Rasismi Suomessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rasismi Suomessa tarkoittaa Suomessa esiintyviä aatteita, ennakkoluuloja, vihamielisyyttä tai syrjintää, joka kohdistuu huonommiksi katsottuihin rodullisiin tai etnisiin ryhmiin. Rasismin kansainvälisen poliittisen määritelmän esitti Unesco vuonna 1978.[1] Määritelmässä rasismi esiintyy ilmiönä, johon kuuluu sekä kognitiivisia (ideologia), affektiivisia (viha) että toiminnallisia osia, kuten syrjintä. Unescon määritelmä jakoi ilmiön yhtäältä systemaattiseen ja julkiseen puoleen (myöhemmin ”rakenteellinen rasismi”[2]) ja toisaalta henkilökohtaiseen tasoon (myöhemmin ”arkipäivän rasismi”[2]).[1]

Rasismin käsite on vähitellen laajentunut ja nykyisin rasismiksi toisinaan tulkitaan myös hyvää tarkoittava puhe, jonka seuraukset kuitenkin ovat toiseuttavia.[3] Sellainen voi olla esimerkiksi liiallinen uteliaisuus henkilön kotimaata kohtaan, mikä voi uusintaa rodullistavia rajanvetoja.[4]

Juridisesti Suomen kansalaiset ovat yhdenvertaisia jo perustuslain nojalla, joten rakenteellista rasismia ei pitäisi esiintyä virallisten normien tasolla. Yhdenvertaisuuden periaatetta lainsäädännössä lujittaa kaksi muuta säädöstä. Suomessa rikollisen teon rasistinen motiivi on peruste rangaistuksen koventamiselle.[5] Lisäksi Suomessa sovelletaan niin sanottua positiivista syrjintää, jossa vähemmistöryhmään kuuluva henkilö voidaan asettaa etuoikeutettuun asemaan muihin nähden, vaikka tämä tarkoittaisi muodollisesta yhdenvertaisuudesta tinkimistä.[6][7] Rasismista Suomessa on paljon ristiriitaista tietoa. Amnesty Internationalin väitteen mukaan Suomi on yksi Euroopan rasistisimmista maista.[8] Toisaalta maailman onnellisimmat maahanmuuttajat asuvat juuri Suomessa.[9]

Suomalaiset ovat olleet varhain rasismin kohteina. Tieteellisen rasismin kaudella ruotsalaiset, suomenruotsalaiset ja saksalaiset antropologit leimasivat 1800-luvulla heidät alemmaksi mongoliseksi tai ”itäeurooppalaiseksi roduksi”.[10] Toisaalta Suomessa esiintyy niin sanottua arkipäivän rasismia. Keskustelu rasismista lisääntyi 1990-luvulla, kun Suomeen alkoi saapua turvapaikanhakijoita. Samaan aikaan rasismia ryhdyttiin tutkimaan.[11][12]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kohdistettiin romaneihin 1800-luvulla erilaisia rajoittavia toimia, joita ei kuitenkaan perusteltu rasismilla. Romanien asema määrittyi sen sijaan maatalousyhteisön hierarkian ja irtolaislakien pohjalta.[13]

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Wariksen kirjassa Suomalaisen yhteiskunnan rakenne vuodelta 1952 kerrottiin suomalaisten kuuluvan kahteen niin sanotun valkoisen suurrodun alarotuun, ja että ”maassamme on ainoastaan kolme, lukumäärältään ja merkitykseltään aivan mitättömän pientä rodullista vähemmistöä”: mustalaiset, lappalaiset ja juutalaiset, joista mustalaiset ja juutalaiset olivat täysin suomalaiselle rodulle vieraita aineksia.lähde?

Suomen vanhoista vähemmistöryhmistä rasismin ja syrjinnän uhreiksi ovat joutuneet erityisesti romanit.[11] Syrjintä voi ilmetä esimerkiksi siten, että romaninimen omaavia ei kutsuta työhaastatteluun tai romaneja ei päästetä kaikkiin kauppoihin tai ravintoloihin.[14] Syrjintää on myös se, että myyjä tai vartijat seuraavat kaupassa romaneja. Romaneilla oli Suomessa jopa enemmän syrjintäkokemuksia kuin esimerkiksi Unkarin tai Kreikan romaneilla.[15] Romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteeri Janette Grönfors on toisaalta todennut, että ”Suomi on ehdottomasti Euroopan paras maa romaneille”.[16]

Rasismi nousi julkiseen keskusteluun 1990-luvun alussa, kun Suomeen alkoi saapua turvapaikanhakijoita. Samaan aikaan rasismia ryhdyttiin myös tutkimaan. Tällöin esille nousi niin sanottu arkipäivän rasismi.[11] Sen kohteeksi joutuivat erityisesti somalit ja venäläiset. Vähiten arkipäivän rasismista kärsivät länsimaista tulleet maahanmuuttajat.[17] Rasismista epäillyt ovat suhteellisesti useammin itsekin maahanmuuttajia. Etenkin ulkomailla syntyneiden osuus rasismirikoksista epäillyissä on noussut lähes puoleen kaikista tapauksista.[18] Tutkija Anna Rastaan mukaan Suomessa tapahtuu viharikoksia eli rasismin motivoimaa väkivaltaa, jonka uhreiksi joutuvat paitsi muualta tulleet myös ne, joiden katsotaan ”liittoutuneen” näiden kanssa. Jälkimmäisiin kuuluvat hänen mukaansa esimerkiksi rasismista kirjoittaneet toimittajat.[11]

Rasistiset ilmaukset ja käsitteen alan laajentuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vain 14 prosentille suomalaisista on täysin selvää, mitä rasismi tarkoittaa. 16 prosenttia oli ainakin osittain sitä mieltä, että rasismi on hyväksyttävä joissain tapauksissa. 60 prosenttia katsoi, että rasismia on Suomessa ainakin melko paljon; 27 prosenttia, ettei juurikaan.[19]

Käsitteen laajentuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rasismi kohdistuu Unescon vuoden 1978 määritelmän mukaan vain rotuun tai etniseen taustaan,[20] mutta monissa myöhemmissä määritelmissä käsite on laajentunut tarkoittamaan muitakin eroja ihmisten välillä.[21] Toisaalta joissakin määritelmissä käsitteen alaa on supistettu poistamalla mahdollisuus, että rasismi voisi kohdistua valkoiseen rotuun.[22] Jo Unescon alkuperäisessä määritelmässä rasismin käsite laajennettiin virallisista ja epävirallisista normeista eli rakenteellisesta rasismista myös niin kutsuttuun arkipäivän rasismiin eli koettuun syrjintään ihmisten henkilökohtaisissa suhteissa sekä siihen, että henkilö pitää jotain ilmiötä syrjintänä. Tällä tavoin laajentunut käsite yhdistää itseensä eritasoisia ilmiöitä kansanmurhasta mikroaggressioon, joka voi olla esimerkiksi henkilölle esitetty kysymys hänen kotimaastaan.[23]

Suomessa huomiota sai vuonna 2015 sisäministeri Petteri Orpon lausunto, jonka mukaan pakolaisten motiivien arvostelu on rasismia.[24] Vuonna 2021 Helsingin yliopiston lausunnon mukaan Afrikan tähti on rasistinen peli, koska siinä on kolonialistinen, siirtomaa-aikainen idea kerätä rikkauksia.[25] Rasismista on voitu puhua jopa ruoka-aineiden yhteydessä.[26] Tavallinen arkipäivän rasismin ilmenemisen muoto ovat halventavat nimitykset.[27]

Nimittely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maahanmuuttajat ja muut ulkomaalaistaustaiset ovat pitäneet neekeri-sanan nimittelevää käyttöä rasismina.[28][29][30][31][32][33][34] Lasten ja nuorten kohdalla on havaittu, ettei neekeriksi ole nimitelty vain afrikkalaistaustaisia, vaan yleisesti ”ei-suomalaiseksi” tai ”vähemmän suomalaiseksi” katsottuja ihmisiä.[28][34] Koska sanaa käytettiin halventavassa tarkoituksessa, tutkijoiden mielestä sen pitäminen harmittomana oli rasistisen merkityksen kiistämistä tai hyväksymistä.[28]

Kantasuomalaisten keskuudessa vuonna 2002 tehdyssä tutkimuksessa 90 prosenttia vastaajista piti ilmauksia neekeri, ryssä ja manne kaikkein loukkaavimpana vähemmistöjen nimityksistä.[35] Vuonna 2009 dosentti Vesa Puuronen katsoo, että käsite ryssä on ”osa Suomessa venäläisiä kohtaan lietsottua kulttuurista ja rodullista ylemmyydentunnetta ja vihaa, eikä sanan halventavuudesta ole epäselvyyttä”.[30]

Rasismi ja lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sirpa Lappalainen tutki vuonna 2009 rasismin kokemuksia esikouluikäisten lasten päiväkodissa. Erilainen etninen tausta ei välttämättä merkinnyt sulkemista pois kantasuomalaisten joukosta. Liittymistä muihin edisti suomalaisten tapojen joustava omaksuminen, mikä oli tytöille helpompaa kuin pojille.[36] Helsinkiläinen peruskoulun oppilashuollon henkilökunta katsoi vuonna 2012, että maahanmuuttajalapsiin ei kohdistunut merkittävällä tavalla kielteisiä asenteita, syrjintää tai kiusaamista.[37] Kun tutkittiin Suomeen adoptoitujen lasten mielipiteitä aikuisina, he kertoivat, että heitä pidettiin usein hienovaraisin tavoin erirotuisina myös heille läheisten ihmisten keskuudessa.[38]

Opetushallituksen julkaisemassa opettajien oppaassa vuodelta 2018 kirjoitetaan, että jokaisessa maassa joillakin kansallisuusryhmillä on suurempi riski kokea syrjintää kuin toisilla. Tutkimusten perusteella maahanmuuttajataustainen lapsi kohtaa erityisen helposti Suomessa syrjintää ja rasismia, jos hänen taustansa on esimerkiksi afrikkalainen tai venäläinen. Vähemmän arvostettu ryhmäidentiteetti on lapselle valtava rasite.[39]

Rasistiset rikokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rasistisesta viharikoksesta epäillyt ovat olleet suhteellisesti useammin maahanmuuttajia kuin kantasuomalaisia. Vuonna 2020 poliisin tietoon tuli kaikkiaan 852 viharikosepäilyä.[40] Teko luokitettiin sellaiseksi, jos joku osapuolista epäili, että teon ainakin osittaisena motiivina oli vähintään epäluulo uhrin jotakin oletettua viiteryhmää kohtaan.[41] Huippuvuodesta 2015 (1 250 epäilyä) tapaukset ovat olleet laskusuunnassa.[42] Yli puolet kaikista rikosepäilyistä oli sanallisia loukkauksia tai uhkauksia, jotka liittyivät uhrin etniseen taustaan.[43]

Ulkomaalaisten osuus rasistisista rikoksista epäillyistä on kasvanut. Vuonna 2009 osuus oli 20 prosenttia[18][44] ja vuonna 2013 se oli 29 prosenttia.[45][46] Muita kuin Suomen kansalaisia oli Suomessa 5 prosenttia väestöstä vuonna 2020,[47] mutta heidän osuutensa rasistiseen rikokseen epäillyistä oli jo 35 prosenttia, kun kyse oli etniseen tai kansalliseen taustaan liittyvistä tapauksista.[48] Yliedustus oli siten seitsenkertainen. Tapauksista 552 oli Suomen kansalaisen ja 294 ulkomaan kansalaisen tekemiä.[48]

Viranomaisten rasismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtäviin kuuluu syrjintään puuttuminen.[49] Havaittuja epäkohtia, joihin valtuutettu puuttui vuoden 2022 lopussa olivat esimerkiksi seuraavat: vammaisten henkilöiden työelämäosallisuutta on parannettava (27.10.), varhaiskasvatuksessa on järjestettävä uskonnoton vaihtoehto uskonnollisille tilaisuuksille (9.11.), Yle syrji riskiryhmään kuuluvaa vammaista henkilöä, kun se kielsi kasvomaskin käytön vaalitentin osallistujilta (29.11.), asiakas ei saanut palvelua ruotsiksi kaupungin vammaispalveluissa (16.11.).[50]

Professori Suvi Keskisen mielipiteen mukaan poliisi suorittaa etnistä profilointia, vaikka se on Suomessa kielletty, jos se johtaa erityisiin henkilötietoryhmiin perustuvaan luonnollisten henkilöiden syrjintään. Keskisen haastattelujen mukaan Helsingissä henkilötunnusta kysytään erityisesti päärautatieaseman alueella, metroasemilla sekä Kaisaniemen puistossa. Valvonta tuntuu kohdistuvan erityisesti muiksi kuin valkoihoisiksi määriteltyihin ihmisiin.[51] Keskisen tulosten mukaan vakavimpia ongelmia ihmiset kokevat vartijoiden ja järjestyksenvalvojien taholta. Huonoja kokemuksia on etenkin somalitaustaisilla, Lähi-idästä tulleilta sekä Itä-Euroopasta tulleilta romaneilta. Keskinen on todennut, että monien mukaan vartijoiden käytös on usein töykeää ja melko kovakouraista, joskus jopa väkivaltaista.[51]

Unescon tekemä tutkimus osoitti, että kaikista vertailumaista afrikkalaistaustaiset haastatellut luottivat eniten Suomen poliisiin, joiden tekemiä henkilöntarkistuksia myös pidettiin muita maita harvemmin rasistisina.[52]

Poliisilaitosten sisäisissä kurinpidon päätöksissä vuosilta 2018–2020 rasismi nousi esille neljässä tapauksessa. Poliisiylitarkastaja Janne Paavolan mukaan yleensä rasistisesta käytöksestä on seurauksena varoitus.[53] 2020-luvulla kaksi konstaapelia on erotettu, kun he ovat suunnitelleet ihmisryhmien murhaamista heidän etnisyytensä vuoksi.[54][55]

Tietokirjailija Veikka Lahtinen katsoo, että Petteri Orpon hallituksen (2023–) ohjelma sisältää runsaasti rasismia, ja sitä pitää yllä puoluekenttä paljon perussuomalaisia laajemmin. Rasismia esiintyy yhteiskunnan käytännöissä, viranomaisohjeissa ja koulutusjärjestelmässä. Lehtisen mukaan rasismikeskustelua tulee laajentaa koskemaan rasismin muotoja, jotka nauttivat yhteiskunnassa laajaa hyväksyntää.[56]

Afrikkalaistaustaisiin kohdistuva rasismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksessa 2018 kysyttiin Afrikasta peräisin olevilta maahanmuuttajilta ja heidän tummaihoisilta jälkeläisiltään heihin kohdistuvaa häirintää eli niin sanottua arkipäivän rasismia.[57] Selvitykseen osallistui 12 valtiota: Irlanti, Italia, Itävalta, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta.[58] Tutkimuksessa kysyttiin, kuinka monta kertaa osallistuja oli korkeintaan kuluneiden viiden vuoden aikana kokenut häirintää etnisen tai maahanmuuttajataustansa takia. Viisi kysyttyä häirinnän tyyppiä olivat 1) loukkaava tai uhkaava puhe, 2) väkivallan uhka, 3) loukkaavat eleet tai sopimaton tuijottaminen, 4) loukkaavat some-viestit ja 5) loukkaavat kommentit verkossa (online).[59] Vastaukset perustuivat vastaajien henkilökohtaiseen kokemukseen.[60] Kahdentoista tutkitun maan joukossa Suomessa häirintää kertoi kokeneensa viiden vuoden aikana 63 prosenttia, mikä oli korkein maakohtainen luku keskiarvon ollessa 30 prosenttia. Suomessa väkivaltaa kertoi kokeneensa 14 prosenttia, maiden keskiarvon ollessa 5 prosenttia.[61] Vajaat 10 prosenttia häiritsijöistä Suomessa kuului itse johonkin etniseen vähemmistöön.[62] Vain noin runsas kolmasosa afrikkalaistaustaisista vastaajista ei ollut viiden vuoden aikana kohdannut kertaakaan kyselyssä tiedusteltua rasistista häirintää.[61]

Suomalaisiin kohdistuva rasismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisin tilastojen mukaan vuonna 2020 epäiltyjen rasististen rikosten asianomistajista 65 prosenttia oli kansalaisuudeltaan suomalaisia.[63] Lokakuussa 2014 tehtiin poliisin mukaan Suomen ensimmäinen rasistinen murha, kun romanitaustainen mies murhasi kantasuomalaisen miehen.[64][65][66] Perussuomalaisten entinen kansanedustaja Tom Packalén pitää maahanmuuttajataustaisten jengien kantasuomalaisiin kohdistuvaa väkivaltaa rasistisena.[67]

Ahvenanmaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaalla suomenkieliset kokevat syrjintää.[68] Ahvenanmaa ei ole vahvistanut Euroopan unionin vuonna 2000 vahvistamaa syrjintädirektiiviä. Yleisradion tutkiva journalismin ohjelma MOT:n mukaan suomalaisia ja suomenkielisiä todella syrjitään Ahvenanmaalla: Ahvenanmaalle muuttanut suomalainen ei esimerkiksi saa ostaa Ahvenanmaalta kiinteää omaisuutta ja suomen kielen opetus, suomenkieliset laulut sekä leikit ovat käytännössä kiellettyjä ahvenanmaalaisissa päiväkodeissa.[69] Suomenruotsalaisten keskuudessa ilmenneen rasistisen ajattelun taustalla on epäilty olleen tarve erottua muista suomalaisista rodullisesti parempina.[70]

Hurrittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moni suomenruotsalainen kokee, että ovat saaneet huonompaa palvelua äidinkielensä takia. Ajatushautomo Agendan tutkimuksessa vuonna 2018 tuhat suomenruotsalaista vastasi kysymyksiin kieli-ilmapiirin Suomessa. Puolet heistä koki ilmauksen ”bättre folk” loukkaavaksi. Heidän mielestään se ei vastaa tämän päivän todellisuutta, vaan viittaa menneeseen aikaan ja stereotypioihin. Myös hurrittelu, ”Suomessa puhutaan suomea” sekä ”pappa betalar” ovat esimerkkejä stereotypioista ja asenteesta ruotsinkielistä kielivähemmistöä kohtaan.[71]

Suomi kansainvälisessä vertailussa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paljon rasismia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi sai kansainvälisessä kyselytutkimuksessa korkeita arvioita arkipäivän rasismista.[57] Merlin Schaeffer ja Judith Kas havaitsivat 42 tutkimusta koonneessa meta-analyysissa, että parhaiten integroituneet maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä kokivat muita enemmän syrjintää. Runsaat arkipäivän rasismin kokemukset Suomessa voivat siten olla yhteydessä hyvin onnistuneeseen kotoutumiseen.[72][73][74]

Vähän rasismia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisissä vertailuissa Suomi on sijoittunut vähiten rasististen maiden joukkoon. Kaikista vertailumaista afrikkalaistaustaiset haastatellut luottivat eniten suomalaiseen poliisiin. Näiden tekemiä henkilöntarkistuksia pidettiin muita harvemmin rasistisina ja poliisin käytös oli kunnioittavampaa kuin muissa maissa.[52] Kaikkiaan 56 maata käsittävä ja MIPEX-indeksin avulla tehty tutkimus osoitti vuonna 2020, että Suomi yhdessä Ruotsin kanssa edusti maailman parasta kotouttamispolitiikkaa mitattuna muuttajien yhtäläisillä oikeuksilla, mahdollisuuksilla ja turvallisuuden tasolla.[75] World Happiness Reportin mukaan maahanmuuttajat ovat maailman kaikista maista onnellisimpia juuri Suomessa.[76]

Vuonna 2024 tehdyn tutkimuksen mukaan (World Population Review) Suomi kuului 87 tutkitun maan joukosta niiden kymmenen maan joukkoon, joissa esiintyi kaikkein vähiten rasismia.[77]

Euroopan komission muistutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2021 Euroopan komissio antoi Suomelle muistutuksen siitä, ettei vihapuhetta ja holokaustin kieltämistä ollut kriminalisoitu. Rasismiin ja muukalaisvihaan liittyviä rikoksia ei voitu tutkia ja nostaa syyttetä ilman uhrin tekemää ilmoitusta tai syytöstä. Lisäksi Suomessa ei ollut kriminalisoitu vihapuhetta, joka perustui rotuun, ihonväriin, uskontoon, syntyperään tai kansalliseen tai etniseen alkuperään. Suomessa ei liioin ollut kriminalisoitu holokaustin julkista puolustelua, kieltämistä tai törkeää vähättelyä.[78]

Elinkeinoelämän valtuuskunnan kysely 2022

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinkeinoelämän valtuuskunnan vuoden 2022 arvo- ja asennetutkimuksessa 68 prosenttia suomalaisista arvioi tummaihoiset väestöryhmäksi, joka on syrjityssä asemassa. Yhteiskunnallisten tai kulttuuristen rakenteiden syrjimiksi ryhmiksi nähtiin myös historialliset etniset vähemmistöt (73 %), maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä (66 %) sekä turvapaikanhakijat (63 %). 45 prosenttia suomalaisista katsoi, että etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla on kantaväestön veroiset mahdollisuudet edetä elämässään. Eri mieltä olevia oli 39 prosenttia.[79] Samassa kyselyssä puolet suomalaisista oli samaa mieltä antirasismin ohjenuoran kanssa ja kannatti ajatusta, että rasismia tulee ehkäistä ohjaamalla ihmiset tunnistamaan yhteiskunnan rakenteisiin, tapoihin ja puheisiin sisältyvä rasismi. Eri mieltä olevia oli 28 prosenttia.[80]

Euroopan unionin toimenpiteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyselytutkimus rasismista 2018

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksessa 2018 kysyttiin Afrikasta peräisin olevilta maahanmuuttajilta ja heidän tummaihoisilta jälkeläisiltään heihin kohdistuvaa häirintää.[57] Selvitykseen osallistui 12 valtiota: Irlanti, Italia, Itävalta, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta. Tutkimuksessa kysyttiin, kuinka monta kertaa osallistuja oli korkeintaan kuluneiden viiden vuoden aikana kokenut häirintää etnisen tai maahanmuuttajataustansa takia. Viisi kysyttyä häirinnän tyyppiä olivat 1) loukkaava tai uhkaava puhe, 2) väkivallan uhka, 3) loukkaavat eleet tai sopimaton tuijottaminen, 4) loukkaavat some-viestit ja 5) loukkaavat kommentit verkossa (online). Vastaukset perustuivat vastaajien henkilökohtaiseen kokemukseen.[60][81]

Suomessa (n=502) kysymykseen vastasi myöntävästi 63 prosenttia, mikä oli korkein maakohtainen luku osallistujamaiden keskiarvon ollessa 30 prosenttia. Suomessa rasistisen väkivallan kohteeksi ilmoitti viiden vuoden aikana joutuneensa 14 prosenttia vastaajista, kun koko tutkimuksessa keskiarvo oli 5 prosenttia.[82][83] Lukua voi verrata Kansallisen rikosuhritutkimuksen tulokseen, jonka mukaan kaikista Suomen asukkaista 7 prosenttia joutui väkivallan kohteeksi yhden vuoden aikana (2019).[84]

Vuoden 2022 lopussa Helsingin Sanomien teettämässä kyselyssä vähän yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että Suomessa ilmenee paljon tai melko paljon rasismia. Osuus oli pienentynyt viiden vuoden takaisesta kyselystä kymmenellä prosenttiyksiköllä. Myös heidän osuutensa, joiden mukaan Suomessa ei ole käytännössä lainkaan rasismia (5 %) oli kasvanut kolmella prosenttiyksiköllä.[85]

Saamelaisiin kohdistuva rasismi 2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2019 Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) julkaisi Suomea koskevan raportin.[86] Saamelaiseen alkuperäiskansaan kuuluvat haastatellut kertoivat, että heihin kohdistuu edelleen päivittäisessä elämässä rasistisia huomautuksia ja ilmiö oli havaittavissa etenkin arktisen junaratahankkeen yhteydessä, mitä saamelaiset poronhoitajat vastustivat. ECRI totesi, että halventavat kommentit ja ennakkoluulot voivat luoda ilmapiirin, missä alkuperäiskansa ei voi vapaasti ilmentää kulttuuriaan esimerkiksi pukeutumalla perinteisiin asuihinsa tai puhumalla omaa kieltään julkisilla paikoilla. ECRI totesi myös, että saamenpukuun suhtaudutaan kielteisesti suomalaisessa mediassa.[87]

ECRI:n mukaan Suomen kouluissa pitäisi opettaa enemmän saamelaisista ja saamelaiskulttuurin tuntemusta pitäisi lisätä valtaväestön keskuudessa koulujen lisäksi myös erilaisin kampanjoin. Raportin mukaan opetuksen ja tuntemuksen lisääminen voisi vähentää saamelaisten kokemaa vihapuhetta. Saamelaisten edustajat ovat nostaneet merkittävänä asiana esille toiveen siitä, että Suomessa juhlittaisiin kansallisesti saamelaisten kansallispäivää.[88]

Vihapuhe Suomessa 2021

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan komissio on antoi Suomelle 2021 muistutuksen puutteista Euroopan unionin lainsäädännön noudattamisessa. Asiat koskivat rasismin ja muukalaisvihan torjuntaa sekä syyttömyysolettamaa.[78] Ensimmäinen asia koski sitä, että Suomessa rasismiin ja muukalaisvihaan liittyvät rikokset olivat asianomistajarikoksia, joita ei voitu tutkia ja nostaa syytettä ilman uhrin tekemää ilmoitusta. Muistutus koski myös sitä, ettei vihapuhetta ja holokaustin kieltämistä ollut kriminalisoitu.[78] Vihapuhetta ei ollut määritelty Suomen lainsäädännössä, eikä Suomen rikoslaki tuntenut sitä.[89][90] Termi on siksi yleiskielessä ja julkisessa keskustelussa jäänyt käsitteenä avoimeksi.[89][91]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Unesco 1978, § 2.2; Unesco 1982
  2. ↑ a b Puuronen, Vesa: Rasistinen Suomi. Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-196-8
  3. ↑ Antirasistista otetta tarvitaan myös ohjaustyössä 15.12.2021. Opetushallitus. Viitattu 2.4.2022.
  4. ↑ Seikkula , Minna & Hortelano , Pauline: Arjen rasismi ja rasisminvastaisuus arjessa . Teoksessa: Rasismi, valta ja vastarinta : Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa. Toim. S Keskinen , M Seikkula & F Mkwesha, s. 152, 160. Gaudeamus, 2021. ISBN 978-952-345-107-0 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Lepola & Villa 2007, s. 10.
  6. ↑ Yhdenvertaisuuslaki 30.12.2014/1325 Finlex. Viitattu 29.11.2020.
  7. ↑ Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Yhdenvertaisuuden edistäminen ja positiivinen erityiskohtelu ei vuosilukua. Oikeusministeriö. Arkistoitu 16.1.2020. Viitattu 5.7.2020.
  8. ↑ Amnesty International: Rakenteellinen rasismi on kitkettävä Suomesta – nyt! 16.3.2023. Amnesty International. Viitattu 12.4.2023.
  9. ↑ John F. Helliwell, Richard Layard & Jeffrey D. Sachs (toim.): World Happiness Report 2018, s. 30-31. Sustainable Development Solutions Network, 2018. ISBN 978-0-9968513-6-7 Teoksen verkkoversio.
  10. ↑ Heikkinen, Mikko-Pekka: Suomalaiset ovat alempaa rotua, julistivat ruotsalaiset ja saksalaiset tiedemiehet 1900-luvun alussa – suomalaistutkija torjui väitettä kaivamalla esiin 49 pääkalloa Helsingin Sanomat. 6.8.2017. Viitattu 24.2.2022.
  11. ↑ a b c d Rastas, Anna: Rasismi: Oppeja, asenteita, toimintaa ja seurauksia (pdf) acta.uta.fi. Teoksessa Rastas 2007 [vanhentunut linkki] (ei arkistoissa)
  12. ↑ Rastas 2007, s. 122–126.
  13. ↑ Virolainen, Kari: ’Mustalaiskysymys’ Suomessa 1800-luvun lopulla, s. 56. Edita, 1996.
  14. ↑ Ei asiaa kauppaan, ei tarjoilla ravintolassa Turkulainen 10.1.2018
  15. ↑ Syrjintä on arkea Suomen romaneille MTV Uutiset. 10.4.2014. Viitattu 29.7.2021.
  16. ↑ Perussuomalaisten linja Yle Areena. A-studio. 15.6.2020. Yle.
  17. ↑ Niitemaa, Timo: Suomessa vähätellään rasismia 1.6.2007. Turun yliopisto. Viitattu 14.1.2011.[vanhentunut linkki]: ”Venäjältä ja Somaliasta muuttaneet kohtaavat eniten kielteisiä ennakkoluuloja ja syrjintää. Arkipäivän tilanteissa tämä ilmenee nimittelynä, luottamuksen puuttumisena ja syrjivinä käytäntöinä.” [vanhentunut linkki]
  18. ↑ a b Tihveräinen, Tero: Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2013 Poliisiammattikorkeakoulu Katsauksia 7/2014. Viitattu 30.3.2022.
  19. ↑ Mikä on suomalaisten mielestä hyväksyttävää? HS:n laaja kysely paljastaa, mitä suomalaiset ajattelevat rasismista Helsingin Sanomat. 11.8.2023.
  20. ↑ Unesco 1978, § 2.2; Unesco 1982
  21. ↑ Rastas, Anna: Rasismi: Oppeja, asenteita, toimintaa ja seurauksia (PDF) urn.fi. Teoksessa: Rastas, Anna; Huttunen, Laura & Löytty, Olli: Suomalainen vieraskirja. Kuinka käsitellä monikulttuurisuutta. Vastapaino, 2005. Teoksen verkkoversio.
  22. ↑ Seikkula , Minna & Hortelano , Pauline: Arjen rasismi ja rasisminvastaisuus arjessa . Teoksessa: Rasismi, valta ja vastarinta : Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa. Toim. S Keskinen , M Seikkula & F Mkwesha, s. 150. Gaudeamus, 2021. ISBN 978-952-345-107-0 Teoksen verkkoversio.
  23. ↑ Seikkula , Minna & Hortelano , Pauline: Arjen rasismi ja rasisminvastaisuus arjessa . Teoksessa: Rasismi, valta ja vastarinta : Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa. Toim. S Keskinen , M Seikkula & F Mkwesha, s. 153. Gaudeamus, 2021. ISBN 978-952-345-107-0 Teoksen verkkoversio.
  24. ↑ Kauhanen, Anna-Liisa: Sisäministeri Orpo: Turvapaikanhakijat yllättivät hallituksen Helsingin Sanomat. 22.8.2015. Viitattu 15.6.2022.
  25. ↑ Koskinen, Mika: Helsingin yliopiston virallinen kanta: Afrikan tähti on rasistinen peli Iltalehti. 19.10.2021.
  26. ↑ Juha Mäntykenttä & Eeva-Maija Laurila: Rasismi ei kannata salaatin teossa 15.2.2012. YLE Uutiset. Viitattu 23.12.2023.
  27. ↑ Juonala, Jouko: Suomessa tapahtui iso muutos, arvioi tutkija – ”Rasistit ovat tulleet kaapista ulos” Ilta-Sanomat. 30.7.2023. Viitattu 23.12.2023.
  28. ↑ a b c Rastas 2007, s. 133–139.
  29. ↑ Virkki, Heidi: Suomalaisuuden monet kasvot (pdf) (pro gradu -tutkielma kansainvälisesti adoptoiduista nuorista) Adoptioperheet ry. Arkistoitu 23.10.2007. Viitattu 22.10.2008.
  30. ↑ a b Puuronen, Vesa: Arkipäivän rasismi Suomessa (luonnos) Karjalan tutkimuslaitos, Joensuun yliopisto. Viitattu 29.1.2009.[vanhentunut linkki]: "Kun maahanmuuttajilta ja vähemmistöihin kuuluvilta kysyttiin heidän kohtaamastaan arkipäivän rasismista loukkaavat nimittelyt osoittautuivat tavallisimmiksi kokemuksiksi. Lähes kaikki haastatellut maahanmuuttajat olivat joutuneet eriasteisten sanallisten hyökkäysten kohteeksi."
  31. ↑ Saako sanoa neekeri? Yhdenvertaisuus.fi. Sisäasiainministeriön oikeusyksikön yhdenvertaisuustiimi. Viitattu 14.10.2008.[vanhentunut linkki]
  32. ↑ Stranius, Pentti: Neekerit, ryssät ja savolaiset – Pohjois (K) arjalaisin silmin (Teoksen Raisa Simola ja Kaija Heikkinen (toim.): Monenkirjava rasismi (Joensuu University Press, 2003) arvostelu) Agricola. 4/2003. Turun yliopisto. Viitattu 2.2.2009.: ”Monenkirjava rasismi-kirjassa Puuronen erittelee ilmiön mikrotasoa. Arkipäivän rasismihan ei ole ainoastaan epätasa-arvoa, etnistä syrjintää ja avointa väkivaltaakin julistava ideologia, vaan se voi näkyä peitetysti ihmisten asenteissa, kanssakäymisessä, vitseissä ja vaikkapa ’neekeri’-’ryssä’-puhetasolla. Puuronen palauttaa tekstissään, kuten Sabourkin, ’toisen’ poissulkemisen teoreettiset teesit ja käytännön ilmiöt katutasolle puuttuen myös mm. kouluissa ilmenneeseen ’ryssät haisee’ -nimittelyyn, josta Joensuun 700 venäjänkielisellä asukkaallakin on kosolti kokemuksia”
  33. ↑ Barton, Minna: ”4.4 Arkipäivän rasisimi Suomessa”, Äitiys kahden kulttuurin välissä, s. 26. (Opinnäytetyö) Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala, 2007. verkkoversio (pdf) (viitattu 2.2.2009).[vanhentunut linkki]
  34. ↑ a b Kovâcs, Kati: ”4.1 Kiusaaminen ja rasismi koulussa”, Nuorten maahanmuuttajien kokemukset kiusaamisesta ja rasismista, s. 28–39. (Erityispedagogiikan pro gradu-tutkielma, Erityispedagogiikan laitos, Jyväskylän yliopisto) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2000. verkkoversio (pdf) (viitattu 2.2.2009).
  35. ↑ Raittila, Pentti (toim.): ”Etniset vähemmistöt uutisissa”, Etnisyys ja rasismi journalismissa, s. 25–26. (Sari Pietikäinen) Tampere: Tampere University Press, 2002. ISBN 951-44-5486-3 verkkoversio (pdf) (viitattu 4.5.2010). (Arkistoitu – Internet Archive)
  36. ↑ Lappalainen, Sirpa: Making differences and reflecting on diversities: embodied nationality among preschool children. International Journal of Inclusive Education, 2009, 13. vsk, nro 1, s. 63–78. Artikkelin verkkoversio.
  37. ↑ Säävälä, Minna: The Burden of Difference? School Welfare Personnel’s and Parents’ Views on Wellbeing of Migrant Children in Finland. Finnish Yearbook of Population Research, 2012, 47. vsk, s. 31–50.
  38. ↑ Koskinen, Maarit G.: Racialization, Othering, and Coping Among Adult International Adoptees in Finland. Adoption Quarterly, 2015, 18. vsk, nro 3, s. 169–195. Artikkelin verkkoversio.
  39. ↑ Miina, Ville ja kulttuurin arvoitus – Suvaitsevaisuus, rasismi ja sorto edu.fi. Arkistoitu 20.8.2018. Viitattu 19.8.2018.
  40. ↑ Rauta, Jemina: Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2020. Poliisiammattikorkeakoulun katsauksia 19/2021, 2021. ISBN 978-951-815-390-3 Teoksen verkkoversio.
  41. ↑ Rauta 2020, s. 7–8
  42. ↑ Rauta 2020, s. 11
  43. ↑ Rauta 2020, s. 11, 13
  44. ↑ Markus Rapo: Tilastokeskus - Väestörakenne 2009 stat.fi. Viitattu 9.6.2020.
  45. ↑ Peutere 2009, s. 61–62
  46. ↑ Tilastokeskus: Väestörakenne Tilastokeskus. Viitattu 30.3.2022.
  47. ↑ Kansalaisuus iän ja sukupuolen mukaan Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2022.[vanhentunut linkki]
  48. ↑ a b Rauta 2020, s. 33
  49. ↑ Yhdenvertaisuuden edistäminen Yhdenvertaisuusvaltuutettu. Viitattu 12.12.2022.
  50. ↑ Tiedotteet Yhdenvertaisuusvaltuutettu. Viitattu 12.12.2022.
  51. ↑ a b Hautamäki, Terhi: Poliisi tekee Suomessa etnistä profilointia, vaikkei saisi 3.4.2018. Helsingin yliopisto. Viitattu 28.6.2021.
  52. ↑ a b FRA 2018, s. 30, 34
  53. ↑ Poliisi selviää rasistisista puheista yleensä varoituksella – poikkeuksellinen nauha paljastaa, miten joukko poliiseja alisti maahanmuuttajaa Yle Uutiset. 8.5.2021. Viitattu 15.3.2022.
  54. ↑ Rautio, Marjatta: Helsingin poliisilaitos irtisanoi äärioikeistolaisia viestejä lähettäneen rikoskonstaapelin – "ala-arvoisempaa kielenkäyttöä on vaikea kuvitella" Yle. 8.6.2021. Viitattu 13.8.2023.
  55. ↑ Rautio, Marjatta: Helsingin poliisilaitos irtisanoi jo toisen äärioikeistolaiseen viestittelyyn osallistuneen poliisin Yle. 15.6.2021. Viitattu 13.8.2023.
  56. ↑ Lehtinen, Veikka: Rasismikeskustelu teki meistä jankkaajia – rasismi on yhteiskunnan käytännöissä, viranomaisohjeissa ja koulutusjärjestelmässä, kirjoittaa KU:n kirjoittajavieras Kansan Uutiset. 27.8.2023. Viitattu 13.12.2023.
  57. ↑ a b c FRA 2018
  58. ↑ FRA 2018, s. 68
  59. ↑ FRA 2018, s. 14
  60. ↑ a b Question: “How many times has somebody done this in the past 5 years in [COUNTRY] (or since you have been in [COUNTRY]) [that is, each of the five types of harassment asked about in the survey] because of your ethnic or immigrant background?” (FRA 2020, s. 15)
  61. ↑ a b FRA 2018, s. 13, 15
  62. ↑ FRA 2018, s. 16
  63. ↑ Rauta 2020, s. 33
  64. ↑ Poliisi: Rasistinen viha syynä murhaan ensimmäistä kertaa koskaan, Yle.fi
  65. ↑ Tutkimus: Vaasassa tehtiin Suomen ensimmäinen epäilty rasistinen murha, Pohjalainen.fi
  66. ↑ Epäilty rasistinen viharikosmurha: Satunnainen vastaantulija sai puukosta kaulaan, (Arkistoitu – Internet Archive) Mtv.fi
  67. ↑ Poliisikansanedustaja: Jengihyökkäykset ovat rasistisia, Helsingin Uutiset (Archive.org)
  68. ↑ IL-reportaasi paljastaa suomenkielisten karun arjen Ahvenanmaalla, Iltalehti
  69. ↑ Saako suomalaisten syrjintä jatkua Ahvenanmaalla? yle.fi.
  70. ↑ Finlandssvensk rashybien uppror Svenska Yle. 19.3.2015. Viitattu 20.8.2015.
  71. ↑ Ted Urho: Kortkurs i finlandssvenska 2018. Tankesmedjan Agenda. Arkistoitu 26.11.2022. Viitattu 27.4.2022.
  72. ↑ Schaeffer, Merlin: Paradox: Well-integrated immigrants report more discrimination News. 27.6.2023. University of Copenhagen. Viitattu 4.8.2023. (englanniksi)
  73. ↑ Schaefer & Kas, 2023
  74. ↑ Kata-Riina Heinonen-Tricarico: Erityisesti koulutetut ja hyvin kotoutuneet maahanmuuttajat kertovat rasismista Iltalehti. 31.7.2023. Viitattu 4.8.2023.
  75. ↑ Policy indicators: key findings 2020. Migrant integration policy index. Viitattu 9.5.2022.
  76. ↑ Rajala, Ossi: Suo­mel­le toi­nen­kin "kul­ta­mi­ta­li" on­nel­li­suus­tut­ki­muk­ses­sa – myös maa­han­muut­ta­jat on­nel­li­sim­pia Kaleva. 15.3.2018.
  77. ↑ Most Racist Countries 2024 World Population Review. Viitattu 2.9.2024.
  78. ↑ a b c Euroopan komission Suomen-edustusto: Komissiolta Suomelle EU:n lainsäädännön noudattamista koskevia muistutuksia 18.2.2021. Euroopan komissio. Viitattu 9.3.2022.
  79. ↑ Metelinen, Sami: Suomalaiset eivät innostu identiteettipolitiikasta 12.10.2022. Elinkeinoelämän valtuuskunta. Viitattu 4.11.2022.
  80. ↑ Metelinen, Sami: Olen suomalainen (PDF) (s. 14) 12.10.2022. Helsinki: Elinkeinoelämän valtuuskunta. Viitattu 4.11.2022.
  81. ↑ FRA: Second European Union Minorities and Discrimination Survey. Being Black in the EU 28.11.2018. FRA - European Union Agency for Fundamental Rights. Viitattu 24.2.2022.
  82. ↑ FRA 2018, s. 13
  83. ↑ What do the results show? Second European Union Minorities and Discrimination Survey, Being Black in the EU. 2018. European Union Agency for Fundamental Rights. Viitattu 22.2.2019. (englanniksi)
  84. ↑ Danielsson, Petri & Näsi, Matti: Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteina 2019 – kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia Katsauksia 43/2020. 2020. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Valtiotieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopisto. Viitattu 24.2.2022.
  85. ↑ HS-gallup | Aiempaa harvempi suomalainen toivottaa kaikki ulkomaalaiset tervetulleiksi Helsingin Sanomat. 28.12.2022. Viitattu 29.12.2022.
  86. ↑ ECRI 2019
  87. ↑ ECRI 2019, s. 18
  88. ↑ Tammela, Linda: Suomelle jälleen tiukka kehotus: Valtaväestön on opittava lisää saamelaisuudesta Yle. 12.9.2019. Viitattu 28.6.2021.
  89. ↑ a b Poliisi - Viharikos ja vihapuhe www.poliisi.fi. Viitattu 20.9.2020.
  90. ↑ Poliisi: Vihapuhetta tutkivia poliiseja on enintään kymmenen – se ei ole syy resurssipulaan Yle Uutiset. Viitattu 20.9.2020.
  91. ↑ Syrjivän kielenkäytön rajoilla – Vihapuheen performatiivisuus funktionalistisen kielentutkimuksen näkökulmasta niin & näin. Viitattu 7.2.2021.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rasismi_Suomessa&oldid=22733836”