Harjavallan helluntaiseurakunta
| Harjavallan helluntaiseurakunta | |
|---|---|
| Suuntautuminen | helluntaiherätys |
| Perustettu | 19. tammikuuta 1926 |
| Pääkirkko |
Hiirikatu 18 29200 Harjavalta |
| Jäseniä | 160 (2012) |
| TV | TV7[1] |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Harjavallan helluntaiseurakunta on Harjavallassa toimiva helluntaiseurakunta. Seurakunta on perustettu vuonna 1926. Seurakuntaan kuului vuonna 2012 noin 160 jäsentä. Seurakunnan toimintamuotoihin kuuluvat jumalanpalvelusten ja rukouskokousten lisäksi lapsi- ja nuorisotyö, Israel-työ sekä lähetystyö Thaimaaassa.[2]
Seurakunnan tilaisuuksia lähetetään muun muassa TV7:n televisio- ja verkkokanavilla.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helluntaievankelistat Martta Hellen ja Sanni Hautakangas vierailivat Pirkkalassa syksyllä 1921 ja he saapuivat Verneri Mäenpään kutsusta myös Harjavaltaan. Hellenin ja Hautakankaan kokoustoiminnan myötä ihmisiä tuli uskoon. Kokouksia pidettiin pääasiassa Tammelinin tuvassa ja väkeä kävi tilaisuuksissa runsaasti. Ensimmäiset uskoon tulleet harjavaltalaiset kastettiin Tampereen kesäjuhlilla 1923. Alkuaikoina helluntailaisten kokoontumispaikkana toimi Alfred Tammen koti, jonka iso sali kunnostettiin rukoushuoneeksi. Tammen koti palveli pitkään myös ssaarnaajien majoituspaikkana.[3]
Seurakunnan perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harjavallan helluntaiseurakunta perustettiin tammikuussa 1926. Perustajajäseniä olivat Eemil Tammi, Alfred Tammi, Tyyne Tenhonen, Kasper Tenhonen, Alma Mäkelä, Katri Mäkelä, Hanna Rantala, Anna Auronen, Elina Branden, Anna Mäkinen ja Hugo Lehtonen. Eemil Tamesta tuli myöhemmin seurakunnan todellinen isähahmo ja opettaja. Hugo Lehtonen ohjautui myöhemmin Häyhtiönmaan seurakuntaan, jota hän paimensi vuosikymmenien ajan.[3]
Toisen maailmansodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sotien jälkeen Harjavaltaan saapunut Väinö Laitinen alkoi koota uskovaisia jälleen yhteen. Samalla seurakunann perustaminen uudelleen ja rukoushuoneen rakentaminen tuli ajankohtaiseksi. 1940-luvulla seurakunnan kokoontumispaikkana toimi Frans ja Elizabeth kalliomäen koti. Seurakunta sai oman rukoushuoneen vuonna 1962, jolloin se osti Harjavallan Työväenyhdistyksen toimitalon. Talo saneerattiin soveltuvaksi seurakunnalliseen toimintaan. Harjavallassa oli herätystä 1950-luvun loppupuolella, jolloin Sulo Pärssinen toimi seurakunnan johtajana.[3]
Seurakunnan rukoushuoneeseen rakennettiin kasteallas kesällä 1980. Rukoushuoneen sisäremontti tehtiin syyskuussa 1987. Harjavallan helluntaiseurakunta järjesti Satakunnan maakuntajuhlat kesällä 1982.[3]
Työ Paneliassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1930-luvun alusta lähtien seurakunnan työ ulouttui Kiukaisten puolelle, erityisesti Paneliaan. Täällä Peurakosken talo oli helluntailaisen toiminnan tukikohta. Sotavuosina työ hiipui, mutta elpyi 1949 Taisto Vahteran kokoustoiminnan kautta. Paneliassa syntynyt herätys levisi Alhonkulmalta Myllymaalle ja edelleen Panelian ja Eurakoksen kyliin. Vuonna 1950 järjestettiin kastetilaisuus Kokemäenjoen rannassa. Kiukaislaiset järjestäytyivät vuonna 1952 omaksi seurakunnakseen.[3]
Lähetystyö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seurakunta on tehnyt voimakasta työtä romanien parissa ja seurakunnalla on ollut oma työntekijä tähän toimintamuotoon. Seurakunta on tukenut vuoteen 1979 ulkolähetystä Satakunnan Lähetysrahaston kautta.[3]
Saarnaajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavat henkilöt ovat toimineet seurakunnan saarnaajina:[3]
- 1955–1958: Sulo Pärssinen
- 1958: Paavo Virtanen
- 1958–1962: Kalle Koskela
- 1964: Rainer Mäkilä
- 1966–1968: Juho Sainio
- 1969-1983: Tauno Myötävuori
- 1983–1987: Tapio Kyyhkynen
- 1989–? Reino Riuttamäki
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vahtera, Taisto: Seurakunnan tie Jerusalemista Satakuntaan. Saarijärvi: Satakunnan helluntaiseurakunnat, 1990. ISBN 952-90-16549