Ravattulan keskiaikainen kirkko
Ravattulan keskiaikainen kirkko | |
---|---|
Kaivauksia Ravattulan kirkolla syyskuussa 2013. |
|
Sijainti | Ravattula, Kaarina |
Rakentamisvuosi | 1100–1200-lukujen vaihde |
Materiaali | puu |
Tyylisuunta | romaaninen tyyli |
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Ravattulan keskiaikainen kirkko oli Kaarinassa Ravattulan kylän Ristimäessä sijainnut varhaiskeskiaikainen kirkko, josta nykyään on jäljellä enää kivinen perustus.[1] Kyseessä on Suomen vanhin tunnettu kirkko, joka rakennettiin 1100–1200-lukujen vaihteessa. Sen jäännökset löydettiin vuonna 2013, mutta kaivauksia oli paikalla tehty jo vuodesta 2010 lähtien. Peltoaukean keskeltä sijaitsevasta metsäsaarekkeesta on kirkon kivijalan lisäksi löydetty kalmisto sekä sitä kiertäneen kiviaidan perustukset.[2]
Kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ravattulan kirkko edusti varhaiskeskiaikaista romaanista rakennustyyliä. Sen yhteydestä on tehty esinelöytöjä, jotka vahvistavat kirkon ajoitusta 1100-luvulle. Puurakenteisen kirkon pituus oli noin kymmenen ja leveys kuusi metriä. Siihen on kuulunut runkohuone sekä kapeampi kuoriosa. Kirkon itäreunalta löytyi myös ensin alttarin kivisiksi perustuksiksi tulkittu rakenne.[3] Myöhemmin rakenne osoittautui keskiaikaisen muistoristin kiviseksi perustukseksi.[4] Esinelöytöjen perusteella kirkko on ollut käytössä vain 1220–1230-luvuille saakka, jonka jälkeen se on ilmeisesti purettu ja rakennusmateriaalit kierrätetty uuteen paikkaan. Ristimäki on todennäköisesti palvellut 10–20 eri talon kirkkona, joten sitä on käyttänyt laajempi yhteisö kuin pelkkä Ravattulan kylän alue.[2] Kirkon paikalle pystytety muistoristi oli tutkimusten mukaan pystytetty 1200-luvulla ja sitä oli uusittu ainakin vielä 1500-luvulla. Se selittää myös mäen nimen "Ristimäki".[4]
Muinaisjäännös löydettiin Turun yliopiston arkeologian oppiaineen suorittamissa kaivauksissa. Varhaiskeskiaikaisten puukirkkojen jäännöksiä on Suomesta etsitty jo 150 vuoden ajan ja kaivauksia johtanut arkeologi Juha Ruohonen luonnehtikin kirkkolöytöä kuluvan vuosituhannen merkittävimmäksi.[5] Ennen Ravattulaa on tunnettu runsaasti rautakauden ja keskiajan vaihteen tienoon kalmistoja, mutta niistä ei ole löytynyt varmoja kirkkorakennusten perustuksia.[3]
Kalmisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alueelta on löydetty myös laaja ristiretkiaikaan ja keskiajan alkuun ajoittuva kalmisto sekä sitä ympäröineen kiviaidan perustuksia.[6] Arvioiden mukaan kalmistossa voi olla jopa 300 hautaa. Kalmistoa kiertäneen aidan perusteella on päätelty, että kyseessä on ollut kristillinen hautausmaa, jonka vanhimmat hautaukset on mahdollisesti tehty jo sata vuotta ennen kirkon rakentamista.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Aalto, Ilari: Ravattulan Ristimäki Aboa Vetus Ars Nova. Viitattu 8.9.2024.
- ↑ a b c Ristimäen kirkonpaikka paljastaa koko ajan uutta 23.7.2015. Turun yliopisto. Arkistoitu 24.7.2015. Viitattu 24.7.2015.
- ↑ a b Suomen vanhin kirkko 4.9.2013. Yle Uutiset. Viitattu 4.9.2013.
- ↑ a b Kaarinan Ravattulan Ristimäeltä löytyi kookkaan keskiaikaisen muistoristin perustus 5.3.2020. Turun yliopisto. Viitattu 19.6.2020.
- ↑ Kaarinan kirkonraunio on täydellinen tutkimuskohde 4.9.2013. Itä-Savo. Arkistoitu 24.7.2015. Viitattu 5.9.2013.
- ↑ Aurajoen varrelta löytyi Suomen vanhin kirkko 4.9.2013. Aamuset. Arkistoitu 24.7.2015. Viitattu 4.9.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ravattulan keskiaikainen kirkko Wikimedia Commonsissa
- Ravattulan Ristimäki Ravattulan Ristimäki -hanke.
- Kivikautisen asuinpaikan ja rautakautisen ruumiskalmiston kaivaus 2010 (Arkistoitu – Internet Archive) Museovirasto.
- Kaarina Ravattula Ristimäki - Arkeologiset tutkimukset 2012 (Arkistoitu – Internet Archive) Turun Yliopisto.
- Merimaa, Juha: Kaarinassa hidas matka menneisyyteen: Haudan kaivaminen kaikkein vaativinta Helsingin Sanomat. 20.08.2014. Viitattu 20.08.2014.
- Issakainen, Tytti: Terveisiä esivanhemmilta (PDF) (sivu 11) Kirkko ja me. Nro 7/2014, 28.8.2014. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Arkistoitu 24.7.2015. Viitattu 8.9.2014.