä Siddikin kanssa muun muassa perusti kirjastoja.[2][7]

Wafin ja hänen vaimonsa on haudattu Kangasalan Vatialan hautausmaalle. Wafineilla oli lapset Batu, Urhan ja Fuat. Wafinin isä Zinnetulla oli tullut ensimmäisen kerran Suomeen enonsa Mustafa Ismailin luo vuonna 1900. Menestyksekkään liikkeensä hän perusti 1910. Äiti-Möshfikaa (1886–1966[8]) on kuvailtu nimellä "kansan äiti".[9][10]

Semiullan pojanpoika, yrittäjä Vahit Wafin on Tampereen tataariseurakunnan nykyinen (2023) puheenjohtaja. Hän ylläpitää Helsingissä Fredrikinkadulla vaimonsa Tinetin kanssa liikettä Matto-Center.[5][11] Korumuotoilija Ildar Wafin on heidän poikansa.[12]

Jatkosodassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wafin 1941.

Jatkosodassa alikersantti Wafin toimi seuraavissa yksiköissä: Jalkaväen Koulutuskeskus 11, Kenttä- tykistörykmentti 14, 6. Prikaatin II Patteristo, Kenttätykistörykmentti 6 ja Päämajan Tiedusteluosasto 2.[13] Kun sota päättyi, hän osallistui Stella Polaris -operaatioon. Vuonna 1943 joulukuussa hänelle myönnettiin VM.2. -mitali.[2][13]

Nimi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Semiulla Wafin, sekä ajoittain perusmuodossaan turkkilaisittain Vafa (Semîullah Vafâ / Vefâ).

Tataarin nykyaikaisella kirjakielellä Сәмигулла Вафа; Sämiğulla / Səmiğulla Wafa, arabialaisella kirjaimistolla سميع الله وفا (yaña imlâ: سەميغوللا وافا). Mišääritataarien murteella ilman äännettä [ʁ] (ğ/г/غ).

Semiulla on teoforinen islamilainen nimi tarkoittaen "Allahin kuuntelemista" ja Wafa (venäläisen sukunimipäätteen / patronyymin kanssa Wafin / Vafin, Вафин) merkitsee arabiaksi "lojaalisuutta / uskollisuutta".[14][15][16][17][18][19]

Semiulla tuli lapsena Suomeen[2]. Yleensä maahan saapuneet tataarit omaksuivat venäläiseen passiin merkityn patronyyminsä sukunimekseen, mutta vanhempiensa tai isänsä kanssa matkanneet ottivat käyttöön isänsä patronyymin, eli isoisänsä nimen (isä: Zinnetulla Wafanpoika; Wafin / Wafa uğlı).[20] Semiulla täten on Wafan pojanpoika (onık; Semiulla Wafa onığı).[21]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Aktukovo 1886 docs.yandex.ru.
  2. ↑ a b c d e f g h i Muazzez Baibulat: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia, s. 41. Tampereen islamilainen seurakunta, 2004. ISBN 952-91-6753-9
  3. ↑ Siniatulla Wafin digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 2.2.2024.
  4. ↑ Baibulat 2004, s. 24
  5. ↑ a b Susanna Härkönen, Vaikuttava Vähemmistö, Hyvä Elämä, Aamulehti, 16.4.2023 B1
  6. ↑ Turkkilaisia kirjoja yliopiston kirjastolle. (s. 18) Helsingin Sanomat, 21.8.1966. HS Aikakone (tilaajille).
  7. ↑ Sabira Stahlberg: Visible and Invisible Tatar Women in Finland aybagar.eu. 2022. Viitattu 3.10.2022.
  8. ↑ Baibulat 2004, s. 269
  9. ↑ Muazzez Baibulat: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia, s. 268, 278. Tampereen islamilainen seurakunta, 2004. ISBN 952-91-6753-9
  10. ↑ Hautahaku - Wafin Semiulla hautahaku.fi. Viitattu 29.5.2022.
  11. ↑ Yritys | Mattocenter mattocenter.com. Viitattu 30.4.2023.
  12. ↑ Jonna Kivilahti: Tinet ja Vahit Wafin sisustivat kotinsa perintökalusteilla, silkkimatoilla ja samettisilla sävyillä kotijakeittio.fi. 23.1.2023. Viitattu 3.5.2023.
  13. ↑ a b Suomen Islam-seurakunta Helsinki: Suomen Islam-seurakunnan veteraaniteos, s. 98. Helsinki: Suomen islam-seurakunta, 2006. ISBN 952-99306-1-5
  14. ↑ Baibulat 2004, s. 41, 182
  15. ↑ ТАТАР ИР-АТ ИСЕМНӘРЕ (ТАТАРСКИЕ МУЖСКИЕ ИМЕНА В АЛФАВИТНОМ ПОРЯДКЕ) magarif-uku.ru. Arkistoitu 27.10.2022. Viitattu 14.12.2022.
  16. ↑ Tatar: Table of Correspondences, Cyrillic - Roman gov.uk. Arkistoitu 23.11.2014. Viitattu 14.12.2022.
  17. ↑ "Tataarin kielen aakkoset" (venäjäksi) marefa.org.
  18. ↑ Wafa quranicnames.com. Viitattu 1.5.2023.
  19. ↑ Yevlampiev, Ilya; Pentzlin, Karl; Joomagueldinov, Nurlan: Revised Proposal to encode Arabic characters used for Bashkir, Belarusian, Crimean Tatar, and Tatar languages unicode.org. 2011. Viitattu 29.10.2024.
  20. ↑ Leitzinger 1996, s. 129–133
  21. ↑ Tatar-Finnish Dictionary finno-ugric-dictionaries.utu.fi. Viitattu 26.10.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Semiulla_Wafin&oldid=22848034”